Pieni pyrähdys tehtiin kotinurkille ja pari viikkoa ahkerointiin työmaalla, jotta päästiin varsinaisen loman viettoon. Nuo "koti" -kirjaimet ovat kulkeneet matkassa mukana, kodista toiseen ja ovat jo saaneet melkoisen määrän kolhuja pintaansa. Kuitenkin ne jotenkin tuovat sen tutun ja turvallisen olotilan ja esille ne pitää aina saada. Maisemat ovat vaihtuneet, mutta siellähän se koti on, missä sydän on. Ei kai sillä paikalla niin väliä ole?
Toinen kotini taitaa olla pysyväisempää sorttimenttia. Se sijaitsee lapsuusmaisemissa mummolan läheisyydessä, Muuruejärvellä Vasikkasaaressa. Sinne ajatukset karkaavat vähän väliä ja talviaikaan unelmointi mökkimaisemista auttaa jatkamaan tallustelua eteenpäin. Kotona aina jotain pientä täytyy väkertää tuota rakasta mökkiä lämmöllä ajatellen. Niinpä tälläkin reissulla surauttelin joutessani kasaan uudet pimennysverhot mökkeröisen makuuhuoneisiin, kun armas pikkuveljeni ei kuulemma pysty nukkumaan liian valoisassa.
Tämä kangas olikin varsin helppoa, kun sitä ei tarvinnut alkaa edes päärmäämään. Vain kujat ylä- ja alareunaan, silmukkaruuvit paikoilleen ja valmista tuli.
Juuttinarulla vain päiväsaikaan verhot rullalle ja ihan kivaltahan ne tuolla ikkunassa näyttää ja hyvin pimentää. Näissä pikkuruisissa makuukamareissa unet ovat jotenkin erityisen suloisia.
Mutta vielä hetki pitää jatkaa haaveilua ja katsella päiväunia kotosalla ja ei ne kyllä pöllömmiltä maistu tässä riippumatossakaan.
Unelmantäyteisiä päiväunia Sinulle
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti