terveisiä ryytimaalta

Pienen puutarha-apulaiseni kanssa lompsotimme tässä päivänä eräänä saappaissamme ja asiaankuuluvissa kostyymeissämme ryytimaalle perunasäkin kanssa. Möyhimme pienoisen palasen maata, heittelimme hiukan maanparannusaineita joukkoon ja asettelimme muutamat pottulaiset hellävaroen omiin vakosiinsa.

Siellä ne pienoiset nyt ovat turvassa mullan alla. Nyt tarvittaisiin vielä aimo annos hellää huolenpitoa, auringon valoa ja lämpöisiä kesäsateita, jotta loppukesästä saisimme maistella oman maan satoa. Koitamme omalta osaltamme tehdä parhaamme.

kirpputorilta löydettyjä

Äityliinin luona Keski-Suomessa vieraillessa, yksi päivä vietetään yleensä sisustuspuoteja koluten ja kirpputoreja kierrellen. Tällä kertaa matkaan tarttui mukaan yksi vanha kannu, johon piti ostaa tietysti myös lankaköynnös Viherlandiasta sekä mintun vihreä herätyskello, joka raksuttaa edelleen varmasti ja varsin äänekkäästi... Jotenkin sen äänessä on kuitenkin jotain kumman tuttua ja rauhoittavaa..

Enkä voinut kävellä myöskään näiden tarpeellisten tavaroiden ohi..



Suloisia viikonlopun hetkiä Sinulle

pian pihalla kukkivat..

jotka sulostuttavat pihapiiriämme kauneudellaan. Omenia ne tekivät viime vuonna niin paljon, että hilloa olisi riittänyt useampaankin kellariin täytteeksi.. Toivottavasti tänä vuonna sato on yhtä makoisa!

Pian orapihlajan alla kukkii myös amppelimansikka, jonka tuuttasin emaliämpäriin kasvamaan. Olikohan tuo linnunpöntön paikka tuossa aivan viisain idea? No rakas lapsukaiseni sen siihen kävi ripustamassa, joten olkoonpa siinä. Jos tuohon koristepönttöön joku lintunen uskaltautuu pesimään, niin minä tarjoan mielihyvin mansikkakestit!

Pikkuisen olen käynyt kesän tuloa jouduttamassa ja ripotellut kukkasia sinne tänne ilahduttamaan pihalla kulkijaa. Tuon tuolin jätin tarkoituksella rapistumaan talveksi ulos..

..ja kyllä se muuten rapistuikin. Pehmustetun istuimen revin irti ja sahasin harmaantuneesta laudasta sopivaiset pätkät ja nyt se on mielestäni juuri sopiva minun puutarhaani, sanoopa äiti siitä mitä hyvänsä..

Mutta vaikka luonto ympärillä muuttukin, niin yksi on ja pysyy. Niinpä niin, ne pyykit! Onneksi ne saa jo levitellä ulos kuivumaan, niin puuhakin on monin verroin mukavampaa.



ps. Minua on muistettu tällaisella kauniilla tervehdyksellä. Olen siitä oikein iloinen ja olen sen ojentajan kanssa elämästä aika lailla samoilla linjoilla...

villakoirista viis :)

Kukkia äideille