kuin lapsena lauantaina

mihinköhän tuo paljasvarvas hipsuttelee..?

Ihanan kirpeä pakkaspäivä. Aurinko paistoi ja pirtin väki aloitti heti aamusta koko tupasen suursiivouksen. Imurilla on töhötetty, mopilla huiskittu ja matot ja petivaatteet on lumessa pyöritelty. Isäntämies lähti pyydystämään päivälliskalaa naapuripitäjän marketista ja me naiset jäimme alustamaan pullataikinaa.

Tupanen on puhdas, pulla tuoksuu ja pihasaunan piipusta tupruttelee jo savua. Olo on kuin lapsuuden lauantai-iltoina. Pian on pirtin asukkaatkin puhtoisia ja sitten onkin...

pyörähdin eilen..

Pääkaupunkimme hulina ja vilinä pistivät maalaistytön pään jälleen pyörälle. Kuljeksin vailla päämäärää katuja ristiin rastiin, levähdin välillä kahvikupposelle ihanaisessa Bulevardin kahvisalongissa. Matkaan ostosreissulta tarttui vain tuo ihana paperinen kassi ja löytyihän sinne vielä täytteeksi tuo pikkuruinen maitokannu, jonka taidan laittaa..

Tämän päivän ensimmäistä kahvikupollista nautiskellessani, uppouduin täysin ihanan uuden sisustuslehden lumoihin. Sen tyyli ei ehkä tänne meitin pirttiin täysin sovellu, mutta jotain hurmaavaa noissa kuvissa on. Toinen toistaan kauniimpia.

Jotain tällaisia tuoleja kaipaisin keittiöömme. Niitä pitäisi olla ainakin kahdeksan, mutta eipä sillä olisi väliä olisivatko keskenään ihan samanlaisia. Valkoisia niiden pitäisi kuitenkin olla.

Tunnustan kyllä, että nämä sisustuslehdetkin taitavat olla minulle jonkinasteinen riippuvuus. En vain voi ohittaa lehtihyllyä. Ahmin ostamani lehden alusta loppuun ensin nopeasti sellaillen ja lopulta luen jokaisen sanan ja painan mieleeni jokaisen kauniin kuvan. Ja kun yksi on saatu hiirenkorville, on taas palattava lehtihyllylle. Kaapit tursuaa, mutta nyt olen jo aloittanut karsimisen. Valitsen ja leikkaan talteen vain kauneimmat kuvat, joista aion koota leikekirjaa. Sekin taas yksi aloittamattomista hommista... Kuitenkin huomaan selatessani vanhoja lehtiä, että monet kuvista lähteneet ideat on jo toteutettu. Kyllä ne siis mielessäkin säilyvät.

Ja vielä yksi haave; tilkkutäkki. Jonain päivänä sen surautan kasaan...



Kaunista päivää Sinulle!

vapaapäivä

Pieni huilitauko työstä. Aikaa omalle itselle, omille ajatuksille ja tuntemuksille. Muutaman päivän ajan saan tehdä mitä huvittaa. En tee suunnitelmia, en hermoile, enkä murehdi turhia. Lupaan sen itselleni!

Kuitenkin myös tänään pyykit ovat pyörineet koneessa, puhtaat ovat viikkautuneet kaappeihin ja muutamat niistä odottelevat silittäjää. Tänään tuokin homma kuitenkin tuntuu hyvältä. Kun kukaan ei siihen minua tänään pakota, se vain sattuu huvittamaan juuri nyt :)

Olen kyllä aikamoisen laiska silittelijä ja suorastaan ällöksyn sitä hommaa, mutta tänään haaveksin sellaisesta kauniista silityslaudasta, jonka voisi antaa olla aina esillä. Sellaisesta puisesta, uudesta tai vanhasta. Kunhan vain olisi kaunis, eikä sitä tarvitse hinata joka kerta piiloon. Juu sellaisen haluan.

Tänään(kin) olen suunnitellut aloittavani remontti- ja sisustushommelit tässä Adan kammarissa. Sunnuntain kunniaksi Adan kanssa päätimme repiä jo alas hirmuiset keltaiset tapetit ja ruusuboordit. Kyllä meillä olikin hauskaa ja heti huone näyttää kauniimmalta, vaikka seinään jäikin vielä se tapetin paperiosio, vain se kaamea muovipäällyste lähti irti. Nyt seinät kuitenkin antavat tilaa ajatuksille ja haaveille. Muhikoot ne nyt vielä tovin, ennen kuin muovimatto saa kyytiä ja seinät uutta pinnoitetta ylleen. Myös nukkekoti kaipaisi sisustajaa, ehkäpä tässä jokin päivä aloitan...

Tällainen plakaatti saapui pyykkimuijan vapaapäivää ilahduttamaan sekä Hattarakarusellin Mirvalta että Raparperin alla luuraavalta Riikalta.

Kiitos <3

Ja mukana oli vielä tehtävänanto: Tunnustuksen saajan tulee kertoa viisi asiaa, joista on riippuvainen.

Hmm.., onpas vaikea. Olisikohan ne vaikka tällaiset asiat:

1. läheisyys
2. hellät sanat
3. kauneus
4. musiikki
5. aurinko

Olkoon nämä, ilman näitä kuihtuisin ja lakastuisin pois. Riippuvuutta siis.


Lähetän tämän plakaatin eteenpäin Wanhattaren Marille, Pikku-Pihlajalle sekä Björkbackan Leenalle.

jutskia

Viimeaikoina useilla sivustoilla olen saanut ilokseni lukea pieniä paljastuksia teistä ystäväisistä. Anu lähetti minullekin tämän haasteen ja olenkin valikoinut salaisuuksistani kuusi, jotka aion nyt paljastaa..



1. Tällä hetkellä olen jotenkin vetämättömässä tilassa. Suunnittelen kyllä kovasti remontin etenemistä ja remonttivehkeisiin tarttumista, mutta en vain saa aikaiseksi. Tuo "kodin sydänkin" on siis moneen kertaan mielessäni fiksattu kuntoon, mutta työlista sen osalta on vielä pitkän pitkä!


2. Tämän kevään aion käyttää etsimiseen. Olen kadottanut ja unohtanut vuosien varrella itselleni tärkeitä asioita roppakaupalla. Etsinnät ovat jo käynnistyneet ja tähän mennessä olen löytänyt ainakin jokaisen amerikkalaismallisen piilolihakseni... ja etsinnät jatkuvat...


3. Rakastan valkoisia ja vaaleanpunaisia...




4. Rakastan musiikkia! Soitan ja laulan, niin että pirtti raikaa! Aionkin jo ensi viikolla liittyä paikalliseen kuoroon, jossa saan toivottavasti hoilottaa sydämeni kyllyydestä ja perheeni saa puolestaan hiukkasen enemmän lepoa korvilleen..

5. Kauhu- ja jännityselokuvat eivät sovi minun hermovarustuksilleni. Tai oikeastaan minulla ei ole juurikaan muistikuvia moisista hirvityselokuvista, kun suurimman osan ajasta olen katsellut niitä silmät kiinni...

6. Haluaisin olla järjestelmällisempi! Inhoan epäjärjestystä ja se saakin minut hyvin hyvin hermostuneeksi. Olenkin pintapuolisesti oikein siisti henkilö, mutta kaappeihini ei ole lupa tirkistellä :) Ja mitä tulee papereiden järjestelemiseen, niin INHOAN mapittamista, ja sen kyllä huomaa!!

Ja vielä seitsemäntenä paljastettakoon, että vaikka rakastankin kaikkia...

en mahda sille mitään, että mielessäni pyörii jo...

Tänään nallekin sai ylleen..

jonka äityliinini on joskus kauan kauan sitten neulonut minulle. Lämpimiä vaatteita tarvittiinkin, kun pakkanen nipisteli nenännypyköitä ja aurinko esittäytyi kaikessa kauneudessaan. Pienen miettimistauon jälkeen onkin vallan mukava huomata, miten rattoisaa yhdessä perheen kesken voikaan olla. Kauniina vapaapäivänä voi keksiä iloista yhteistä tekemistä ja lähteä vaikkapa..

Haparoivin jaloin muistelin vanhaa taitoa, joka ilmiselvästi olikin hieman päässyt ruostumaan. Onneksi voin kuitenkin salaa harjoitella pystyssä pysymistä yhdessä Adan kanssa, joka sai juuri aivan uutukaiset menopelit. Hieman horjuen, välillä pyllähdellen ja naurunappuloita kutitellen selviydyimme retken tärkeimpään osioon ja kaivoimme korista oikein herkuttelijoiden..

Kylläpäs ne maistuivatkin.

hiljentyminen

Metsäpirtti hiljenee hetkiseksi. Uusi vuosi toi tullessaan niin monta kysymystä, että niitä pitää pysähtyä hetkiseksi miettimään.

Kiitos Sinulle vierailuistasi sekä iloisista hetkistä, joita olen saanut kanssasi viettää. Toivottavasti taas pian tavataan.
<3<3<3