o d o t t e l u a

Tänään se jänskä päivä sitten oli; kuvausryhmä saapui napsimaan pirtistämme kuvia. Harmi oli aamulla suuri, kun minun piti lähteä töihin ja saavuin kotiin vasta, kun kaikki oli valmista. Kuvaaja kameroineen oli jo lähtenyt, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä filmille on tallentunut!! Tuskin pysyn housuissani tai siis pitsisessä mekossani. Kuvat näen vasta, kun kuvaaja on ne käsitellyt. Yritän pysyä kärsivällisenä ja se ei ole mitenkään vahvimpia puoliani...

Tuttu kuvausjärjestelijä, joka on itseasiassa lapsukaiseni rakkaan ystävän äitykkä ja siis minulle hyvin läheiseksi muodostunut, saapui eilen pussukat pullollaan kuvausrekvisiittaa ja vilaukselta näin pussukoista paljastuvan yhtäaikaa värejä enemmän kuin olen tönömme sisällä kenties koskaan nähnyt.

Luulenpa, että kuvat tulevat olemaan aika paljon railakkaampia, kuin itseottamani ja tunnelman kuvittelisin olevan aika

H u v i k u m p u m a i n e n

Tavaraa luulisin kuvissa olevan enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa uskoisin olevan mahdollista. Ja esimerkiksi keittiön tuoliemme paikalle (joiden tilalle olen koko ajan etsinyt jotain tämän tapaisia, minkä tänään romukaupasta poimin matkaani) oli kuvausta varten kannettu kaikki vanhat tuolit ja jopa puutarhasta löytynyt suuri rämä korituoli!! Kauankohan minun on maltettava odottaa..

Tällaista meillä tällä kertaa.

Kesä on suloisen kaunis, vaikka kiireet töissä hiukan häiritsevätkin siitä nauttimista. Muut pirtin asukkaat ovat kyllä vaihtaneet lomavaihteen päälle ja aamuisin saan rauhassa valmistautua kukonlaulun aikaan työmaalle eikä tasaisen uninen tuhina katkea, kun painan oven kiinni perässäni. Kesäkukat ovat onneksi jaksaneet ilahduttaa kauneudellaan myös työssäkulkijaa ja olenkin melkein päivittäin kukkapuskissa pyörähtänyt poimimassa silmäniloa ja huumaavaa kesän tuoksua purnukat pullolleen.

Kaiken kiireen keskellä olen saanut muutamia pyyntöjä eri tahoilta tulla kuvaamaan pirttiämme sisustuslehteen. Ja koska elokuu tuo aikanaan mukanaan sen kaivatun loman lisäksi myös suuren suuria muutoksia elämän kulkuun, olemme päättäneet avata oven keskeneräiseen kotikoloomme. Monet suunnitelmista ovat jääneet kesken; ei ole taulu vielä päässyt seinälle, eikä ole sängyssä vielä päätyä.. Edessä on luopumista, mutta toivottavasti myös uusia ja hieman lempeämpiä tuulia. Muistojen albumiin kuvat pääsevät, vaikka asukkaista osa muuttaisikin pois.

Tervetulleeksi kuvausryhmän toivotan. On hauskaa nähdä, millaisena he pirtin näkevät ja saavatko he vangittua paremmin kuviinsa sitä hyvää tunnelmaa, joka näiden vanhojen seinien sisäpuolella on.