tiistai 4. syyskuuta 2018

värejä ja unelmia




Väreillä on ihmeellinen vaikutus. Joskus sitä tulee aivan valtava tarve saada ympärilleen jotain tiettyä väriä. Kertooko se tunnetiloista, puutteista, toiveista vai mistä lieneekään? Nykyisessä kodissa olen selkeästi laittanut päälle sen kaikkein hempeimmän vaihteeni. Pitkän sumuisenharmaan jakson aikana, yritin kaikin keinoin loihtia väriä ympärilleni. Se onnistui vain hetkittäin, mutta vasta muuton jälkeen  ne värit tulivat ihan ryminällä! Ensimmäisenä kesänä tässä kodissa, tunnelma oli kuin aikuisen naisen leikkimökistä ja Ada totesi, että me asutaan jossain karkkimaailmassa. Ja todentotta, huomasin siirtäneeni ihan oikeasti vanhan kodin leikkimökin tekstiilit keittiötä piristämään. Se oli ehkä tarpeellista juuri siinä hetkessä!




Jotain seestymistä näkyy tapahtuneen sekä mielessä että värimaailmassa, koska kaikki pastelliset ja puuteriset värit tuntuvat nyt erityisen hyviltä. Hiukan mustavalkoistakin on päässyt maustamaan tätä hempeyttä.







Väreistä se kaikkein epämieluisin on minulle ehkä keltainen. Mutta ihmeellistä kyllä, viime keväänä keltaisestakin tuli ihan pakkomielle. Jotain pientä piti saada. Ostin ensin kulhollisen sitruunoita pahimpaan tuskaan. Ja hiukan se auttoikin. Kuitenkin kaikkea pientä keltaista on tuohon keittiön lipaston päälle ilmestynyt. Mistä lie puutetilasta tämä kertookaan? En tiedä, mutta hirmuisen hyvältä se tuntuu!










Kaikenlaisia voimalauseita huomaan myös ripottelevani ympärilleni. Tuohon liitutauluun voikin kirjailla aina juuri senhetkiset ajatukset. Kummasti ne positiiviset ajatukset tuovat voimaa ja alkavat kuin ihmeen kaupalla toteutua. Jos tuota liitutaulua on uskominen, olen ilmeisesti ajatellut seuraavaksi:






Elää unelmaani






sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Kesämuistoja




Ihan vain muutama räpsäys kesätunnelmista, ilman sen suurempia turinointeja. Auringon lämpö ja uskomaton valon määrä on tallennettu muistoihin ja osittain myös kameran rullalle. Syyskuun jo alettua, voi vielä hiukkaisen muistella ja huokailla onnesta. Oli meillä vaan ihana kesä!


Kesäinen päiväunipaikka, jonne pari kertaa onnistuin livahtamaan kenenkään huomaamatta kirjani kanssa. Ei tarvinnut kauaa antaa tuulen keinutella, kun silmät jo alkoivat lurpsahtelemaan. Ja mikä sen ihanampaa, kuin antaa suloisten unikuvien tulla! Päiväunet täytyy ehdottomasti muistaa myös syksyisinä vapaapäivinä!





Jopa tiskit tuntuivat kesällä kivalta. Ja ei kait ne nyt niin kamalia ole syksylläkään? No eipä tietenkään, mutta täytyy kuitenkin tokaista, että:





Life was good at the beach!