Voimapaikka

Arki on alkanut ja rutiinit rytmittävät päiviä tuttuun tapaan. Välillä, kun kiire puristaa ja tekemättömien töiden lista ahdistaa mieltä, suljen silmäni ja kuvittelen itseni pötköttelemään juuri tähän. Voin miltein tuntea, kuinka kallio lämmittää ja kuulla kuinka vesi hiljalleen liplattelee kalliota vasten. Hyvä energia valuu sisimpään, sen voi ihan oikeasti tuntea! Sydämen tykytys tasaantuu ja kaikkinainen turhanpäiväinen kiristys hellittää. Jos minulta kysytään voimapaikkaa, se on tässä. Mikä on sinun voimapaikkasi?

Luulenpa, että myös omat lapsukaiseni kokevat jotain samansuuntaista. Täällä ei kaivata televiisioita tai internettejä. Tutkimusmatkat, uinti- ja souturetket vievät voiton ihan kuusinolla. Helposti villinpuoleinen pikku-Eemelikin unohtuu mietteissään kalliolle horisonttia katselemaan. Teini-ikäinenkin unohtaa puhelimen olemassaolon ja se on ihme jo sinänsä. Luulen, että rakkaus on tarttunut, ainakin jos on uskominen rantahiekkaan ilmestyneitä sydämiä.

Syksy tekee hiljalleen tuloaan, mutta voimaa ja valoa on nyt tallennettu roppakaupalla sydämenreunaan pimeää ajanjaksoa silmälläpitäen. Antaa vaan sataa ja puhaltaa. Täällä ollaan valmiina,

sydänpuoli säätä vasten

Onnea mammalle!

Rakas mummoni, lasten mamma täytti huikean hienot 90-vuotta! Tuota virkeää ja iloista sankaria juhlittiin sukulaisten kesken mukavissa tunnelmissa. Mamma inhoaa turhaa tärkeilyä ja pönötystä ja niinpä juhlista tehtiinkin hänen näköisensä. Paljon laulua, hauskaa ohjelmaa ja leppoisaa yhdessäoloa karjalaiseen malliin. Serkkuni oli tehnyt kauniin kukkakranssin, joka päivänsankarille aseteltiin kutreja koristamaan. Juhlapaikkana oli Viitasaarella sijaitseva entinen Wiikin Kartano, nykyinen Wiitatupa. Tarjoiluista ei siis tarvinnut huolehtia, vaan ne oli loihdittu pöytään valmiiksi. Ohjelmapuoli oli sitten  jossain määrin vastuullani ja olinkin saanut juhlavia titteleitä; sirkustirehtööri ja kuoronjohtaja! Wau, onkohan koskaan ennen näin arvokkaita tehtäviä kohdalleni osunutkaan?

Yhtenä ohjelmanumerona järjestin arvonnan, jossa jaettiin 12 pääpalkintoa! Mahtavaa! Ohjelmaa päivänsankarin iloksi seuraaviksi 12 kuukaudeksi, joihin jokainen voittaja pääsee omalla panoksellaan osallistumaan, Minulle osui arpakulhosta passelisti elokuun tehtävä: Saunaillan järjestäminen. No, mutta sepäs sattui olemaan mieluisa tehtävä.

Ada saa luvan kaivella rikkinäiset sukkansa maaliskuussa ja hän pääsee niitä mamman kanssa yhdessä parsimaan.

Elokuun 1. päivä olimme juuri sopivasti viimeistä iltaa mökkimaisemissa. Siispä keräsin koivunoksia ja tein niistä vastan. Koriin pakkasin myös tietysti saunamakkaraa ja mummon lempijuomaa, alkoholitonta mansikkasiideriä. Sitten veneeseen ja kohti mantereen rantasaunaa.

Saunan lauteille kipusi myös omat pikkuiseni. Mukavia jutusteltiin ja monta mukavaa muisteloa mamma lapsille ja minulle jakoikin. Koivuvastaa haudottiin ja vuorotellen toisiamme sillä vastottiin. Selänkin muistin mummolta pestä. Kun sitten lauloin laulun, jota lapsilleni olen aina saunareissuilla pienenä laulanut, voisin melkein vannoa, että mamma oli mielissään.

"Lapsoset ketterät kotihaasta

koivusta oksat taittoi.

Niistäpä nopsilla sormillansa

saunahan vihdat laittoi.

Lauteilla saunan kotoisen

taas illalla kylpy maittaa"

Kuutamouinnille mamma ei enää uskaltanut lähteä, kun toisen silmän näkö on mennyt niin huonoksi ja tasapainoilu on jo vaikeaa. Saareen palattuani, kävin sitten itse pulahtamassa auringon jo laskiessa järven taakse.

Ikä tuo tullessaan viisautta, toisipa minullekin