lauantai 31. lokakuuta 2009

pupu poikineen



Meille on perustettu pupu-tehdas. On käpälää ja tassua, on nuttua ja nappia. Vasta yksi vipeltäjä on kokonaan valmiina ja se olkoon nimeltään Hilma. Joulumyyjäisiä varten ompelukone surisee ja tarkoitus olisi tehdä pupuperheeseen ainakin Hilma, Alma, Wilho, Elviira, Nestori ja Lyydia. Ja kaikkia tietysti useampi kappale. Melkoista nypertämistä, mutta ilmeisen terapeuttista ja viihdyttävää.






Koska kävijämittarissa on jo rajapyykit paukkuneet aikoja sitten, tämä ensimmäinen lähteköön postipojan mukana sen kommenttilootaan viestin jättäneelle, jonka onnetar sieltä poimii.





ps. aikaa pikkuruisen viestin kirjaamiseen on runsaasti, joten Sinäkin varmaan ehdit mukaan. Onnetar käväisee arvontareissulla su 8.11.
Onnea arvontaan!

perjantai 16. lokakuuta 2009

uutta ja vanhaa



Väliaikaiseen asuinkortteeriimme ei ole voinut tuoda mukana kaikkia kalusteita, mutta paljon vanhoja tuttuja tavaroita on kanssamme kuitenkin muuttanut. Ne tuovat ympärille jotain lohdullisen tuttua tässä myllerryksen keskellä. Joitain "uusiakin" vanhoja tavaroita olen haalinut mummolan nurkista, kuten esimerkiksi tuon vanhan mittamukin. Eihän sillä enää mitään oikeasti voi mitata, mutta silmääni se ilostuttaa köksäpuuhissa.






Ja vanha vekkari tikuttaa tasaisen varmasti ja äänekkästi aikaa, joka vain jatkaa kulkuaan, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Äitini vanha potta on myös löytänyt tiensä yöpöytäni alle. Nyttemmin sen toimenkuva on kuitenkiin hiukan muuttunut, se nimittäin on vain somistajan roolissa meitin huushollissa.






Näitä kuppeja poimin Pentikin löytölaarista kahden euron kappalehintaan. Ne näyttäisivät edustavan tuon ruusuisen tarjottimen kanssa tätä valtavaa romanttisuuden puuskaa, joka mieleeni on tässä viimeaikoina hiipinyt.





Ja nämä popottimet jalassa olen tallustellut joskus kauan kauan sitten. Nyt ne kannustavat minua nostamaan jalkaa toisen eteen, vaikka sekin on välillä ollut melkomoisen vaikeaa. Eespäin sanoi mummokin lumessa :)

virkeää viikonloppua Sinulle!


sunnuntai 11. lokakuuta 2009


Pitkä tauko on vietetty blogimaailmasta. Koko elämä on käynyt läpi perusteellisen mylläyksen ja uusi suunta pitäisi löytää. Ehkäpä se löytyykin aivan itsestään; jospa se tarkoitus putkahtaa esiin jonkin mutkan takaa, kunhan vain maltan odottaa. Haaveita on sydän pullollaan ja se on tärkeintä.
Tässä odotellessa on aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin, jossa riittääkin kaunista katseltavaa. Sunnuntaipäivisin esimerkiksi vierailun arvoinen paikka on Metsäkylän navetta. Kauniita ja varsin tarpeellisia tavaroita on tuon putiikin nurkat pullollaan. Vaikka mitään ei tarvitsisikaan, kannattaa tunnelmasta tulla nauttimaan pitemmänkin matkan takaa.




Leivintuvan kahvilassa aika suorastaan pysähtyy, eivätkä pannukakutkaan maistu hassummilta...

Jopa pihan perällä käynti tuottaa iloisen yllätyksen suloisuudellaan, katsokaa vaikka :)





kiva, kun taas pistäydyit!



ps. Metsäpirtti kaipaisi kovasti uusia asukkaita. Tiedätkö sinä ketään sydämeltään sopivaa?