sunnuntai 29. kesäkuuta 2008

Kesäteatteri



Olen vieläkin niin kesäteatterin lumoissa, että oli pakko juuri tässä lähtötohinassakin kirjoittaa tunnelmia ylös, kun ne ovat vielä tuoreessa muistissa. Harmi, että itse näytöksessä ei voinut kuvata, vaan tämä kuva on esittelytilaisuudesta, joka oli kylän perinteisillä juhannusjuhlilla.

Raija Orasen kirjoittama "Kaikki maan hedelmät" oli omalla tavallaan paras kesäteatteriesitys, jossa olen koskaan ollut. Näyttämön puitteet olivat hienot ja esimerkiksi takana kimmeltävä järvi antoi näyttämölle syvyyttä, kun lähestyvä soutuvenekin oli osa näytelmää. Näytelmä oli sekä komediallinen, että historiallinen kuvaus kylän vaiheista Venäjän vallan alaisuudessa. Tarina oli myös koskettava, joten saihan ne nenäliinatkin lopussa kaivaa esiin.

Väliaika-kahvitkin ovat mainitsemisen arvoiset, sillä ne oli katettu vanhaan latoon järven rannalle. Taustalla soi haitari ja tunnelma oli leppoisa. Tuntui, kuin olisi itsekin osana vanhaa suomalaista elokuvaa. Kokemus vain vahvisti sitä tunnetta, että täällä pienessä kylässä, näiden ihmisten keskellä on hyvä elää.

Ja nyt sinne mökille! Palataan viikon kuluttua..

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Kesäloma


Kesäloma koitti vihdoin! IHANAA! Mikähän siinä on, kun oli loman alkamispäivä mikä tahansa, tuntuu siltä, että ei olisi jaksanut enää päivääkään. Ihan niinkuin juoksukilpailussa maaliviivan jaksaa juuri ja juuri ylittää, mutta jos se viiva olisikin sata metriä kauempana se ylittyisi yhtä lailla. Sitä vain asettaa itselleen kuvitteellisia tavoitteita, jotka sitten "viimeisillä voimillaan" ylittää. Viisas mummoni ei tällaista höpötystä kuuntelisi, vaan toteaisi, että kyllä sitä ihminen jaksaa, sitä vain luulee ettei jaksa. Niinhän se tietysti on.

Se maaliviiva on nyt kuitenkin ylitetty ja sen kunniaksi sain eilen mieheltäni yllätykseksi kimpun kauniita kukkia. Voiko naisen loma paremmin enää alkaa? Ensimmäisenä lomailtana lämmitettiin myös pihasauna, istuttiin iltaa kuistilla kynttilän valossa ja nautittiin pari lasia viiniä. Aika aikaisin silmät rupesivat kuitenkin lupsumaan ja huomasin olevani aika tylsää seuraa pilkkiessäni siinä penkin laidalla. Lomassa parasta on kuitenkin se, että nukkumaan voi mennä juuri silloin kun siltä tuntuu, eikä aamulla tarvitse kellon mukaan nousta (siitä herätyksestä pitää kyllä yksi perheenjäsenistämme huolta..).






Tänään suuntaamme paikalliseen kesäteatteriin katsomaan historiallista näytelmää kylän vaiheista. Se on sellaista pehmeää tutustumista uuden asuinpaikkakunnan menneisyyteen. Sunnuntaina tarkoitus on siirtyä Keski-Suomeen mökkeilemään ja ensimmäistä kertaa ilman sen suurempia projekteja. Ainoina tavoitteina on levätä, lukea, saunoa, uida, nauttia hyvää ruokaa ja mielellään ottaa päivittäin pienet päiväunet. Kuulostaa hyvältä. Matkan varrella asuu kätevästi myös aikamoinen joukko sukulaisia, joita aiomme käydä pikaisesti tapaamassa.

Seuraavalla viikolla Ada jää ensimmäistä kertaa mummolaan hoitoon ja me aikuiset palaamme kotiin remonttihommiin. Vaatimattomana tavoitteena noille viidelle päivälle on kuistin ja portaiden öljyäminen, kuistin kaiteiden rakentaminen ja maalaus, saunatuvan lattian rakentaminen ja lakkaus mustaksi, saunan käsitteleminen hiilenmustalla Saunasupilla, yläkerran aulan seinien ja katon maalaus, olohuoneen ja makuuhuoneen seinien tapetointi ja yhden väliseinän rakentaminen. Olikohan siinä kaikki, mitä suunniteltiin..? Katsotaan miten käy.

Viimeisellä lomaviikolla käydään Adan toiveen mukaisesti Muumimaailmassa ja tutustutaan muutenkin Turun seutuun ja vieraillaan samalla hyvien ystävien luona, joita tavataan aivan liian harvoin.

Vaikka kaikki suunnitelmat eivät tällaisinaan toteutuisikaan, lupaan ja vannon että en hermoile, saas nähdä, miten sen kanssa sitten käykään.. :)

keskiviikko 25. kesäkuuta 2008

Alkukesää



Alkukesän aurinko, minne katosit? Ilma on kolea ja vettäkin sataa ropsauttelee päivittäin. Juhannuksen aikaankin ilmat vaihtelivat nopeaan tahtiin, mutta onneksi välillä aurinkokin näyttäytyi. Silloin sitä unohti harmauden ja elämän ihanuus muistui taas mieleen. Uudella kuistillammekin onnistuimme grillaamaan kesäherkkuja jokaisena vapaapäivänä, aina sitä sen verran sade taukosi. Niin ja pihasauna lämmitettiin tietysti joka ilta.



Adalla on kuvassa minun vanha mekkoni


Tässä on meidän Ada. Prinsessa, joka rakastaa kauniita vaatteita, kukkia, pitsiä, helmiä ja kaikkia ihania tyttöjen juttuja. Onkin mahtavaa toteuttaa omalle lapselle niitä unelmia, joita ei kenties itse lapsena saanut. On välillä vaikea erottaa, kumpi meistä nauttii kauniista esineistä enemmän.

Ihan aina maut eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan. Kun äiti pitäisi enemmän vaaleista, perinteisistä puuleluista, niin lapsi pitää tietysti niistä, jotka kimaltavat ja mielellään pitävät kammottavaa meteliä. Nämä vaunut onneksi kuitenkin sekä miellyttävät pienen prinsessan silmää että sopivat äidin sisustukseen niin tai siis puutarhaan, sillä nämä ovat ulkovaunut. Sisällä työnnellään, jos mahdollista, vieläkin kauniimpia kummisedän tekemiä vaunuja, niistä kuvia myöhemmin...


puutarhatonttu


Hei hetkinen.. mihinkäs ne prinsessakengät jäivät? No tämä tyyli onkin lähempänä sitä, jossa me "aikuiset" pihalla hiihdetään. Aina on jokin projekti menossa, jossa ei kiiltonahkakengät ole parhaimmillaan... Mutta kuinka rentouttavaa onkaan kaupunkielämän jälkeen tillustella omalla pihallaan juuri sellaisena metsäläisenä, kuin oikeasti sisimmältään on. Maalaiselämä on ihanaa!



Pientä puutarhaprojektia

ennen


jälkeen


Tässä yksi meneillään oleva puutarhaprojekti niiden lukuisten joukossa. Vielä tämä on hiukkaisen kesken, mutta ehdottomasti voiton puolella. Kuunliljoja vielä keskimmäiseen riviin, päivänliljoja takariviin, sitten vain portaiden öljyäminen ja aidan maalaus, niin sisääntulo alkaisi olla kunnossa. Sitten onkin vain kolmisen tuhatta neliötä puutarhan laittoa jäljellä...



Ryytimaa

Pienen ryytimaankin ehdin juuri ja juuri kaivaa villiintyneiden lupiinien keskelle, jotta saadaan edes pikkuisen maistella kesän makuja omasta maasta. Perunaa, porkkanaa, herneitä, salaattia, retiisiä, ruohosipulia, yrttejä ja tietysti mansikoita, kaikkia näitä ihanaisia kesään kuuluvia herkkuja toivon täältä pian löytäväni.

Juuri tänään kävin harventamassa ne kaikki kolme porkkanariviä. Kyllä raastoi sydäntä niitä pieniä heiveröisiä, sinnikkäästi kasvavia poloisia maasta repiä ja jättää muutamia hentoja varsia kasvamaan. Julma on tämä maailma, mutta sadon toivossa ei auta, kuin kovettaa sydämensä ja karsia heikoimmat pois. Kasvakaa ja kukoistakaa oi ryytimaan asukit!


pientä puusavottaa


Ja Janin aika on kulunut rattoisasti muun muassa puita halkoessa ja pinotessa. Kelpaa sitä sitten talvipakkasilla leivinuunin ja pönttöuunin edessä lämmitellä, niin ja tietysti pihasaunan löylyissä lötkötellä.




Miten nuo lapset osaavatkin ottaa puutarhasta parhaat palat irti..? Olisi varmaan meidän vanhempienkin syytä opetella..




No ei nämä maisemat täältä riippukeinusta hullummilta näytäkään. Lapsissa taitaa asua viisaus.

keskiviikko 18. kesäkuuta 2008

Pientä laittoo se vaatii vaan..

Kerrataanpa pikaisesti, mistä pienen pieni, koko loppuelämän mittainen remontti sai alkunsa..


Voi kauhistus tätäkin seinää!!


50-luvulla rakennettua taloa oltiin pidetty huolella ja rakenteet olivat kunnossa. Vain kaikki pinnat pitäisi ehostaa.. No mutta sehän sopii meille ja varsinkin minulle, joka suunnittelee pyyhkeiden väritkin ennenkuin koko kylpyhuonetta on olemassa. Kun yksityiskohdat on mielessäni tarkkaan harkittu, voi alkaa miettimään niinkin tylsiä asioita, kuin lattian kallistuksia tai kosteuseristyksiä. Onko ne nyt niin tarpeellisia..?


ja valokatkaisijat on kätevä kiinnittää seinään jeesusteipillä..


Mieheni Jani päätti käyttää talon varustuksista löytyviä raakalautoja ja tervapaperia sekä eristepuruja ja rakentaa niistä uuden ehomman seinän. Pintakäsittely Osmolla ja vautsi!



Eikös olekin hieno! Ja talon seinien välistä löytyneet 50-luvun sanomalehdet saivat arvoisensa paikan. Niin ja myös minun aikoinaan kirpputorilta hankkimani ihastuttavat Kotiliedet.





Ja sitten wc-projekti. Sekin oli edellisten asukkaiden kunnostama, mutta maku ei ihan aina osu yksiin, joten jotain tällekin oli tehtävä..


Ihan kiva jos tykkää..


jotain tällaista minä ajattelin


ja ei kun hommiin..


parempi? No ainakin minusta.

Tässä pientä alkua. Jatkoa seuraa..


MUUTTO


Se oli helmikuun 22. päivä vuonna 2008, kun turvoksiin pakattu muuttoauto putputteli kuoppaista hiekkatietä Metsäpirtin pihaan. Piha oli peilijäätä ja liukastellen tavarat saatiin kannettua sisälle. Vihdoinkin olimme perillä, löytäisivätkö kaikki tavarat paikkansa?

tiistai 17. kesäkuuta 2008

KAIPAUS

Maalaiselämää -linnunlaulua, tilaa hengittää- sitä kaipasin kaupungissa. Etsimme ja etsimme, kunnes se löytyi; Metsäpirtti. Olimme löytäneet kodin, paikan, jossa on hyvä olla. Tämä on tarina Metsäpirtistä ja sen asukkaista.