HiPhEi

Hyvät hyssykäiset, pirtissämmehän on käynyt jo yli 1o0o0 kurkistajaa!! Vallan hämmentynyt ja iloinen olen siitä!! Jokaiselle, joka merkin on käynnistään jättänyt, lähtee juuri nyt LÄMPÖINEN hymy <3<3<3

Vaikka sivuja päivittelenkin suureksi osaksi omaksi ilokseni ja ikäänkuin valokuva-albumiksi, en voi väittää, ettenkö aina ilahtuisi, kun postilootaan kurkkaan ja viestejä sieltä tavailen. Siksipä haluaisinkin lähettää jollekin teistä ilahduttajistani pienoisen yllätyksen. Jotta tietäisin, kuka puketin saaja teistä on, ettehän unohda jättää itsestänne pikkuruista merkkiä tuohon postiluukkuun. Käynnistelen tässä nimittäin piakkoin singerini ja siinä samalla Metsäpirtin joulupajan. Ylläolevasta kuvasta saattaa siis saada jo jotain vinkkiä pukettilaisen sisällöstä...

Tätähän voisi siis kutsua suorastaan

aRvOnNaKsI


juuri siitä kommenttinappulasta kun näpsäytät, niin olet mukana.
Tee se kuitenkin ennen 5.11.

ehostusta

Viikonloppuna meillä on suhissut saha, paukkunut vasara ja heilunut maalisuti (kuten monena aikaisempana viikonloppunakin..) Pirtin isäntämies on puhissut listojen ja lautojen parissa, ähissyt ruuvien ja naulojen kimpussa ja minä olen parhaani mukaan siirtynyt maalisutini kanssa perässä ja huiskinut hieman ehostusta pintoihin. Kuistin väliovi oli jo lähes räjäytysuhan alla, mutta minä en ihan vielä suostunut luovuttamaan, vaan otin hiomapaperin ja pakkelivermeet käyttööni ja sudin lopuksi kolme kerrosta valkoista maalia kuorrutukseksi, niin johan näyttää paremmalta.

Tältä näyttää ovi ennen ja jälkeen käsittelyn. Kahvana toimi aikaisemmin sellainen känkkäräoksa, mutta se ehdittiin jo irrottaa ennen kuvaa. Tuo nykyinen kahva irrotettiin vajasta löytyneestä ovesta ja tuohon se nyt sai asettua. Kun lopstuuki huutelee tyhjyyttään, täytyy selvitä pienellä budjetilla ja yrittää tehdä niin kaunista kuin osaa. Kyllähän tuosta vielä ihan kelpo ovi tulikin.

Ja kerronpa teille lopuksi, mitä olin parhaillaan tekemässä. Makuuhuoneen ja keittiön välinen oviaukko on tukittu, koska makkariin ei olisi muutoin mahtunut vaatekomeroita. Tuohon oven paikalle on tänään ilmestynyt hyllyt ja niitä olin juuri maalaamassa. Toisen maalikerroksen lähden tästä tuotapikaa pläjäyttämään pintaan. Hylly tuo vahvasti mieleeni Peppi Pitkätossusta tutun karkkipuodin hyllyt. Tuskin maltan odottaa, että pääsen virittelemään hyllyille tavaroita. Kun vain tietäisin mitä...

Mukavaa sunnuntai-iltaa Sinulle!

tiedotus

Seuraa pieni tiedotusluonteinen ilmoitusasia: Metsäpirtin ikkunoihin on ilmestynyt laskosverhot ja tällaisilta ne näyttävät olohuoneessa. Materiaalina on täällä valkaisematon pellava. Pieni ja vaatimaton asia, mutta jotenkin niin suuri, että se ylitti uutiskynnyksen. Olohuoneen seinät on siis tapetoitu, kuten kuvista näkyy hyvin villillä kuosilla ja värityksellä :) Ikkunanpokat ja kattolistat on maalattu ja viritetty paikoilleen ja uudet ikkunalaudat on tehty, kaikki kunnia niistä talon isännälle! (Alla oleva kuva ikävä kyllä paljastaa myös ensi kesän projektin; varsinaisten ikkunoiden maalaustarpeen. Tämä kyseinen ikkuna on pahin laatuaan, sillä edellisten asukkaiden koiruudet ovat tähän ikuistaneet vuosien varrella innostuksensa jokapäiväisestä isäntäväen kotiinpaluusta :))

Pitihän ne verhot tietysti ikuistaa myös iltavalaistuksessa ja ihan molemmista ikkunoista, kun on tämä uutuudenviehätys vielä niin päällänsä.

Hymyä päivääsi

Paluu

Kotiin- ja töihinpaluu on tapahtunut. Lomaviikko vierähti remontoidessa ja metsätöitä tehdessä. Pirtin porraskaiteet on nyt maalattu, makuuhuoneen seinät on vihdoinkin tapetoitu ja maalattu valmiiksi, pönttöuunin edestä puretun laatoituksen alta lattia on korjattu, listoja on viritelty ja vielähän niitä pitäisi viritellä. Yksi oviaukko makuuhuoneen ja keittiön väliltä on tukittu levyllä ja pian entisen oviaukon kohdalle naputellaan hyllylevyjä. Kuvia ei vieläkään tohtinut ottaa, mutta projekti selkeästi etenee...

Myö mehtäläiset möyrittiin sitten loppuviikko metsää raivaten ja ruumiilliseen työhön tottumattomat jäsenemme saivat huomata sisältävänsä ennenlöytämättömiä lihaksia :) Jalat ovat mustelmilla ja maitopurkkiakaan ei meinaa saada vielä auki, mutta kummasti se metsä vesurien ja raivaussahojen avulla harveni. Sain itsekin toimia metsurina ihan todenteolla ja kylläpä siitä tulikin miehekäs olo!!

Matkan varrella pistäydyimme Adan kanssa kurkkaamassa Marin puotia ja onneksi ihanainen Mari olikin itse tiskin takana. Oli mukava tavata ja jutella pikkuinen tovi ihan kasvotusten. Lapsenikin esitti parhaita piirteitään pyöriskelemällä lattialla pötköllään (oli kuulemma niin väsynyt) ja muutoinkin tuomalla kauniiseen puotiin pienen katastrofiuhan :)

Mummolan vintiltä toin tullessani tämän kuvissa esiintyvän ikkunavanhuksen, joka kestää mielestäni esittelyn, vaikka se jonkun mielestä voi näyttää hieman elähtäneeltä, mutta minusta se on hyvä juuri tuollaisena. Toistaiseksi se saa nojailla yläkerran aulan tietokonepöytään, koska katselen paljon mieluummin sitä kuin kaikenmaailman sähköhärpäkkeitä. Onkohan muiden perheissä tätä ainaista keskustelua näiden tekniikkamötisköjen kohtalosta??

Kävimme muuten tulomatkalla Hämeenlinnassa Aulangon vieressä sijaitsevassa Metsäkylän navetassa, jossa myydään jos vaikka mitä vanhoja rakennustarvikkeita. Niitä räppänöitä, mitä olimme etsimässä, emme löytäneet, mutta paljon silmänruokaa kylläkin. Päiväkahvit maistuivat myöskin aivan hurmaavilta Leivintuvan kahviossa, jossa tunnelma oli pysähtynyt jonnekkin kaukaisille vuosikymmenille.


Nyt on hyvä aloittaa oikeat työt, kun tekemättömien töiden määrä on täällä vapaa-ajalla taas hieman vähentynyt. Ja kyllähän sitä sieltä oikeista töistä taas löytyikin yhtä jos toistakin...

Aurinkoa alkavaan viikkoosi <3

hUoH

Huisketta ja hulinaa. Vietämme parhaillaan kesäloman viimeistä viikkoa ja kiire on sen mukainen :) Aikamoinen määrä oli töitä tehtävä (siellä oikeissa töissä), jotta lomalle pystyi lähtemään ja siltikin työasiat tuppaavat alitajunnassa pörräämään. Eiköhän tämä loppuviikkoon mennessä helpota...

Viikonloppuna pirttimme sai kestittäväkseen vieraita oikein roppakaupalla ja puheensorinaa, naurun helinää ja askelten töminää ei ole puuttunut. Aivan pökerryksissä suorastaan olemme olleet. Tänä aamuna, kun pirtti oli vieraista tyhjentynyt, päätin sitten köllötellä peiton alla tavallista pitempään. Aamukahvia tukkapystyssä keittäessäni puhelin pärähti soimaan ja Adan hoitotäti soitti olevansa pian pihassa, kun hänen oli määrä hakea Ada mukaan valokuvaukseen. Tajusin sen kyllä siinä samassa silmänräpäyksessä, kun puhelimen ruutuun vilkaisin ja näin, kuka soitaa.. Vastasinkin viehättävästi: "HERRANJUUKELIS!! EnHäN mInÄ mUiStAnUt!!! Ja kolmessa minuutissa lapsi oli sullottu sukkahousuihin ja mekkoon ja mahtuipa tuohon aikaan vielä takkukasan selvittely hiuksista ja kauniin kampauksen väsäysyritys, joka kyllä hyvin pian vaihtui pinnin napsautukseen. Hoitotäti oli kyllä hiukka ihmeissään, kun yleensä on tottunut korkokengissä ja hieman virallisemmissa asusteissa tämän äityliinin näkemään... Tänään hän sai todistaa sen todellisen aamulookkini maalisissa kalsareissani, villatakin reuhkassani ja tukka päälaella ponnarilla sökötettynä, ei järin viehättävää... Ai jestas sentään.

Tänään ohjelmassa on ollut listoitusta, askartelua, ompelua ja kun tuon lapsen saan unten maille, aion maalata nuo portaikon pylväät. Huomenna suunnistamme taas rautakauppaan hakemaan hieman tarvikkeita, jotta remontti voipi jatkua. Loppuviikosta matkaammekin sitten pohjoiseen Keski-Suomeen, mummoni luokse ja aiomme osallistua metsänharvennustalkoisiin. Tarkoituksena olisi pätkiä ensi vuoden polttopuut myös tänne Metsäpirtin tarpeisiin.

kyllä tämä loma tuli tarpeeseen!!

saunatonttu

Metsäpirtin pihamaalla seisoa tönöttää kaikessa rauhassa, tosin hieman vinossa, vanha pihasauna. Kesällä sen savupiipusta on kohonnut savu lähes joka päivä, mutta syksyn ja pimeän hiivittyä tänne Pohjolaan, savupiippu on saanut huilailla arkipäivinä ja vain viikonloppuisin pirtin asukkaat ovat kömpineet saunan lauteille lämmittelemään ja rentoutumaan.

Sauna on ollut aikoinaan hyvin suosittu kyläläisten keskuudessa, kenties sen pitkien lauteiden ja pehmeiden löylyjen ansiosta ja lauantaisin pitkänkin matkan takaa tänne kokoonnuttiin puhdistautumaan ja rentoutumaan. Seinät huokuvat tarinoita ja niinpä mekään, pirtin uudet asukkaat emme ole tohtineet muuttaa olemassa olevaa tunnelmaa. Saunavastat, tervan tuoksu, kynttilän loimotus ja rätisevä tuli kamiinassa ovat osa saunan tunnelmaa.

Kesän aikana sahan suhinaa ja vasaran pauketta ei ole näiden seinien sisältä kuitenkaan puuttunut. Saunatupa on saanut uuden puulattian, joka on lakattu mustaksi. Harmaantuneita raakalautaseiniä on jatkettu ja paikkailtu ja kokonainen uusi seinäkin on vajan ja tuvan välille rakentunut. Saunasupia on huiskittu sekä saunan että tuvan puolelle, sähköjä, listoja, peltejä, hyllyjä ja ikkunanpokia on väkerretty, muuria on rapattu ja vanhoja tiilenpäitä paljastettu. Työtunteja tupanen on saanut osakseen lukemattomia, mutta tuloksena on syntynyt paikka, jossa huolet ja murheet voi jättää oven taakse.

Olemmekin sopineet, että oven taakse jäävät myös paha mieli, kiukuttelu, mökötys, kolotus ja kaikkinainen hermojen kiristys. Tästä pitää osaltaan huolta myös saunan ikiaikainen saunatonttu, joka myös eilen illalla kävi kolkuttamassa oven takana, kun häiritsimme sen rauhaa tarpeettoman kovaäänisesti. Tuota kolkutusta kukaan perheenjäsenistämme ei tohdi olla tottelematta. Ja niin rauha laskeutui taas saunatupaan ja saunojien mieliin.

pukeutumisasiaa

Minä en taida olla mikään pukeutujatyyppi, vaikka vaatekaappini tur-su-aa-kin! Pääasiallinen väri siellä on musta ja useimmiten sieltä ei löydy mitään sopivaa päällelaitettavaa. Aamulla silmät ristissä riipaisen jonkin ensimmäisen käteen osuvan tekeleen ja yritän välttää eteisen kokovartalopeiliä viimeiseen asti. Kaulasta ylöspäin ulottuva ruumiinosa saa aamutohinassa eniten käsittelyä osakseen. Olisin ehdottomasti tyylikoulun tarpeessa. Vartalonmutkiini ei mikään oikein asetu suosiolla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en pitäisi kauniista vaatteista, päinvastoin! Ehkä se on vain sitä, että itseään ei (Luojan kiitos) tarvitse katsella. Tuon kaiken irtoavan vaateinnostukseni olen suunnannut lapseni hyväksi. Seuraavan päivän asu suunnitellaan hiuspompulaa myöten etukäteen, useimmiten Adan kanssa yhdessä, ettei sitten aamulla tarvitsisi ruveta kehittämään mitään tiukkoja liikeneuvotteluja pukeutumisen suhteen. Usein tuohon keskusteluun kuitenkin ajaudutaan ja tuo kolmevuotias tyylitaituri tietää kyllä tarkalleen, mihin prinsessakostyymiin hän kulloinkin haluaisi verhoutua. Siinä saa äitikin kuulla omat tyylirikkeensä ja ne harvat onnistumisen hetket pukeutumisen suhteen. Tuo yhden naisen raati on armoton. Iskä ei onnistu koskaan...

Tänään lähdimme taas tekemään hankintoja lähimpään kaupunkiin, lähinnä lähestyvää talvikautta silmälläpitäen. Onneksi mukanamme oli myös yökylässä ollut isäni, Adan pappa-kulta, joka piti seuraa tuolle niiiiin vilkaalle neitokaiselle. Minä kun tarvitsisin kaiken lisäksi aina tuhottomasti aikaa valintoja tehdessäni ja useimmiten se ei lapsen kanssa ole mahdollista. Nyt siis papan ansiosta saimme hankittua kahdet uudet talvikengät, yhdet tarhaan sekä nuo kuvassa olevat hieman parempaan käyttöön. Lämpöisiä hanskoja sekä hattu on nyt myös ostettu, joten talventulo ei meitä hirvitä. Paitsi ehkä minua, joka en taaskaan löytänyt itselleni yhtikäs mitään.

paitsi kynttilöitä, lämmittäähän nekin. Ainakin mieltäni.

näkymiä..

...ikkunoistamme. Kovin on syksyistä. Värit pakenevat, vaikka hetken vielä leikkivätkin muuttumisleikkiään. Talvi peittää ne lopulta alleen ja nyt onkin viimeiset hetket kerätä muistilokeroihin tuota hehkua ja aloittaa valmistautuminen harmauden kohtaamiseen. Jos oikein osaa tarkastella, harmauskin voi olla kaunista. On lupa sytytellä kynttilöitä ja kenties hellittää hieman vauhtia. On mahdollisuus hiljentyä ja käpertyä kuulostelemaan itseään ja lähellä oleviaan. Ja jos sitä harmautta ei välillä olisi, ei heräävistä väreistäkään osaisi varmaan nauttia niin paljon keväällä.


Ja tämänpäiväisten ajatusten jälkeen siirrynkin vastaamaan Marilta saamaani haasteeseen, jossa viimeisetkin salaisuudet tulevat julki ;)

VIISI ASIAA PAKASTIMESSANI

1. marjoja
2. omenoita kaikissa mahdollisissa olomuodoissa
3. suppilovahveroita
4. leipää
5. juureskuutioita


VIISI ASIAA VAATEKOMEROSSANI

1. paljon yritystä järjestyksen ylläpitämiseksi (ainakin kaikenmaailman härvelit sitä varten on hankittu...)
2. turkasen paljon vaatteita, vaikka mitään päällepantavaa sieltä ei koskaan löydykään
3. pyhäkenkiä
4. lahjoja ja yllätyksiä erinäisiä tilanteita varten. Ostan niitä aina, kun sopiva tulee vastaan (tässä syy viimeisen kysymyksen ensimmäiseen kohtaan..)
5. hillitön pino sisustuslehtiä (mitä ihmettä ne vaatekaapissa tekee??)


VIISI ASIAA AUTOSSANI

1. isoja vikoja
2. pieniä vikoja
3. mittari pullollaan päivittäin kertyviä kilometrejä
4. Adan rusinoita löytyy joka väliköstä
5. ja sitten vielä keskikokoisia vikoja


VIISI ASIAA KÄSILAUKUSSANI

1. lompstuuki, joka on pullollaan kuitteja, rahasta ei tietoakaan..
2. suuri meikkipussi
3. avaimet
4. purkkaa
5. kännykkä ja paljon paljon muuta, mitäpä sieltä ei löytyisi...


Poimi tämä haaste itsellesi, mikäli et ole niin jo aiemmin tehnyt. Mikään ei ole enää salaista ;)