joulupäivän urheilusuorituksia

hiljennymme hetkiseksi...

..joulun viettoon. Pienillä suurilla asioilla rakentuu joulumme tänä vuonna; kukkasilla tuoksuvaisilla, kynttilöillä lepattavilla.

Puketeilla pehmoisilla.

Herkuilla maistuvilla.

Pakkasilla paukkuvilla.

Ja ennenkaikkea sydämillä suurilla, tunteilla iloisilla, ajatuksilla lämpöisillä.

Toivotamme Sinulle

pieniä punaisia asioita..

..on pikkuhiljaa hiippaillut tupaseemme tuomaan pienen lupauksen joulun lähestymisestä. Miten hyvältä ja lämpöiseltä tuo väri tuntuukaan. Eikä sitä tarvitse olla paljoa, kun tunnelma jo muuttuu jouluisemmaksi. Pelkästään kulhollinen kauniin punaisia omenoita ilostuttaa sekä silmää että vatsanpohjaa. Ja tuo Arabian vanha kulho sai minut eilen aivan erityisen iloiseksi, kun satuin sen löytämään kirpputorilta viidellä eurolla. Se suorastaan sai minut hykertelemään :)

Ja tämä Hilma-pupunen sai jäädä sohvan nurkkaan viettämään joulua kanssamme. Jos sinäkin mielit saada itsellesi pupusen jouluksi, niin myyjäisistä meille jäi vielä kaksi Elviiraa, joilla on kauniit terran punaiset pellavamekot ja valkoiset essut. Kuvan näet alemmasta postauksesta ja voit saada sen kotiisi 35€:n hintaan (sis.postit). Kirjaa kommenttilootaan, jos haluat ryhtyä pupukaupoille. Vielä ehtii hyvin pukinkonttiin!

Sieltä kirpparilta poimin mukaani myös tuon punaisen kattilan, jossa lämmittelen iltaisin glögiä (tai Adan sanoin plökiä). Ja noita leivosvuokiakin ostin sieltä melkoisen läjän, eivätkä nekään laihduttaneet kukkaroa tarpeettomasti.

Ja tätä ruosteista kakkuvuokaa kanniskelin aikani kainalossani ja palautin sen sitten ajatellen, että ehkä minä pärjään ilmankin. Mutta toisin kävi! Oli pakko huruutella seuraavana päivänä hakemaan se talteen. Ja kun siihen laittoi somisteeksi hieman punavalkoruudullista nauhaa, en voisi kuvitella keittiön seinällemme parempaa joulukranssia.

Tunnelmallista joulun odotusta!

saammeko esitellä pupukylän nuorenparin..

He tapasivat taannoin tansseissa ja Wilma ihastui Walpuriin ensisilmäyksellä, eikä ihme. Onhan Walpurilla kylän...

Ja on siellä tanssilavan reunoilla nähty muitakin kylän nuoria...

...no tietysti pojista, hihii.

Varttuneemman väen edustajista myös yksi pupuherra oli eksynyt tanssilavan pyörteisiin, mutta...

...sen verran tomerasti Elviira häntä sieltä retuuttaa kotikoloa kohti.

Vain yksi pari ei malta lähteä pehmoisesta pesästään. Sen sijaan...



toivottavat Sinulle silmät ristissä


Leppoisaa viikon alkua!

arvonta on suoritettu

Hilma-pupusen uusi koti on nyt arvottu. Kommenttilootaan oli tullut varsin mukava määrä viestejä ja niiden joukosta Ada poimi lappusen, jossa luki:

Nimimerkki Elina, lähetäthän yhteystietosi meitille osoitteeseen: pirttiposti@hotmail.com, niin laitamme Hilman postipojan reppuun. Toivottavasti siitä on Sinulle iloa!

ps. pahoittelemme, että arvonta siirtyi päivällä eteenpäin. Isänpäivän juhlahumu yhdistettynä syntymäpäiväkekkereihin oli vain niin uuvuttava, että kun arvonnan oli määrä alkaa oli onnettaremme keskellä eteisen lattiaa...

hyvää yötä ja kauniita unia

pupu poikineen

Meille on perustettu pupu-tehdas. On käpälää ja tassua, on nuttua ja nappia. Vasta yksi vipeltäjä on kokonaan valmiina ja se olkoon nimeltään Hilma. Joulumyyjäisiä varten ompelukone surisee ja tarkoitus olisi tehdä pupuperheeseen ainakin Hilma, Alma, Wilho, Elviira, Nestori ja Lyydia. Ja kaikkia tietysti useampi kappale. Melkoista nypertämistä, mutta ilmeisen terapeuttista ja viihdyttävää.

Koska kävijämittarissa on jo rajapyykit paukkuneet aikoja sitten, tämä ensimmäinen lähteköön postipojan mukana sen kommenttilootaan viestin jättäneelle, jonka onnetar sieltä poimii.

ps. aikaa pikkuruisen viestin kirjaamiseen on runsaasti, joten Sinäkin varmaan ehdit mukaan. Onnetar käväisee arvontareissulla su 8.11.

Onnea arvontaan!

uutta ja vanhaa

Väliaikaiseen asuinkortteeriimme ei ole voinut tuoda mukana kaikkia kalusteita, mutta paljon vanhoja tuttuja tavaroita on kanssamme kuitenkin muuttanut. Ne tuovat ympärille jotain lohdullisen tuttua tässä myllerryksen keskellä. Joitain "uusiakin" vanhoja tavaroita olen haalinut mummolan nurkista, kuten esimerkiksi tuon vanhan mittamukin. Eihän sillä enää mitään oikeasti voi mitata, mutta silmääni se ilostuttaa köksäpuuhissa.

Ja vanha vekkari tikuttaa tasaisen varmasti ja äänekkästi aikaa, joka vain jatkaa kulkuaan, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Äitini vanha potta on myös löytänyt tiensä yöpöytäni alle. Nyttemmin sen toimenkuva on kuitenkiin hiukan muuttunut, se nimittäin on vain somistajan roolissa meitin huushollissa.

Näitä kuppeja poimin Pentikin löytölaarista kahden euron kappalehintaan. Ne näyttäisivät edustavan tuon ruusuisen tarjottimen kanssa tätä valtavaa romanttisuuden puuskaa, joka mieleeni on tässä viimeaikoina hiipinyt.

Ja nämä popottimet jalassa olen tallustellut joskus kauan kauan sitten. Nyt ne kannustavat minua nostamaan jalkaa toisen eteen, vaikka sekin on välillä ollut melkomoisen vaikeaa. Eespäin sanoi mummokin lumessa :)

virkeää viikonloppua Sinulle!

Pitkä tauko on vietetty blogimaailmasta. Koko elämä on käynyt läpi perusteellisen mylläyksen ja uusi suunta pitäisi löytää. Ehkäpä se löytyykin aivan itsestään; jospa se tarkoitus putkahtaa esiin jonkin mutkan takaa, kunhan vain maltan odottaa. Haaveita on sydän pullollaan ja se on tärkeintä.

Tässä odotellessa on aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin, jossa riittääkin kaunista katseltavaa. Sunnuntaipäivisin esimerkiksi vierailun arvoinen paikka on Metsäkylän navetta. Kauniita ja varsin tarpeellisia tavaroita on tuon putiikin nurkat pullollaan. Vaikka mitään ei tarvitsisikaan, kannattaa tunnelmasta tulla nauttimaan pitemmänkin matkan takaa.

Leivintuvan kahvilassa aika suorastaan pysähtyy, eivätkä pannukakutkaan maistu hassummilta...

Jopa pihan perällä käynti tuottaa iloisen yllätyksen suloisuudellaan, katsokaa vaikka :)

kiva, kun taas pistäydyit!

ps. Metsäpirtti kaipaisi kovasti uusia asukkaita. Tiedätkö sinä ketään sydämeltään sopivaa?

o d o t t e l u a

Tänään se jänskä päivä sitten oli; kuvausryhmä saapui napsimaan pirtistämme kuvia. Harmi oli aamulla suuri, kun minun piti lähteä töihin ja saavuin kotiin vasta, kun kaikki oli valmista. Kuvaaja kameroineen oli jo lähtenyt, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä filmille on tallentunut!! Tuskin pysyn housuissani tai siis pitsisessä mekossani. Kuvat näen vasta, kun kuvaaja on ne käsitellyt. Yritän pysyä kärsivällisenä ja se ei ole mitenkään vahvimpia puoliani...

Tuttu kuvausjärjestelijä, joka on itseasiassa lapsukaiseni rakkaan ystävän äitykkä ja siis minulle hyvin läheiseksi muodostunut, saapui eilen pussukat pullollaan kuvausrekvisiittaa ja vilaukselta näin pussukoista paljastuvan yhtäaikaa värejä enemmän kuin olen tönömme sisällä kenties koskaan nähnyt.

Luulenpa, että kuvat tulevat olemaan aika paljon railakkaampia, kuin itseottamani ja tunnelman kuvittelisin olevan aika

H u v i k u m p u m a i n e n

Tavaraa luulisin kuvissa olevan enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa uskoisin olevan mahdollista. Ja esimerkiksi keittiön tuoliemme paikalle (joiden tilalle olen koko ajan etsinyt jotain tämän tapaisia, minkä tänään romukaupasta poimin matkaani) oli kuvausta varten kannettu kaikki vanhat tuolit ja jopa puutarhasta löytynyt suuri rämä korituoli!! Kauankohan minun on maltettava odottaa..

Tällaista meillä tällä kertaa.

Kesä on suloisen kaunis, vaikka kiireet töissä hiukan häiritsevätkin siitä nauttimista. Muut pirtin asukkaat ovat kyllä vaihtaneet lomavaihteen päälle ja aamuisin saan rauhassa valmistautua kukonlaulun aikaan työmaalle eikä tasaisen uninen tuhina katkea, kun painan oven kiinni perässäni. Kesäkukat ovat onneksi jaksaneet ilahduttaa kauneudellaan myös työssäkulkijaa ja olenkin melkein päivittäin kukkapuskissa pyörähtänyt poimimassa silmäniloa ja huumaavaa kesän tuoksua purnukat pullolleen.

Kaiken kiireen keskellä olen saanut muutamia pyyntöjä eri tahoilta tulla kuvaamaan pirttiämme sisustuslehteen. Ja koska elokuu tuo aikanaan mukanaan sen kaivatun loman lisäksi myös suuren suuria muutoksia elämän kulkuun, olemme päättäneet avata oven keskeneräiseen kotikoloomme. Monet suunnitelmista ovat jääneet kesken; ei ole taulu vielä päässyt seinälle, eikä ole sängyssä vielä päätyä.. Edessä on luopumista, mutta toivottavasti myös uusia ja hieman lempeämpiä tuulia. Muistojen albumiin kuvat pääsevät, vaikka asukkaista osa muuttaisikin pois.

Tervetulleeksi kuvausryhmän toivotan. On hauskaa nähdä, millaisena he pirtin näkevät ja saavatko he vangittua paremmin kuviinsa sitä hyvää tunnelmaa, joka näiden vanhojen seinien sisäpuolella on.

kuulumisia vihervaarasta

Kun oman talon kunnostaminen on jäänyt vähemmälle, on tämän puuhastelijan pitänyt keksiä itselleen jotain ajanvietettä. Vihervaaralaisten pieni talo Adan huoneen nurkassa on kaivannut ehostusta ja sen parissa olenkin viettänyt viimeaikoina jokusen hetken. Puuhastelun järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta tämän äitykän ajatukset se on siirtänyt hetkittäin pois arjen kiemuroista ja onkin ollut varsin mukavaa. Parvekkeelle olen viritellyt lattialaudoituksen jätskitikuista ja samaisista tikuista olen kieli keskellä suuta ähertänyt kukkalootikot.

Terassille askartelin kivetyksen, johon olen itseasiassa varsin tyytyväinen. Materiaalina on pahvi ja sitä on maalattu aika useaan otteeseen, jotta lopputulos miellytti silmää.

Kivetyksen rakoihin liimailin vielä oikeaa sammalta, jotta se näyttäisi siltä, kuin olisi jo jonkin aikaa paikoillaan ollut. Piakkoin aion siirtyä sisätilojen kimppuun. Tapetit on jo tulostettu tarrapaperille, joten seinäpinnat saavat pian uuden, varsin rehevän ilmeen. Tähän taloon onkin luvassa melkoisen kukikas, englantilaistyylinen sisustus. Ihanaa, että romanttisia unelmia on mahdollista viritellä tähän nukkekotiin, kun omassa tupasessa ne olisivat hieman liikaa. Täytyy tosin muistaa, että nukkekoti on Adan omaisuutta... Voi olla, että joudun hankkimaan jossain vaiheessa oman tai sitten tyydyn odottamaan sitä hetkeä, kun nukkekotileikit ovat auttamattomasti neidin mielestä liian nössöjä. Minä voin sitten uhrautua olemaan se nössö :)

Auringonpaistetta viikonloppuusi!

sireenien aikaan

Keittiön valtaa sireenien huumaava tuoksu. Ajatukset kääntyvät kauniisiin hetkiin. On aika keittää hyvät kahvit ja uppoutua hetkeksi kauniin sisustuslehden maailmaan.

Sireenien värimaailma on hiipiytynyt myös pikkuisina annoksina hyllyn reunaa somistamaan uusien purnukoiden myötä. Miten en ole ennen tykännyt vaalean liilasta? Juuri nyt se tuntuu niin hyvältä.

Kahvikupposen tyhjennyttyä, kaivan esiin vinon pinon sisustuslehtiäni, joista saksin talteen vain kaikkein kauneimmat kuvat. Kuvista voi löytää ripauksen unelmaa, jotka mitä ilmeisimmin tuppaavat myös toteutumaan. Haaveet ovat uskomaton voimavara! Jos haluat, voit kurkata seuraavien kuvien myötä minun haavemaailmaani. Se maailma näyttää olevan kovin pastellisävyinen ja tunnelma kuin suoraan mummolasta tai kesämökiltä. Miksei päivistään voisi tehdä unelmiensa kaltaisia?

Unelmantäyteistä viikonloppua Sinulle!