Lomailua ja pikkupuuhastelua

Mökkilomalla tulee puuhasteltua kaikkea kivaa. Talvella on mukavaa suunnitella ja haaveilla ja sitten kesällä pikkuhiljaa toteutella niitä haaveita. Silmän ilo on yksi suurimmista iloista ja sitä pyrin aina ympärilleni luomaan. Jotkin hommelit ovat pakon sanelemia ja toiset sitten vain ihan vain huvin vuoksi. Tämäkin huussin käsienpesupaikan vesisäiliö piti uusia, kun vanhaan oli tullut reikiä. Pakon sanelemaa siis.

Siitä vanhasta tulikin sitten ihan mainio kukkaruukku. Ei ehkä pakollista, mutta sattui huvittamaan :)

Tämä oli kyllä ihan pakollista. Kellastunuttta mäntyä on tosiaan lattiasta kattoon ja nyt päätin kääräistä hihat ylös ja huiskia valkoista maalia myös tuvan kattoon.

Valmista alkoi syntymään, vaikka hommat melko usein keskeytyivätkin. Oli meinaan ihan pakko poiketa järvessä vilvottautumassa... ei päässy vilu yllättämään tätä remppa-raisaa.

Ihan kivalta näyttää ja valon määrä vain lisääntyy. Ihan kuin huone näyttäisi suuremmaltakin.

Makuukammareitten ovetkin oli sillä "ihan pakollisella" maalauslistalla. Niin hienot puiset peiliovet. Tuo keltaisuus ei vain sovi minun sielunmaisemaan, ei vaikka miten yrittäisin. Aika vain loppui näiden kanssa hiukkasen kesken..

Pari kerrosta pohjamaalia ehdittiin sutaista pintaan. Kiiltävää maalia vielä seuraavalla kerralla. Kattolistatkin on jo maalattu ja tässä niitä mallataan paikoilleen. Katsotaan, milloin ne oikeasti ovat paikoillaan. 30 vuoteen tupasessa ei nimittäin ole vielä listoja ollutkaan...

Aika kivat jo nyt, vai mitä olet mieltä?

Jos mökki olisi yksin minun, haluaisin maalata kammareiden seinät tällaisilla mustikkamaidon ja kanervan sävyillä ja nimetä ne sitten Siniseksi ja Punaiseksi kammariksi. Sisarukset eivät vain ole myötämielisiä tälle ajatukselle, höh.

Tuvan seiniä haluaisin myös ihan aavistuksen sävyttää, jotta tuo keltaisuus saataisiin taitettua pois. Jotain tällaista sävyä olen ajatellut (kuva on lainattu Pinterestistä) Tämänkin ajatuksen markkinointia täytyy vielä jatkaa ..

 

Paras loma on minusta sellainen, jolloin saa jotain näkyvää aikaan. Puuhastelun ohessa on kuitenkin oikeasti ollut mahdollisuus toteuttaa myös tätä ajatusta. Joku kesä olen tuon kortin kiinnittänyt toiveikkaana mökin jääkaapin oveen. Tämän kesän säät ovat olleet kyllä lomailevan saaristolaisen unelmaa. Tyyni järvi, lämpöiset kalliot ja vesi, joka on kuin linnun maitoa. On ollut aivan sunnattoman suloista lukea kalliolla kirjaa, pulahtaa välillä uimaan ja sitten hyvällä omallatunnolla vaikka ottaa pikkuiset päivänokoset. Olen nauttinut aivan täysin rinnoin! En muista, milloin olo olisi ollut näin onnea pursuileva. On siis ilmeisen hyvä myös välillä olla ihan vain jouten, vailla pienintäkään puuhaa!

Leppoisia kesätuulia Sinulle

Huvila & Huussi

Varmaan jokaiselle se oman mökin tai kodin maisema on se maailman paras. Minun paratiisissani näyttää tällaiselta. Tämän saaren kalliot ovat aikoinaan olleet kyläläisten suosiossa ja tänne on tehty kesäisiä veneretkiä lettutaikinaa ja makkaroita eväskoreissa. Syynä ovat varmasti olleet myös kirkas ja puhdas vesi sekä hieno hiekkaranta. Saari on enoni omistuksessa ja tämä meidän mökki on saarella ihan ainokainen.

Lapsuuden kesät ovat muistoissa aina aurinkoisempia ja pidempiä kuin nykyään. Minun lapsuudessa lähes kaikki lomat vietettiin mummolassa ja kolmisenkymmentä vuotta sitten alettiin rakentaa lähisaareen mökkeröistä. Saareen rakentaminen ei ole mitenkään yksinkertaista, kun sähköä ei ole ja kaikki pitää kuskata joko veneellä tai sitten talvella jäitä pitkin. Silloin lapsena muistan, että kaikki kesät olivat työntäyteisiä, mutta onnellisia ja aurinkoisia. Perinteisillä menetelmillä tehtiin hommia pienimmästä suurimpaan ja hauskaa oli.

Rakkaus yksinkertaista mökkielämää kohtaan on ollut vankkumatonta ja huomaan jatkavani samaa perinnettä. Tänne suuntaan aina, kun se vain on mahdollista. Sinne myös omat lapseni ovat aina innolla lähdössä. Ei ole haitannut, että juomavesi pitää kuskata veneellä ja saunavesi kantaa järvestä. Puuhommiakin riittää joka kesälle, mutta sitten on taas puita, millä lämmittää sitä saunaa.

Nyttemmin mantereelle on rakentunut toinen mökki, jossa on kaikki mukavuudet. Vanhempi väki viettää kesiään nyt mieluummin siellä ja tämä saarimökki on siirtynyt minulle ja sisaruksilleni muutama vuosi takaperin ja sen jälkeen siellä on taas alkanut tapahtua. Muutama räpsäys aikaansaannoksista esiteltäköön nyt. 

Viime kesänä mökki maalattiin ulkoapäin ja kyllä se olikin jo sen tarpeessa.

 

Huopakate oli aikoinaan kiinnitetty reunoistaan vain nauloilla ja vuosien saatossa vesipisarat olivat päässet lirisemään ja lahottamaan laudoitusta. Hui kauhistus sentään.

No nyt näyttää paremmalta. Uudet laudat ja pellitykset on laitettu huopakatteen reunaan.

Seuraavat kuvat on kaivettu jostain kauhujen arkistosta, eikä mikään sensuuri ole näitä valitettavasti kaunistellut...mutta menköön! Huh huh tätä kellastunutta mäntyä! Sitä oli katosta lattiaan ja kalusteissakin. Entäs nuo keltaiset seinäkaapit sitten? Ja kuinka pimeä tämä keittiö onkaan aina ollut! Kynttilän loimotuksessa sitä on iltaisin saanut iltapalaa vääntää. Ei sillä, että kynttilänvalossa mitään vikaa varsinaisesti olisi, sehän on suorastaan tunnelmallista, mutta onhan se nyt ihan kiva nähdä eikä vain arvailla, mitä sörsseliä sitä leipänsä päälle levittelee... Ja tuo kaasujääkaappi taitaa muuten täyttää piakkoin pyöreät 50 vuotta.

Pari kesää sitten yhtenä viikonloppuna rantauduimme siskoni ja äitimuorin kanssa maalipönttöjen kera ja aloitimme sen päiväisen touhuamisen, että miehet päättivät viisaasti pysytellä ulkotiloissa. Kummasti heillä riittikin ihmeteltävää puunkaatohommissa...

Kalusteet kannettiin pihalle ja sisko-kultani kävi niiden kimppuun. Valkoista maalia pintaan parin kerroksen verran.

Äiti kuorrutti katon valkoisella paneelikattomaalilla ja minä voitelin Osmo Coloria seinähirsiin sekä kalustemaalia ikkunanpokiin.

 

Miesväki oli kyllä avuksi kalusteiden rahtaamisessa ja paikoilleen virittelyssä. Pikkuveli myös sähkömiehenä asensi meille uudet aurinkopaneelit ja tuo pimeän keittiön perimmäinen nurkkakin sai kauniit valaisimet ylleen. Jo yksistään tuo seinien valkaisu teki ihmeitä, eikä tätä uskoisi nyt samaksi tilaksi ollenkaan!

 

 

Puusohvakin kaunistunut peitteen ja tyynyjen avulla ja kaunis harmaantunut lauta saa näytellä ikkunalaudan osaa. Asiaan kuuluvia somisteita on myös nurkkiin hiipinyt..

 

Nyt on tupasessa ihan sähköllä toimiva jääkaappi ja pieni pakastuslokerokin! Kyllä meidän nyt kelpaa!

Niin ja sitten se huussi..

Viime kesänä törmyytin sinnekin maalisutien kanssa ja seinään valikoitui lemmikin sinistä ja istuimeen valkoista. Uusi styroksinen istuinkin hankittiin. Vain kristallikruunu puuttuu :)

Ollaan me jotain tänäkin kesänä saatu aikaan, Niistä myöhemmin.

Kiitos ahkerille ahertajille!

Kesätunnelmia

Kesäloman ensimmäinen päivä vihdoin koitti aurinkoisena ja lämpöisenä. Auto pakattiin pullolleen tavaraa ja ensimmäinen minireissu saattoi alkaa. Auton nokka kaartui Sysmän suuntaan ja siellä iloinen joukko sukulaisia tapasi toisiaan ihan liian pitkän ajan jälkeen! Voi sitä ilon ja halausten määrää! Ja minä taisin olla se, joka myös vollotti ihan ääneen ilosta ja ikävästä, kaikesta yhtä aikaa. Ilon kyyneleet taitavat olla ihan parhaita!

Sitten päätimme jäädä vielä pariksi yöksi nautiskelemaan kauniista ilmasta ja leirintäalueen leppoisasta tunnelmasta. Pikkuruinen mökkeröinen vuokrattiin ja jääkaappi ladattiin täyteen mansikoita ja virkistäviä juomia. Kesälomalla mansikanmyyntikojutkin ovat jotenkin erityisen suloisia, eikös vaan?

 

Saunan lauteilla viimeistään kaikki huolet ja murheet unohtuivat mielestä ja suu kääntyi ihan väkisinkin hymyyn. Miten tuo saunarakennuskin voi olla noin kaunis?

 

Entäs tämä maisema sitten? Ei se tästä ainakaan kovin paljoa voi enää parantua?

Vesikin oli niin suloisen lämpöistä, että siellä pulahdetiin ihan vähän väliä vilvoittelemassa auringon lämmittämää hipiää.

Kotimatkalla sitten pistäydyttiin tällaisessa hurmaavassa pikkupuodissa nauttimassa kahvista ja jäätelöstä ja kyllä sieltä jotain ihanuuksia pakattiin matkaankin.

Ihan jo parin päivän jälkeen patterit ja akut on jo täyttyneet ja muistoihin on tallentunut monta mukavaa hetkeä. Tästäpä onkin hyvä jatkaa muutama viikko lomatunnelmissa!

Iloisia kesän hetkiä Sinulle!

Koti on siellä, missä sydän on

 

Pieni pyrähdys tehtiin kotinurkille ja pari viikkoa ahkerointiin työmaalla, jotta päästiin varsinaisen loman viettoon. Nuo "koti" -kirjaimet ovat kulkeneet matkassa mukana, kodista toiseen ja ovat jo saaneet melkoisen määrän kolhuja pintaansa. Kuitenkin ne jotenkin tuovat sen tutun ja turvallisen olotilan ja esille ne pitää aina saada. Maisemat ovat vaihtuneet, mutta siellähän se koti on, missä sydän on. Ei kai sillä paikalla niin väliä ole?

Toinen kotini taitaa olla pysyväisempää sorttimenttia. Se sijaitsee lapsuusmaisemissa mummolan läheisyydessä, Muuruejärvellä Vasikkasaaressa. Sinne ajatukset karkaavat vähän väliä ja talviaikaan unelmointi mökkimaisemista auttaa jatkamaan tallustelua eteenpäin. Kotona aina jotain pientä täytyy väkertää tuota rakasta mökkiä lämmöllä ajatellen. Niinpä tälläkin reissulla surauttelin joutessani kasaan uudet pimennysverhot mökkeröisen makuuhuoneisiin, kun armas pikkuveljeni ei kuulemma pysty nukkumaan liian valoisassa.

Tämä kangas olikin varsin helppoa, kun sitä ei tarvinnut alkaa edes päärmäämään. Vain kujat ylä- ja alareunaan, silmukkaruuvit paikoilleen ja valmista tuli.

Juuttinarulla vain päiväsaikaan verhot rullalle ja ihan kivaltahan ne tuolla ikkunassa näyttää ja hyvin pimentää. Näissä pikkuruisissa makuukamareissa unet ovat jotenkin erityisen suloisia.

Mutta vielä hetki pitää jatkaa haaveilua ja katsella päiväunia kotosalla ja ei ne kyllä pöllömmiltä maistu tässä riippumatossakaan.

Unelmantäyteisiä päiväunia Sinulle

Kuin silloin ennen

 


Töissä oli ilmeisesti syksyn pimeinä hetkinä tullut tehtyä hiukan liikaa hommeleita, kun juhannuksen aikaan pystyin pitämään pari viikkoa ylityövapaita. Mutta mukavampaahan se näin kesäaikaan on huilia..
Suunnaksi otettiin lasten kanssa Viitasaaren Huopana ja operaatioksi metsän istutus. Nelisen hehtaaria ja 7000 tainta odotteli reippaita mehtäläisiä.

Ilma oli lämmin ja ötököitäkin ihan kiitettävästi. Maisema oli kuin talvisodasta ja pieni epätoivokin ehti vilahtaa hetken mielessä. Mutta kun hommaan ruvettiin, alkoi se ihan mukavasti sujumaan. Tuuli ajoi pahimmat tihulaiset tiehensä ja työtä tehtiin sopivissa erissä pienimmän apulaisen ehdoilla ja eväitäkin muistettiin välilllä nautiskella. Taimi toisensa jälkeen polkaistiin maahan ja kun viimeisiä vietiin, alkoi vesipisaroita pudota taivaalta kuin tilattuna. Nyt toivotaan taimille suotuisia tuulia, sopivasti auringonpaistetta ja vilvoittavia kesäsateita.

Kun sitten iltaisin ruoanlaitto alkoi puiden pilkkomisella ja tiskaaminen veden kantamisella, oli tunnelma aivan kuin silloin ennen, vanhaan hyvään aikaan. Uni maistui makoisalta eikä turhia ehtinyt mielessään pyörittelemään. Ja kun tällä uskollisella hellalla pyöräytti iltapalaksi piirakan, voi sanoa, että se on takuulla..

Leivottu rakkaudella