sireenien aikaan

Keittiön valtaa sireenien huumaava tuoksu. Ajatukset kääntyvät kauniisiin hetkiin. On aika keittää hyvät kahvit ja uppoutua hetkeksi kauniin sisustuslehden maailmaan.

Sireenien värimaailma on hiipiytynyt myös pikkuisina annoksina hyllyn reunaa somistamaan uusien purnukoiden myötä. Miten en ole ennen tykännyt vaalean liilasta? Juuri nyt se tuntuu niin hyvältä.

Kahvikupposen tyhjennyttyä, kaivan esiin vinon pinon sisustuslehtiäni, joista saksin talteen vain kaikkein kauneimmat kuvat. Kuvista voi löytää ripauksen unelmaa, jotka mitä ilmeisimmin tuppaavat myös toteutumaan. Haaveet ovat uskomaton voimavara! Jos haluat, voit kurkata seuraavien kuvien myötä minun haavemaailmaani. Se maailma näyttää olevan kovin pastellisävyinen ja tunnelma kuin suoraan mummolasta tai kesämökiltä. Miksei päivistään voisi tehdä unelmiensa kaltaisia?

Unelmantäyteistä viikonloppua Sinulle!

terveisiä ryytimaalta

Pienen puutarha-apulaiseni kanssa lompsotimme tässä päivänä eräänä saappaissamme ja asiaankuuluvissa kostyymeissämme ryytimaalle perunasäkin kanssa. Möyhimme pienoisen palasen maata, heittelimme hiukan maanparannusaineita joukkoon ja asettelimme muutamat pottulaiset hellävaroen omiin vakosiinsa.

Siellä ne pienoiset nyt ovat turvassa mullan alla. Nyt tarvittaisiin vielä aimo annos hellää huolenpitoa, auringon valoa ja lämpöisiä kesäsateita, jotta loppukesästä saisimme maistella oman maan satoa. Koitamme omalta osaltamme tehdä parhaamme.

kirpputorilta löydettyjä

Äityliinin luona Keski-Suomessa vieraillessa, yksi päivä vietetään yleensä sisustuspuoteja koluten ja kirpputoreja kierrellen. Tällä kertaa matkaan tarttui mukaan yksi vanha kannu, johon piti ostaa tietysti myös lankaköynnös Viherlandiasta sekä mintun vihreä herätyskello, joka raksuttaa edelleen varmasti ja varsin äänekkäästi... Jotenkin sen äänessä on kuitenkin jotain kumman tuttua ja rauhoittavaa..

Enkä voinut kävellä myöskään näiden tarpeellisten tavaroiden ohi..



Suloisia viikonlopun hetkiä Sinulle

pian pihalla kukkivat..

jotka sulostuttavat pihapiiriämme kauneudellaan. Omenia ne tekivät viime vuonna niin paljon, että hilloa olisi riittänyt useampaankin kellariin täytteeksi.. Toivottavasti tänä vuonna sato on yhtä makoisa!

Pian orapihlajan alla kukkii myös amppelimansikka, jonka tuuttasin emaliämpäriin kasvamaan. Olikohan tuo linnunpöntön paikka tuossa aivan viisain idea? No rakas lapsukaiseni sen siihen kävi ripustamassa, joten olkoonpa siinä. Jos tuohon koristepönttöön joku lintunen uskaltautuu pesimään, niin minä tarjoan mielihyvin mansikkakestit!

Pikkuisen olen käynyt kesän tuloa jouduttamassa ja ripotellut kukkasia sinne tänne ilahduttamaan pihalla kulkijaa. Tuon tuolin jätin tarkoituksella rapistumaan talveksi ulos..

..ja kyllä se muuten rapistuikin. Pehmustetun istuimen revin irti ja sahasin harmaantuneesta laudasta sopivaiset pätkät ja nyt se on mielestäni juuri sopiva minun puutarhaani, sanoopa äiti siitä mitä hyvänsä..

Mutta vaikka luonto ympärillä muuttukin, niin yksi on ja pysyy. Niinpä niin, ne pyykit! Onneksi ne saa jo levitellä ulos kuivumaan, niin puuhakin on monin verroin mukavampaa.



ps. Minua on muistettu tällaisella kauniilla tervehdyksellä. Olen siitä oikein iloinen ja olen sen ojentajan kanssa elämästä aika lailla samoilla linjoilla...

villakoirista viis :)

Kukkia äideille

Wappu

Kiireisen työviikon jälkeen on ihana huohahtaa, nauttia aurinkoisesta ilmasta, pihasaunan löylyistä, rakkaiden ystävien seurasta, wappupäivän piknikistä, grillaamisesta, kukkasista ja iloisesta mielestä.

Simakin on pullotettu tässä muutama yö takaperin klo 04:00. Silloinhan se on tehtävä, kun sen muistaa... Mutta auringon noustessa kauniisti metsän takaa, se ei ollut lainkaan hassumpaa hommaa. Ja mikä ihana rauha ja hiljaisuus silloin vallitsikaan. Munkkeja ei ehditty tekemään, mutta eipähän tule sitten syötyä niitä liikaa :)

Jokaiselle piipahtajalle haluan toivottaa..

pieniä palasia arjesta

Kevään tuoksuja tunnustellen, auringonpaisteesta nautiskellen ja luonnon ihmeitä ihastellen on sujunut elo Metsäisessä pirtissämme. On ollut työkiireitä, korvatulehdusta, nukkekodin virittelyä, pihahommeleita, mummon vierailua, pyöräretkiä, ostoksilla pyörähtelyä ja sellaista arjen tavallista touhotusta.

ostosreissulta vilautettakoon erään vaatepuodin onnistunut tuotemerkki, joka sai minut hyvälle tuulelle ja on mielestäni mainitsemisen arvoinen, niin kaunis kokonaisuus se oli viimeistä yksityiskohtaansa myöten. Nämä pitsiset pöksyt jalassa aion viuhahdella heti kun tarkenen riisua villasukat pois...

Ja sitten lopuksi piristän teitä kuvalla, jonka julkaiseminen ei ehkä ole kaikista viisain teko, mutta menköön. En voinut ymmärtää, mitä hauskaa on siinä, kun istun lastenhuoneen jakkaralla ja yritän houkutella lapsukaistani pukeutumaan ennen vieraiden saapumista...

Myönnettäköön, ulkomuodossani on joitain koomisia piirteitä...



Tällaista meillä :)

Vihervaaralaiset...

Adan huoneessa, nukkekodin edustalla tapahtuu kummia. Siellähän näyttäisi olevan vieraan näköistä väkeä sekä muuttokuorma. Joulusta asti tämä talo on ollut vailla vakituisia asukkaita, joten kyllä heitä onkin odotettu! Talo vain taitaa olla vielä kovin keskeneräinen ja sisätyöt kokonaan tekemättä, joten remontti on mitä ilmeisimmin pian alkamassa.

Muuttokuorman päällä olevan kyltin perusteella he taitavat olla Vihervaaralaisia. Äiti ja isä, kaksi lasta ja kehtokin on kuormassa, joten perheenlisäystä on ilmeisesti odotettavissa. Myös taloudenhoitaja heillä näyttäisi olevan. Tuskin maltamme odottaa, että pääsemme tutustumaan heihin.

Alakerran erillisen siiven edustalla istuskelevaa rouvaa haastattelimme sen verran, että kuulimme hänen olevan perustamassa tuohon tilaan pientä puotia nimeltään Puotila. Sofia-rouva odottaa vielä muuttokuormansa saapumista, mutta olipas hauska tavata hänetkin!

Metsäpirtin touhujen lomassa pääsette kurkistelemaan jatkossa myös Vihervaaralaisten remonttipuuhiin ja katsomaan, kuinka heidän asettuminen taloksi oikein alkaa sujua.

kevään merkkejä

Kevään ensimmäinen sinivuokko uhmaa kylmyyttä. Vaikka luonto on vielä lohduttoman harmaa, sisukkaasti tuo ensimmäinen kaunotar on saapunut viestimään kevään tulosta. Saunan takana kukoistaa pian oikea sinivuokkomeri.

Saunapolun viereen, sohjoisen ryteikön keskelle, omenapuun alle, on ilmestynyt yksi silmää ilahduttava väripilkku.

Kuistillekin on tupsahtanut muutamia purnukoita ja kukkasia ilostuttamaan pirttiin astujaa

(ukko-kultani mielestä hiukan liiankin monta pyteliä...)

Ei kait näitä sulostuksia voi olla liikaa?

Ei minusta ainakaan :)




Kaunista kevään odotusta!

valkeaa pääsiäistä

Sudit ja maalitelat ovat olleet taas pirtissämme viimeaikoina vauhdissa ja vilauttelen nyt pönttöuunimme uutta pintaa näin pääsiäisen pyhien kunniaksi. Tuon pianon päänmenoksi minulla on myös muutama valkoinen suunnitelma muhiutumassa...

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta edellisten asukkaiden lempiväri keltainen on pikkuhiljaa saanut väistyä. Myös mäntypuu on verhoutunut valkeaan maalihuntuun ja terrakottia laattoja olemme pyrkineet kadottamaan taloudestamme. Vielä uunin takana oleva muuri tulee piakkoin saamaan mudan sävyn pintaansa, jota on jo tässä makuuhuoneessamme sängyn päädyssä olevassa tapetissa. En kuitenkaan taida iletä sitä vielä vilautella. Ehkäpä sitten kun minulle luvattu sängynpääty on nikkaroitu valmiiksi ja se on asetettu paikoilleen..

Nyt lähden nostamaan kanapadan uunista ja toivottelen teille kaikille

kasvakaa ja kukoistakaa

Kevät tekee tuloaan, vaikka ulkona onkin vielä melkomoiset kasat lunta. Puutarhasuunnitelmat ovat olleet käynnissä jo tovin ja nyt on ensimmäiset siemenet kylvetty. Nyt vain laitan kädet ristiin ja toivon, että purnukoista alkaa pilkottaa pian jotain vihreää... Kuistille sain isäntämiehen naputtelemaan kylvöksiäni varten tuollaisen kiikkulautahyllyn, joka roikkuu pellavaköyden varassa katosta.

Jotta viritys ei vallan kuitenkaan tarpeettomasti kiikkuisi, kiinnitin sen vielä ylhäältä juuttinarulla.

Tämän uuden myrttini toivon myös kasvavan ja kukoistavan tai ainakin pysyvän hetken hengissä :)

Ja kasvakoon ja kukoistakoon myös tuo pieni tuittupää, joka ei hievahtanutkaan sohvannurkastaan, vaikka könysin ikkunalaudalle myrttiä kuvailemaan. Sen verran vaatii keskittymistä Peppi Pitkätossun katseleminen :) Se on muuten lähes ainoa tapa saada tuo neitokainen hiljaiseksi kokonaiseksi puoleksi tunniksi...

talvilomapäiviäni piristävät

jotka poimin matkaani hakiessani taas kuormallisen remonttivehkeitä rautakauppiaalta. Mukaan lähti myös hirmuinen määrä siemeniä ja istutusruukkuja ja mielessäni voin jo nähdä kukoistavan puutarhani.. Ei vaineskaan, pikemminkin tämä on sellaista kokeilevaa tutkimusta oman ruostuneen viherpeukaloni toimivuudesta ja sen jokavuotisesta kehittämishankeesta. Haluaisin nimittäin kovasti olla oikea puutahuri, mutta ainakaan vielä en voi kehua niillä taidoillani. Tahtotila on kuitenkin olemassa, joten yritetään.

Päivää piristää myös k-kaupan vihannestiskiltä löytämäni kaunotar, joka pitäisi hennoa pistää poskeensa. Hetken aion sitä kuitenkin ensin ihastella.

Ja miten ihanaa olikaan ehtiä aamusella pyöräyttää pari pellillistä sämpylöitä ja puristaa kyytipojaksi virkistävää appelsiinimehua.

Ja kaiken kukkuraksi Katinkainen muisti minua tällaisella ilahduttavalla arvomerkillä! Kiitos sinä suloinen tarinankertoja! Eteenpäin lähteköön se Pikku Pihlajan ja Wanhattaren päiviä ilostuttamaan.

Hyvää mieltä jokaiselle piipahtajalle toivottelen

pienistä palasista

Pienistä palasista koostuu elämä. On raitaa, ruutua, kukkasia ja mahtuupa väliin vaaleanpunaisia unelmiakin. Kun palaset surauttaa yhteen ja katselee niitä askeleen tai pari kauempaa, ne näyttävätkin sointuvan yhteen ja kokonaisuudesta syntyy kaunis, juuri sellainen kuin pitikin.

Joskus on niin raskasta, että on parasta pysähtyä, katsella rauhassa ympärilleen ja miettiä, mikä itselle on tärkeintä. Sellaisella tauolla olen ollut. Paljon en ole saanut aikaiseksi, mutta tämän täkin nyt kuitenkin. Kovin siitä tuli vaaleanpunainen, siinä taitaa siis olla mukana aika paljon unelmia.

Adalle halusin nämä vaaleanpunaiset unelmat ommella. Niiden pehmoiseen pesään on mukava käpertyä lukemaan ja miettimään mukavia, jos hän vain joskus hetkeksi malttaisi pysähtyä...

Ripauksen vaaleanpunaisia unelmia toivon Sinulle!