Pienen puutarha-apulaiseni kanssa lompsotimme tässä päivänä eräänä saappaissamme ja asiaankuuluvissa kostyymeissämme ryytimaalle perunasäkin kanssa. Möyhimme pienoisen palasen maata, heittelimme hiukan maanparannusaineita joukkoon ja asettelimme muutamat pottulaiset hellävaroen omiin vakosiinsa.
Siellä ne pienoiset nyt ovat turvassa mullan alla. Nyt tarvittaisiin vielä aimo annos hellää huolenpitoa, auringon valoa ja lämpöisiä kesäsateita, jotta loppukesästä saisimme maistella oman maan satoa. Koitamme omalta osaltamme tehdä parhaamme.
9 kommenttia:
Ihana ryytimaa ja hurmaava apulainen :) Tuota tuoliakin täällä huokaillen ihastelen.
Mahtava asuste pikku apurilla :)
Mainiota! Mä jo kuvittelen ne kuvat kun keräätte satoa.. :-D
Niin ihania tunnelmakuvia tekemisistänne!!
Sinulla on täällä aina niin kauniita, vanhanajan tunnelmaa huokuvia kuvia!
Minäkin muistan ensimmäisen
(ja se oli myös viimeinen)innokkaan yrityksemme saada omasta maasta pottuja...
Loppukesä kertoi totuuden armottomasta savimaastamme,
josta sai potut erotella kutakuinkin rautakangen kanssa irti.
Seuraavana kesänä innokkuutemme oli hiipunut ja olemme kantaneet siitä lähin perunasäkin tyytyväisenä kaupasta kotiin....
Teidän maa näyttää sen sijaan sangen kuohkealta ja sato on varmasti runsas!!!
Ei epäilystäkään!!!=O)
Minun ryytimaani ei tänä
vuonna(kaan) tuota muuta kuin voikukkia ja muita sisukkaita rikkaruohoja-ne viihtyvät aina!!!
Onnellisia
ryytimaa~hetkiä teille toivottelen suurta satoa odotellen!!!=O)
Kyllä ne perunat sieltä nousee, pikkuhiljaa =)
Onnea kasvatukseen, hieno ryytimaa =)
Suloinen apulainen äidillä..mukavaa kesän odotusta ryytimaan puuhakkaille omistajille..
Jösses miten upea kuva tytöstä, todella tunnelmaa tihkuva
Kiitos kaikista mukavista kommenteistanne. Yritän ehtiä jossain välissä poikkeamaan myös teitin luona :)
Iloista viikonlopun jatkoa jokaiselle teistä!
Lähetä kommentti