saunatonttu

Metsäpirtin pihamaalla seisoa tönöttää kaikessa rauhassa, tosin hieman vinossa, vanha pihasauna. Kesällä sen savupiipusta on kohonnut savu lähes joka päivä, mutta syksyn ja pimeän hiivittyä tänne Pohjolaan, savupiippu on saanut huilailla arkipäivinä ja vain viikonloppuisin pirtin asukkaat ovat kömpineet saunan lauteille lämmittelemään ja rentoutumaan.

Sauna on ollut aikoinaan hyvin suosittu kyläläisten keskuudessa, kenties sen pitkien lauteiden ja pehmeiden löylyjen ansiosta ja lauantaisin pitkänkin matkan takaa tänne kokoonnuttiin puhdistautumaan ja rentoutumaan. Seinät huokuvat tarinoita ja niinpä mekään, pirtin uudet asukkaat emme ole tohtineet muuttaa olemassa olevaa tunnelmaa. Saunavastat, tervan tuoksu, kynttilän loimotus ja rätisevä tuli kamiinassa ovat osa saunan tunnelmaa.

Kesän aikana sahan suhinaa ja vasaran pauketta ei ole näiden seinien sisältä kuitenkaan puuttunut. Saunatupa on saanut uuden puulattian, joka on lakattu mustaksi. Harmaantuneita raakalautaseiniä on jatkettu ja paikkailtu ja kokonainen uusi seinäkin on vajan ja tuvan välille rakentunut. Saunasupia on huiskittu sekä saunan että tuvan puolelle, sähköjä, listoja, peltejä, hyllyjä ja ikkunanpokia on väkerretty, muuria on rapattu ja vanhoja tiilenpäitä paljastettu. Työtunteja tupanen on saanut osakseen lukemattomia, mutta tuloksena on syntynyt paikka, jossa huolet ja murheet voi jättää oven taakse.

Olemmekin sopineet, että oven taakse jäävät myös paha mieli, kiukuttelu, mökötys, kolotus ja kaikkinainen hermojen kiristys. Tästä pitää osaltaan huolta myös saunan ikiaikainen saunatonttu, joka myös eilen illalla kävi kolkuttamassa oven takana, kun häiritsimme sen rauhaa tarpeettoman kovaäänisesti. Tuota kolkutusta kukaan perheenjäsenistämme ei tohdi olla tottelematta. Ja niin rauha laskeutui taas saunatupaan ja saunojien mieliin.