Minä en taida olla mikään pukeutujatyyppi, vaikka vaatekaappini tur-su-aa-kin! Pääasiallinen väri siellä on musta ja useimmiten sieltä ei löydy mitään sopivaa päällelaitettavaa. Aamulla silmät ristissä riipaisen jonkin ensimmäisen käteen osuvan tekeleen ja yritän välttää eteisen kokovartalopeiliä viimeiseen asti. Kaulasta ylöspäin ulottuva ruumiinosa saa aamutohinassa eniten käsittelyä osakseen. Olisin ehdottomasti tyylikoulun tarpeessa. Vartalonmutkiini ei mikään oikein asetu suosiolla.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en pitäisi kauniista vaatteista, päinvastoin! Ehkä se on vain sitä, että itseään ei (Luojan kiitos) tarvitse katsella. Tuon kaiken irtoavan vaateinnostukseni olen suunnannut lapseni hyväksi. Seuraavan päivän asu suunnitellaan hiuspompulaa myöten etukäteen, useimmiten Adan kanssa yhdessä, ettei sitten aamulla tarvitsisi ruveta kehittämään mitään tiukkoja liikeneuvotteluja pukeutumisen suhteen. Usein tuohon keskusteluun kuitenkin ajaudutaan ja tuo kolmevuotias tyylitaituri tietää kyllä tarkalleen, mihin prinsessakostyymiin hän kulloinkin haluaisi verhoutua. Siinä saa äitikin kuulla omat tyylirikkeensä ja ne harvat onnistumisen hetket pukeutumisen suhteen. Tuo yhden naisen raati on armoton. Iskä ei onnistu koskaan...
Tänään lähdimme taas tekemään hankintoja lähimpään kaupunkiin, lähinnä lähestyvää talvikautta silmälläpitäen. Onneksi mukanamme oli myös yökylässä ollut isäni, Adan pappa-kulta, joka piti seuraa tuolle niiiiin vilkaalle neitokaiselle. Minä kun tarvitsisin kaiken lisäksi aina tuhottomasti aikaa valintoja tehdessäni ja useimmiten se ei lapsen kanssa ole mahdollista. Nyt siis papan ansiosta saimme hankittua kahdet uudet talvikengät, yhdet tarhaan sekä nuo kuvassa olevat hieman parempaan käyttöön. Lämpöisiä hanskoja sekä hattu on nyt myös ostettu, joten talventulo ei meitä hirvitä. Paitsi ehkä minua, joka en taaskaan löytänyt itselleni yhtikäs mitään.
paitsi kynttilöitä, lämmittäähän nekin. Ainakin mieltäni.
.jpg)
7 kommenttia:
Välillä tuntuu siltä, että sopivia ja kauniita vaatteita on tosi vaikea löytää itselle. No joskus harvoin niitä löytyisi vaikka kuinka paljon, mutta eihän yhdellä kertaa voi ostaa kaikkea ; )
Eilen kävin ostoksilla, kun pitkästä aikaa ehdin. Minulla oli selkeä lista mitä tahdoin: verhon, valkeaa kangasta ja keittiöön uudet keittiötekstiilit. En löytänyt sopivia !!! Toivottavasti tuo vaateostosten tyyli ei nyt tartu muihin ostoksiin... Jotta näin ei vaan kävisi, ostin muuta mukavaa : )
Heipsis:) Kuullostaa hieman tutulta tuo vaatehommeli... Löydän aina lapsille jotain, mutta itselle ei juurikaan. No vaatehuone on sen verran täynnä, että toistaiseksi olen jotain löytänyt sieltä paalleni, joka päivä:)
Ihania ostoksia, kynttilätkin niin kauniissa nipussa.
Niinpä niin, vaateasia kuulostaa niin kovin tutulta... oma vaatekaappinikin pursuaa enimmäkseen mustaa (tuttua ja turvallista) ja hyvin tavanomaista. Kun joskus pitäisi pukeutua paremmin, ei kaapista meinaa löytää ainuttakaan mieluista vaatekappaletta. Vartalossakin olisi kai muutettavaa... löytyisikö hieman hoikemmalle varrelle kauniimpia vaatteita ja olisinko sitten tyytyväisempi?!
Lapsille on onneksi helpompi ostaa, joskus sekin tosin saa aikaan harmaita hiuksia kun meidän hoikkeliinien jalassa eivät meinaa housut pysyä :).
Kynttilöitä onneksi voi aina ostaa, lohdukkeeksi :)!!!
taitaa olla nykyisin lapset muotitietoisempia, kuin vanhemmat, myös meidän nelivuotias päättää mitä päälle laitetaan
Ilona
Voi miten kuulosti tutulta! Nuppu 5v tietää myös hyvin tarkkaan mitä haluaa päälleen, tai mitä kostyymiä kaupasta ostetaan. Jos äidistä olisi vaikka kuinka kivat housut, niin ei neiti niitä välttämättä kelpuuta. Aamuisin neiti valitsee itse vaatteet päälleen, ja pakko myöntää että silmää hänellä on valita toisiinsa sopivat kuteet.
Nuorempi poikani on ihan samanlainen vaaleanpunaisine pikeepaitoineen, ja vasta 7v; me monesti naurettukin että meillä asustaa pikku beckham ;) Vanhin poika on sitten aivan eri maata; hänelle on tärkeintä että päällä nyt ylipäätään on vaatteet, viis siitä onko ne samaa sävyä tai oikein päin :)
Ihastuin kovasti Adan uuteen takkiin ja sävy sävyyn kenkiin, hurmaavat, neiti varmasti kääntää päitä missä tahansa nuo päällä kulkeekin:)
Pojanpoikani, 8 v. on hyvin tarkka mitä päällensa kelpuuttaa, hänelle ei voi ostaa mitään ellei napero itse ole mukana valitsemassa, tyttö taas, 10 v. kelpuuttaa melkein kaiken mitä hänelle yllätyksenäkin ostetaan. Jotenkin vinksallaan nuo hommat...:)
Terkuin Marja
Tervehdys naiset!
Samankaltaisia ajatuksia näemmä. Vaatepolitiikka aiheuttaa siis keskustelua muissakin perheissä :)
Muotitietoista viikon aloitusta!
Lähetä kommentti