sotaleskeyttä

Tämän viikonlopun ajaksi remontti taukoaa pirtissämme, sillä perheemme luutnantti on kertaamassa opintojaan. Uudet ikkunalaudat ehdin saada juuri ennen sotaleskeksi joutumistani niiden vinksottavien hirvitysten tilalle, vuorilaudatkin ovat jo maalattuina paikoillaan, mutta vielä joutuvat ikkunat sekä makkarissa että olohuoneessa hetkisen odottamaan verhoja ylleen. Laskosverhot ovat kyllä olleet valmiina jo kuukausitolkulla, mutta vielä ne joutuvat suojapusseissaan viettämään tovin, sillä niiden asentaminen vaatii poraamista, enkä minä kyllä uskalla siihen vekottimeen koskea ja pilata juuri tapetoitua seinää. Siitähän voisi saada rangaistukseksi vaikka perunateatteria. Tai eihän se kyllä mitenkään normaalista poikkeaisi...

Onneksi me naiset saimme sentään suojaksemme täksi ajaksi sisareni suuren ja pelottavan hauveliinin, Chihuahuan koko suuressa komeudessaan. Iloinen hännänheilutus oli vastassa, kun Adan kanssa kotiuduimme töistä ja tarhasta ja tunsimme suorastaan olevamme varsin odotettuja henkilöitä :) Lähdimme sitten reippaasti yhdessä metsään ihastelemaan värejä, jotka kasveista pois paetessaan näyttäytyvät hetken kauneimmillaan.

Illalla pyykin- ja astianpesukoneiden ahkeroidessa me uppouduimme kolmisin sohvalle vilttien syleilyyn jäätelökupit seuranamme. Olimme kerrankin tekemättä sen suurempia voimanponnisteluja vaativia toimenpiteitä ja nautimme tästä harvinaisesta yhdessäolosta.

Hetkinen, sain juuri puhelun tuolta mainitsemaltani luutnantilta ja hän pyysi lämmittämään saunan, koska on tulossa yöksi kotiin.. Mitäs ihmeen armeijankäyntiä se tällainen on olevinaan? Eikö tässä saa sotaleski edes joutua ikävöimään? Vielä en nimittäin ehtinyt.