Tänään postiauto toi mieluisan paketin Kauppa 21:stä. Paketissa oli puinen kukkalaatikko ja tuollainen rautalankahäkkyrä, jota olin ajatellut kiinnitettäväksi porttiin kukkasien kera. Kurvaus puutarhan kautta kotiin ja sitten pääsinkin lempipuuhaani, eli kukkien istuttamiseen. (Niitä alkaa yhden perheenjäsenemme mielestä olemaan jo aivan tarpeeksi..) No mutta kyllä kai pari pikkuruista istutusta vielä sekaan mahtuu? Kaivon taakse olen kyhännyt tuollaisen pöydän tapaisen, jossa ruukuttaminen suoritetaan. (Tätä paikkaa aion kyllä ehostaa, heti kun muilta kiiruilta joudan.. )
Näyttää yhtä kivalta kuin olin ajatellutkin. Aita toki kaipaa sitä maalausta edelleenkin, mutta siitä myöhemmin.. Nyt jään vain odottamaan sitä kommenttia ahtaaksi käyneestä kulkutiestä.. Siihen ei varmasti mene kauan, mikäli olen yhtään puoliskoani tässä vuosien varrella oppinut tuntemaan :) Kerron teille heti, kun se ilmoille pääsee. (Olenpas minä tänään posititiivinen..) Mikähän nakupelle muuten tuolla portin takana kurkkii.. taitaa olla se samainen neitokainen, joka juuri ilakoi ulos kannetussa ammeessaan. Kesäisiä ilon hetkiä!
Ja suuren omenapuun juurella kököttävä fillari sai marketat seurakseen. Tuonne pusikkoon olen ajatellut raivata itselleni piilopaikan ja laittaa sinne sellaiset elämää nähneet rautakalusteet. Sitten voin joskus salaa hipsiä sinne kahvikuppini kanssa muutamaksi minuutiksi huilimaan ja mietiskelemään.
aika söpö
.jpg)
4 kommenttia:
Tosi kaunista:) Teillä on niin ihana metsäpirtti! Kaunista viikonloppua:)
Mari
Aah..arvasin! Marketat ja pyörä näyttää ihanalta yhdessä:) Meille ei valitettavasti tuollaista pyörää pihalle (tai muuallekaan) mahdu, varmasti muuten sellainen meilläkin portin pielessä olisi. Ehkä sitten siellä unelmien kesäkodissa:)
Ps. eikö teillä muuten koskaan olisi käyntiä täällä meillä päin? Me ollaan niiiiin laiskoja liikkumana yhtään mihinkään:)
Mai: Vakaa aikomuksemme on ollut vierailla Joensuussa päin, eihän tästä vielä montaakaan vuotta ole, kun muutettiin..? :)
Aika on niin ihmeellinen käsite, se vain hupenee, aina on mukamas kiirus, ja silti on niin paljon asioita, mitä ei jouda tekemään. Juuri palailtiin tuolta keskisestä suomesta, kun tuo suku lähes kokonaisuudesssaan majailee siellä sektorilla. Joensuuhun kyllä on joskus oikein ikävä, sen verran lupsakkaa seutua ja väkeä siellä päin asustelee. Otanpa tämän asian taas esille kotona, mikäli Adalta satun suunvuoron jossain välissä saamaan..:)
Ja Mari: Joskus kyllä haluaisin poiketa siellä sinun putiikissasi, Jyväskylässähän se pitää majaa? Näyttää niin kivalta siellä. :)
Iloista viikon aloitusta toivottelen, vaikka ilma ei parhainta puoltaan näytäkään. Ehkä se arjen aloittaminen ei nyt kuitenkaan tunnut ihan niin masentavalta..? Hymyä.
Hei! kaunista sisustamista! Millä sävyllä pihasaunan seinät käsittelitte, meillä olisi tarkoitus myös tummasävy laittaa. Piia
Lähetä kommentti