Alkukesää

Alkukesän aurinko, minne katosit? Ilma on kolea ja vettäkin sataa ropsauttelee päivittäin. Juhannuksen aikaankin ilmat vaihtelivat nopeaan tahtiin, mutta onneksi välillä aurinkokin näyttäytyi. Silloin sitä unohti harmauden ja elämän ihanuus muistui taas mieleen. Uudella kuistillammekin onnistuimme grillaamaan kesäherkkuja jokaisena vapaapäivänä, aina sitä sen verran sade taukosi. Niin ja pihasauna lämmitettiin tietysti joka ilta.

Adalla on kuvassa minun vanha mekkoni

Tässä on meidän Ada. Prinsessa, joka rakastaa kauniita vaatteita, kukkia, pitsiä, helmiä ja kaikkia ihania tyttöjen juttuja. Onkin mahtavaa toteuttaa omalle lapselle niitä unelmia, joita ei kenties itse lapsena saanut. On välillä vaikea erottaa, kumpi meistä nauttii kauniista esineistä enemmän.

Ihan aina maut eivät kuitenkaan kohtaa toisiaan. Kun äiti pitäisi enemmän vaaleista, perinteisistä puuleluista, niin lapsi pitää tietysti niistä, jotka kimaltavat ja mielellään pitävät kammottavaa meteliä. Nämä vaunut onneksi kuitenkin sekä miellyttävät pienen prinsessan silmää että sopivat äidin sisustukseen niin tai siis puutarhaan, sillä nämä ovat ulkovaunut. Sisällä työnnellään, jos mahdollista, vieläkin kauniimpia kummisedän tekemiä vaunuja, niistä kuvia myöhemmin...

puutarhatonttu

Hei hetkinen.. mihinkäs ne prinsessakengät jäivät? No tämä tyyli onkin lähempänä sitä, jossa me "aikuiset" pihalla hiihdetään. Aina on jokin projekti menossa, jossa ei kiiltonahkakengät ole parhaimmillaan... Mutta kuinka rentouttavaa onkaan kaupunkielämän jälkeen tillustella omalla pihallaan juuri sellaisena metsäläisenä, kuin oikeasti sisimmältään on. Maalaiselämä on ihanaa!

Pientä puutarhaprojektia

ennen

jälkeen

Tässä yksi meneillään oleva puutarhaprojekti niiden lukuisten joukossa. Vielä tämä on hiukkaisen kesken, mutta ehdottomasti voiton puolella. Kuunliljoja vielä keskimmäiseen riviin, päivänliljoja takariviin, sitten vain portaiden öljyäminen ja aidan maalaus, niin sisääntulo alkaisi olla kunnossa. Sitten onkin vain kolmisen tuhatta neliötä puutarhan laittoa jäljellä...

Ryytimaa

Pienen ryytimaankin ehdin juuri ja juuri kaivaa villiintyneiden lupiinien keskelle, jotta saadaan edes pikkuisen maistella kesän makuja omasta maasta. Perunaa, porkkanaa, herneitä, salaattia, retiisiä, ruohosipulia, yrttejä ja tietysti mansikoita, kaikkia näitä ihanaisia kesään kuuluvia herkkuja toivon täältä pian löytäväni.

Juuri tänään kävin harventamassa ne kaikki kolme porkkanariviä. Kyllä raastoi sydäntä niitä pieniä heiveröisiä, sinnikkäästi kasvavia poloisia maasta repiä ja jättää muutamia hentoja varsia kasvamaan. Julma on tämä maailma, mutta sadon toivossa ei auta, kuin kovettaa sydämensä ja karsia heikoimmat pois. Kasvakaa ja kukoistakaa oi ryytimaan asukit!

pientä puusavottaa

Ja Janin aika on kulunut rattoisasti muun muassa puita halkoessa ja pinotessa. Kelpaa sitä sitten talvipakkasilla leivinuunin ja pönttöuunin edessä lämmitellä, niin ja tietysti pihasaunan löylyissä lötkötellä.




Miten nuo lapset osaavatkin ottaa puutarhasta parhaat palat irti..? Olisi varmaan meidän vanhempienkin syytä opetella..




No ei nämä maisemat täältä riippukeinusta hullummilta näytäkään. Lapsissa taitaa asua viisaus.