Itsenäisyyspäivänä
meidän huushollissa on aina perinteisesti piparitalkoot. Siitä on tullut
minun ja nyt jo teini-ikäisen tyttären suosikkihommaa. Me ei tuhlata aikaa
taikinan vääntämiseen, vaan haemme pakastealtaasta parhaaksi havaittua
Sunnuntai-piparitaikinaa parin kilon verran.
Joka vuosi väsäämme joko piparitalon tai kylän ja
tänä vuonna päätimme tehdä molemmat. Minä tein kylän ja Ada talon.
Toki myös syötäviä pipareita tehdään melkoinen
kasa, niin että niitä riittää sekä jouluksi että tähän joulua edeltävään
tunnelmointiin. Hyvässä lämmössä paistellaan nämä herkut kypsiksi. Mikä ihana
tuoksu siitä leviääkään keittiöön! Munakello on tässä puuhassa oiva apuväline,
sen verran nopeasti ne paistuvat ja sen verran touhukkaita leipureita
kyökissä, että palaisivat mokomat muuten.
Ja sitten alkaa se paras osuus; koristelu!
Pikeeriä
tehdään löysempää ja tuhdimpaa useassa värissä ja sitten aloitetaan
tursottaminen.Tänä vuonna kylästä näyttäisi tulevan hempeän pastellinen. Nuo teekannut viedään tuliaisiksi rakkaille
ystäville.
Illan
hämärtyessä sytytellään kynttilät, lämmitetään glögiä ja sitten herkutellaan. Kyllä tämä
on niin ihanaa aikaa!
Ja saatiinhan se kylä ja talokin kasattua.
Piparintuoksuisia herkkuhetkiä!
.jpg)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti