syksyisiä höpinöitä Niittykummusta

Kun kirpsakat ja kauniin kuulaat syysilmat ovat saapuneet ilostuttamaan tätä tallustelijaa, on aika kurkata ympärilleen, ehkäpä hiukan hidastaa tahtia ja listata, mitä sitä kesän mittaan onkaan saanut aikaan. Riippukeinuilua ei tullut paljon harrastettua, mutta silmänilona se on ollut vallan mainio. Nyt nuo ihanaiset vanhat hopeapajut vain ovat tulleet tiensä päähän ja ne joudutaan kaatamaan. Ensi kesäksi siis täytyy etsiä uusi paikka keinuttelulle.

Hulinaa ja huisketta ei kesästä ainakaan ole puuttunut ja huusholli on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aika hyvällä mallilla remontti alkaa olemaan, mitä nyt yksi ikkuna pitäisi vielä saada paikoilleen (ja ennenkaikkea tilattua, ennenkuin tuo talvi pahemmin yllättää..) Jokaisessa nurkassa tietysti on jotain pientä laittamista, eivätkä kaikki tavaratkaan vielä ole ihan jaksaneet hipsiä paikoilleen. Kuvia aloittelen räpsimään sitä mukaan, kun joku nurkka on kuvauskelpoinen ja ilomielin jaan ne kanssanne. Tietokonekin keräsi kesän aikana melkoisen määrän pölyä ylleen, mutta nyt se on kaivettu esiin ja intoa puhkuen se onkin nyt päättänyt päivittää Niittykummun kuulumisia. Vielä kun emännyys saataisiin samaan vireeseen..

Kun vilu on hiipinyt nurkkiin ja vanhoista ikkunoista vetää niin, että peruukki vallan hulmuaa, on syytä sytytellä tulet uuneihin. Niiden tuoma lämpö onkin jotain erityisen ihanaa ja kun hellalle porisemaan nostettu omenahillo vielä levittää suloista tuoksua ympärilleen, on tunnelma ihan kohdillaan. Villasukat vain jalkaan ja pikkuisen villanuttua ympärille, niin johan kelpaa.

Onneksi kuva ei paljasta, miten kipeästi ikkunat kaipaisivat reipasta pesijää. Missähän sekin oikein luuraa..? No asia kerrallaan. Omenahillot on kuitenkin saatu purkkeihin..

..ja valmiiksi kellariin vietäviksi. Paitsi, että eihän minulla ole kellaria. Jääkaappi kelvatkoon siis.

Palaan piakkoin. Sillävälin toivottelen Sinulle;

Kauniita syyspäiviä