Tervetuloa Niittykumpuun

Parisen viikkoa sitten avasimme ensimmäistä kertaa uuden kotimme -Niittykummun- oven. Kotikolomme on tämän vanhan hirsitalon päädyssä oleva osake. Huoneita ei ole hurjan montaa, mutta ullakolle saamme rakennettua huoneen Adalle sekä minulle pienen työtilan. Talot, joita kaikkiaan on kuusi on rakennettu vuonna 1920 naulatehtaan työntekijöille ja ovat vuosien saatossa päässeet osittain hieman huonoon kuntoon. Nyt nykyisten omistajien myötä, asuntoja on kunnostettu kovalla tohinalla ja talot saavat aloittaa uuden elämän. Omaa kotiamme on vuosien varrella korjailtu ja kunnostettu, mutta paljon on kuitenkin tekemistä, ennen kuin muuttamaan pääsemme. Peruskunto on melko hyvä, ullakon hirsivauriota lukuunottamatta. Muuten korjaus tulee olemaan energiatalouden parantamista ja kaikkien pintojen esteettistä läpikäymistä. Seuraavaksi muutama räpsäys parin viikon aikaansaannoksistamme:

Adan huone tulee yläkertaan oman makuuhuoneeni viereen. Täällä oli vielä eristeenä vanhat turpeet, jotka olivat pärekaton aikaan kostuneet seinän vierestä ja lahottaneet yhtä hirttä. Kuitenkin vain sen verran, että vaurio pystyttiin helposti korjaamaan. Nyt lattian koolaukset ovat valmiina ja uusia eristeitä varten kaikki on valmiina.

Minun makuuhuoneestani muovimaton ja levyjen alta löytyi ilokseni aivan terve puulattia, jonka hion ja maalaan helmen harmaaksi. Lautojen alta löytyi kuitenkin syy suuriin lämmityskuluihin...

Eristeitä ei käytännössä ollut laisinkaan ja kun kiinteiden vaatekaappien takaseinäkin oli vain pelkkä laudoitus, joka erotti huonetilan kylmästä ullakosta, voi vain kuvitella miten vilu talvella on ollut. Parin päivän päästä kaikkien huoneiden lattioiden alle puhalletaan uudet selluvillat, joten toivottavasti ensi talvella taretaan.

Kuorimisen ja koeporauksien myötä on selvinnyt, että talon rakenteet ovat varsin hyvässä kunnossa. Portaikossakin hirmuisen huopamaton alta löytyi kauniit puuaskelmat, jotka säilytetään ja maalataan sillä helmen harmaalla. Pinkopahvien alta löytyi terveet hirret ja vaikka ulkoseinä pitääkin lisäeristää, niin jotenkin haluaisin tähän tilaan jättää tällaista kaunista puupintaa näkyviin. Katsotaan.

Ja vaikka koko huusholli onkin purkuhommien vuoksi kuin pommin jäljiltä, pitää pöytään saada kukkasia silmää ilostuttamaan. Ja mikäs paremmin remppa-raisan mieltä ilostuttaisi, kuin omasta puutarhasta poimittu sireenin oksa.

Kiva, kun poikkesit!