jotka poimin matkaani hakiessani taas kuormallisen remonttivehkeitä rautakauppiaalta. Mukaan lähti myös hirmuinen määrä siemeniä ja istutusruukkuja ja mielessäni voin jo nähdä kukoistavan puutarhani.. Ei vaineskaan, pikemminkin tämä on sellaista kokeilevaa tutkimusta oman ruostuneen viherpeukaloni toimivuudesta ja sen jokavuotisesta kehittämishankeesta. Haluaisin nimittäin kovasti olla oikea puutahuri, mutta ainakaan vielä en voi kehua niillä taidoillani. Tahtotila on kuitenkin olemassa, joten yritetään.
Päivää piristää myös k-kaupan vihannestiskiltä löytämäni kaunotar, joka pitäisi hennoa pistää poskeensa. Hetken aion sitä kuitenkin ensin ihastella.
Ja miten ihanaa olikaan ehtiä aamusella pyöräyttää pari pellillistä sämpylöitä ja puristaa kyytipojaksi virkistävää appelsiinimehua.
Ja kaiken kukkuraksi Katinkainen muisti minua tällaisella ilahduttavalla arvomerkillä! Kiitos sinä suloinen tarinankertoja! Eteenpäin lähteköön se Pikku Pihlajan ja Wanhattaren päiviä ilostuttamaan.Hyvää mieltä jokaiselle piipahtajalle toivottelen
.jpg)
7 kommenttia:
Mukava postaus...hyvää alkanutta viikkoa..
Kauniita kuvia ja sämpylät näyttävät herkullisilta, nam.
ihanaa kun on noin pirteitä ihmisiä kuin sinä!Taas olet tehnyt sämpylöitä ja kukkatouhuja..tästä sain itsekkin vähän kipinää..
T:B ;)
Kiitos tunnustuksesta:) Tuli hyvä mieli! Meillä on oltu ensin oksennustaudissta, sitten ollaan siirrytty flunssaan, joten piristystäkin kaivataan;) Ihanat kuvat taas sinulla...
nam sämppäreitä ja ihanat istutukset laatikossa :)
Tosi herkullisen näköisiä tekemäsi sämpylät. maistuisi kyllä minullekkin. Ja kaunis istutus.
Aivan ihana ikkunalauta ,kyllä kukkaset varmasti tykkää.
mia
Lähetä kommentti