luvassa iltaan asti...

...koleaa ja tuulista. Vilukissoja suositellaan pysymään sisätiloissa, sytyttämään tulet hellaan, kaivamaan huopatossut esiin ja kaivautumaan pehmoisten vilttien syleilyyn. Juuri näin toimin ja heti tuntui kotoisalta. Jopa siinä määrin, että suun ja etenkin mahan alkoi tehdä mieli jotain itsetehtyä lämpimäistä. Tuumasta toimeen siis.



Leivontani koostuu joukosta kokeiluja ja hetkittäisiä onnistumisia. Ohjeiden lukeminen on liian hidasta ja vaivalloista, joten olen päätynyt laittamaan leipomuksiini hieman sitä ja lisäämään himpun verran tuota ja kenties vielä hyppysellisen jotain kaapin perälle unohtunutta. Sitten vain pyörittelen ja taivuttelen ja lopuksi paistelen sopivaiseksi. Tavoitteena tehdä niin, että hyvää tulee. Ja silloin tällöin on tullutkin.




Kohoamista odotellessa onnistuin houkuttelemaan lapseni askartelupuuhiin, mies ähisikin jo oma-aloitteisesti remonttipuuhissa, joten käytin tämän pienen yksinäisen hetken salaa kahvikupposen ja postilaatikkoon ilmestyneen Avotakan parissa. Vaikka kesä näyttää ainakin pitävän taukoa, jos ei sitten jo kokonaan ole lähtenyt muille maille, on syksyn aloituksessakin jotain vallan suloista. Ainakin tänään Metsäpirtissä oli hyvä päivä.