perjantai 8. elokuuta 2008

pupu-kultarakasmussukka


Tässä se on. Adan rakkain ja tärkein asia maailmassa; Pupu-kultarakasmussukka. Se on ollut perheessämme yhtä kauan kuin Ada, se on kulkenut jokaisessa reissussa, se on pesty varmaankin tuhat kertaa, se on nuhjuinen, pinttynyt ja virttynyt, mutta silti niin rakas. Pupu on se, mihin turvaudutaan silloin, kun pettymys ja paha mieli pääsee yllättämään. Sille myös kerrotaan tärkeimmät salaisuudet, sille lauletaan, sitä hoivataan ja välillä se tuodaan äidin luokse varahoitoon. Missään ei myöskään uni tule niin hyvin, kuin pupun vieressä. (Kuinkahan monta tuntia onkaan vietetty pupun etsiskelyyn nukkumaanmenoajan lähestyessä?) Yön pimeinä tunteina pirtissämme usein herätään itkuun, kun pupu on loikkinut sängyn alle tai se on kaivautunut liian syvälle peiton uumeniin. Unenpöpperössä sitä sitten sängyn alta konttaillaan, jotta rauha taas laskeutuisi yöhön.





Ajattelin, että pupu on jo tullut niin isoksi, että tarvitsee ihan oman sängyn. Main putiikista tarkoitukseen löytyi juuri sopiva ja ommella surautin siihen petivaatteet. Kuin ihmeen kaupalla illalla pupu yhteistuumin peiteltiin sänkyynsä peiton alle ja koko pirtin väki nukkui rauhallisesti aivan aamuun asti. Toivottavasti ilmiö on pysyvää sorttia.





hyvää yötä

3 kommenttia:

MarijaMaiju kirjoitti...

Huomenia! Minä olen myös tuonut lapsosille tuollaiset punkat kaupalta.. Ja petivaatteitakin niihin olen vääntänyt, Maiju myyntiinkin asti:) Sinun näyttää oikein ihanalta.

Mari

Mai kirjoitti...

Meillä tuo "korvaamaton kaveri" on Mailegin Guffe. Sitä ilman ei liikuta yhtään minnekään. Guffe on sen verran persoonallisen näköinen tyyppi, että se on kyllä äidinkin suosikki:)

Sarppa kirjoitti...

Onpas suloiset..pupu sekä sänky petivaatteineen