Ja sitten varsinaisen remonttiviikonlopun koittaessa siirryttiin porukalla yläkertaan, jossa siis jo olin pessyt ne ikkunat ja sitten ihan vain ohimennen rapsutellut, pakkeloinut, hionut, maalannut ja tiivistänyt ne. No varsinainen hommahan piti olla rikki revityn tapetin vaihto ja lattian maalipinnan korjaaminen. No enhän se olisi minä ollenkaan, jos en katselisi sillä silmällä jotain muitakin tekemättömiä asioita... Nimittäin tässä makkarissa oli ollut silloin joskus tarkoitus vaihtaa nuo komeroiden ovet. Isossa remontissa ne jäivät tärkeysjärjestyksessä listan hännille ja sitten elämä ehtikin jo viedä eteenpäin ja se jäi tekemättä, Nuo lastulevy-rumilukset ovat siis olleet aika monituisen monta vuotta paikoillaan.
Tällaiset kauniit puiset vanhat ovet olin kyllä jo ostanut aikaa sitten Metsäkylän navetasta. Avaimetkin olin teettänyt hukkuneiden tilalle. Olin laittanut ovet ja avaimet lämpimään varastoon odottamaan sitä päivää, kun ehtisin näiden kimppuun käydä. Ovet olivat niin hyvässä kunnossa, että yksi maalikerros riittäisi kaunistukseksi. Ja voi, miten ihana tuo tapetti olikaan silloin joskus...
Mutta, kun sopassa on useita kokkeja, ei lopputulos aina ole toivottu. Niinpä vuosien saatossa joku asukkaista oli kantanut ovet kylmään ja kosteaan varastoon, eikä se maalipinta sitä tietenkään kestänyt. Huokaus. No, kun minulla nyt on täällä asunnossa mahdollisuus kerran huseerata, niin pakkohan nuo on nyt kuntoon saada! Ja sitä aikaahan ei tosiaan taas ollut liikoja. Nopeus olkoon siis valttia. Kuumailmapuhallin, lasta ja hiomapaperi käyttöön. Hirmuinen homma siinä oli, mutta hissukseen se maali lähti kuin lähtikin irti ja kaunis terve puupinta paljastui. Seuraavaksi pääsisikin jo maalaushommiin.
Sitä ennen oli makuuhuoneessa kuitenkin ehtinyt tapahtua jo yhtä jos toistakin. Sitä ihanaa Laura Ashleyn tapettia ei ollut enää saatavilla samassa sävyssä, joten salamavauhdilla olin valinnut tilalle jotain uutta ja yhtä ihanaa. Sävy oli juuri oikea ja ajattelin, että tapetin vaihto riittää. Tarkempi tarkastelu kuitenkin osoitti, että pitäähän ne seinätkin maalata. Oli niissä sen verran elämän jälkiä. Ja tietysti ikkunankarmeihin ja sekä huoneen että kaapin oviin oli pitänyt ihan tussilla piirtää, joten ihan kaikki pinnat piti käydä läpi. Isukki ja pikkuveli hoitivat tapetoinnin, minä siskoni kanssa yhteistyöllä hoidettiin seinien maalausprojektia yläkerrassa. Äiti-armas heilutti maalitelaa alakerrassa. Puolen yön aikoihin vielä kittasin lattian reikiä, jotta ne ehtisivät aamuun mennessä kuivumaan. Aamulla sitten hiontahommia ja tällä käyntikerralla ihan viimeiseksi piti vielä ennätysvauhdilla maalata lattia ja portaikko, jotta seuraavalla kerralla päästäisiin taas yläkertaan touhuamaan ja jatkamaan komero-hommia.
Ja takaisin remonttikohteeseen, tällä kertaa isukin ja lapsukaisten kanssa. Ne kaapin ovet olivat tosiaan ihan oikean levyiset, mutta hiukan matalammat kuin alkuperäiset. Raakalaudasta armas veljeni nikkaroi edellisenä viikonloppuna korotukset kaappien pohjalle ja äityliini ne maalasi valkoisiksi. Isukin kanssa sitten jatkettiin ähräämällä saranoiden ja listojen kanssa. Sitten heiluttelin maalisutia parin kerroksen verran. Ja kyllä olen lopputulokseen tyytyväinen. Harmikseni kuitenkin kaappien lukkoihin teettämäni avaimet olivat vuosien saatossa joutuneet teille tietämättömille. Päädyimme siis poistamaan lukkopesät kokonaan ja kiinnitämään magneetit, joiden avulla ovet pysyvät kiinni. Sitten vielä nupit jostain..
Parisen vuotta sitten ihasteltiin ostosreissulla pienen poikani kanssa tällaisia kimaltelevia "timantti"-nuppeja ja päädyttiin ostamaan niitä kaksi, tietämättä mihin ne laitettaisiin. Ja olipa onni, että ne hankittiin. Ovat nimittäin aikas ihastuttavat juuri näissä ovissa! Pientä kimallusta aina tarvitaan tuomaan arkisiin päiviin annoksen luksusta.
kimallusta päivääsi
.jpg)
