Lapasestahan se lähti heti alkuunsa..

Remonttiaikataulun ollessa t o d e l l a tiukka, ajattelin vain ensitöikseni nopeasti pesaista ikkunat. Pikkuhomma, jota asunnon väliaikainen haltija ilmeisesti ei ollut nähnyt muutamaan vuoteen tarpeelliseksi tehdä. No joo, onhan nämä vanhat ikkunat sellaiset hiukan haasteellisemmat, kun ne tietysti täytyy nostaa kokonaan pois paikoiltaan, koska saranoita ei ole muuta kuin toisella puolella. Ei kait sitä nyt molemmilta puolilta tarvitse tuulettaa..? Ihan hirmuisen kauniithan nuo moniruutuiset ikkunat kyllä ovat!

Mutta kuuraus tekikin vanhalle maalipinnalle tepposet ja se lähti paikoin kuoriutumaan. No himpskatti sentään! Eihän se auttanut muuta kuin rapsutella kaikki irtoava maali pois, pakkeloida, hioa ja maalata uudelleen. Ja siis ihan nopskaan vaan. Ja eihän näitä ikkunoita ole kauhean montaa..

Ei ole helppoa kaikin ajoin olla tämän remontti-Raisan housuissa, eikä se varmaan ihan helppoa ole vierestäkään aina seurailla. Mutta tulihan valmista ja taas on akkunat kelpo kunnossa. Niin ja samalla vauhdilla vaihdoin tietenkin vielä tiivisteet, niin ei seuraavan asukkaan tarvitse kylmissään värjötellä. Tästä se projekti lähti käyntiin ja vauhti senkun vaan kiihtyy.

Mitähän sitä seuraavaksi touhuaisi?

särkynyt unelma

Pitikös minun alkaa elää sitä unelmaani? Eikös sen niin pitänyt mennä? Kumman hiljainen olen tässä parin kuukauden ajan ollut, mutta todellisuudessa tämä syksy ei ole ollut todellakaan hiljainen saati sitten rauhallinen. Kerronpa teille, mitä olen viime viikot puuhaillut unelmatalossani, siellä jota niin rakkaudella remontoin kodikseni. Elämän kiemurat ovat kuljettannet meitä eri suuntiin, mutta silti en ole siitä luopunut. Tässä kuva lempipaikastani, jossa tulen huminaa kuunnellessa on ollut mukava uppoutua hyvän kirjan pariin. Olen varma, että se hetki vielä koittaa, jolloin polkumme kohtaavat.

Sillä välin olen antanut kotini vuokralaisten käyttöön, uskoen heistä tietysti aina vain hyvää. Nyt viimeisimmän jälkeen usko koko ihmiskunnan hyvyyteen on horjunut uhkaavasti! Aluksi kaikki meni hyvin, mutta sitten se alkoi; rästiin jääneitä vuokria, naapureiden valituksia, valheita. Ja sitten, kun vihdoin pääsin tekemään kotiini tarkastusta, oli vastassani hävityken kauhistus.

 

Yleensä ennen ja jälkeen kuvat ovat mielestäni toisin päin. Se maailman kaunein tapetti oli tuhottu; revitty ja piirretty tussilla.

 

 

Se ihana terve lautalattia, jonka maalasin helmen harmaalla, oli hakattu ties millä ja oli täynnä reikiä, purkkaa, tarroja ja piirustuksia.

 

Kynsilakkaa wc-kalusteissa, violettia hiusväriä wc-kaapissa ja wc:n seinissä, tussia lähes jokaisessa seinässä ja vaatekaapin ovessa. Vaatehuoneen kaapin peili ja ovi rikottu, kipsilevyseinää revitty, naulakoita ja siinä samalla puoli seinää revitty rikki. Patterin päällä kiipeilty ja se tippunut seinästä, jääkaapin hyllyn kannake revitty rikki... lista on loputon. Kaiken lisäksi kaikki pinnat olivat aivan hirveän lian peitossa. Siis miten joku voi elää näin? Miten joku kehtaa kohdella toisen omaisuutta näin ja lähteä ottamatta mitään vastuuta? Mitä ihmettä tässä nyt pitäisi tehdä? Minua kehotettiin vain luopumaan koko hommasta; "myy se", "et tule selviytymään!" Ja siitäkös se sisu nousi pintaan. Minähän selviän mistä vaan!

Reilu kuukausi aikaa remontoida asunto lattiasta kattoon, löytää viikon sisällä uusi vuokralainen ja siinä sivussa pyörittää yhden aikuisen ja kahden lapsen taloutta ja töissä yksi vuoden kiireisimmistä ajanjaksoista. Ja kun vielä välimatkat ovat aivan liian pitkät, ajanjaksosta ei tulisi helppo! No ei muuta kuin hihat ylös ja hommiin. Kalenteri esiin ja jokainen vapaa minuutti on käytettävä viisaasti. Oli tarkkaan tehtävä mittaukset ja suunnitelmat hankintoja varten. Onneksi oma isäni oli suuren suurena apuna ja sitten kun sisarukseni ja äiti vielä ilmoittautuivat yhdeksi viikonlopuksi remonttiavuksi, olin varma, että tästä selvitään. Tapettikirjat, maalimallit ja excel-taulukot peliin. Nyt remontoidaan!

Juuri tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, kaikki on jo valmista ja uusi    I H A N A vuokralainen on jo muuttanut asumaan. Lopputulos mitä ilmeisimmin miellytti itseni lisäksi myös häntä, sillä kun sitten esittelin valmista asuntoa, hän tuli vedet silmissä minua halaamaan. Aika monta juttua on kuitenkin ennen sitä tapahtunut ja niistä kerron seuraavaksi.

Tervetuloa mukaan!