maanantai 11. elokuuta 2008

nauloja, maalia, saippuaa ja rautalankaa..


...kaikkia näitä tarvittiin kuluneena viikonloppuna. Ohjelmassa oli remontointia, nikkarointia, pyykkäystä. Saunatuvalla miesten ahkeroinnin tuloksena on uusi väliseinä. Me naiset keskityimme pienen nikkaroinnin ohessa (naulakon maalaus, parin hyllyn nikkarointi, paklaus ja maalaus) huushollin pyörittämiseen; pyykkihuoltoon, yleiseen kaaoksen hallintaan ja muonitukseen.





Päiväkahvit saunatuvalla saivat kuitenkin odottamattoman käänteen, kun Ada-apulainen paiskasi ulko-oven kiinni, niin että pysyy. Ja pysyihän se, kun kukaan meistä ei ollut äkännyt kanniskella avaimia mukanaan. Saimme testata murtovarkaana oloa, kun yritimme keplotella itseämme sisälle. Ulommainen ikkuna aukesikin rautalankaa hyväksikäyttämällä, mutta vaikka yritimme irrottaa ikkunaa pokineen kaikkineen, se ei hievahtanutkaan. Ei auttanut kuin käyttää väkivaltaa ja hajottaa ikkuna. Onneksi sentään tämän kohtalon koki uusi ikkunalasi, joka oli helpostikin korjattavissa ystävällisen paikallisen lasitusliikkeen avulla. Positiivista tässä kaiketi on se, että syksyllä on yksi ikkunaklasi vähemmän pestävänä...





p.s. Sunnuntaina käväisimme myös markkinoilla ja teimme pieniä hankintoja adan siivousvälinetarvikkeistoon. Yritän kasvattaa tehokasta jälkipolvea...

3 kommenttia:

MarijaMaiju kirjoitti...

Ihania kuvia:) Kyllä lapset kerkiää! Meillä kävi äsken Prismassa niin, että olin ottanut Hildalle uuden vaalean roosan värisen sadetakin kärryihin. Neiti oli itse ottanut koulutarvikehyllyltä mustekynän... Sillä oli sitten piirretty sadetakin toinen rintamus täyteen kaikenlaisia kiemuroita! Ei hitto! Mukavaa maanantai-illan jatkoa:)

Mari

Leena kirjoitti...

Kuulostaa mukavalta remonttiviikonlopulta.

Meillä on aina ollut avain kanalan ovessa. Sellainen vanha kaunis rauta-avain. Joskus, jos tuuli paiskaa oven, niin se on tippunut nurmelle. Olen usein ajatellut että sitä ehkä kannattaisi säilyttää muualla...

Ja nyt se sitten remontin myllerryksessä on hukkunut, harmin paikka. Mutta ehkä oveen löytyy jostain uusi (vanha) lukko ja avain.

Hanna-Maria kirjoitti...

Tervehdys,

Mari, voi kauhistus näitä lapsia. Adakin kerran kaupassa kassan jälkeen aukaisi juuri ostamani kynsilakkapullon ja lirutti sen iloisesti siihen kaupan lattialle... Siivottiin ja käytiin ostamassa uusi. Kaikista sohlauksista huolimatta, rakkaita ovat mokomat.

Leena, toivottavasti se avain vielä putkahtaa jostain esiin. Meillä ainakin ja siis varsinkin minä olen sellainen höperö, että saatan laskea kiireessä ja hurlumheissä tavaran johonkin täysin omituiseen paikkaan ajatellen, että kohta vien sen paikoilleen. Ja auta armias, kun sitä tavaraa tarvittaisiin... ei pienintäkään haisua, missä moinen saattaisi olla. En minä ainakaan muista sitä mihinkään laittaneeni... juupa juu. Siis metsästysonnea!

Iloista torstaita, harmaudesta huolimatta!