Joulurauhaa

 

 Vihdoin se koitti; jouluaatto. Pikkuhiljaa oli aloitettu valmistelu jo marraskuun puolella niin, että tunnelma syntyi rauhallisin mielin, kuin itsestään.

 

 

 

 

 Joulurauhan julistuksen jälkeen nautiskeltiin joulupuurosta.

 

 

 

 

 

Pieni lepohetki..

 

 

Päiväkahvit ennen kuin mentiin rentoutumaan..

 

 

 

 

 

kellarisaunan pehmoisiin löylyihin.

 

 

 

Jouluaterian ja lahjojen avaamisen jälkeen glögihetki kynttilöiden valosta nautiskellen. Näistä se joulu tänä vuonna rakentui.

 

 

Rauhaisaa joulun aikaa jokaiseen sydämeen!

 

 

 

 

Ylös ja eteenpäin

 

Kylläpä tuli pieni talvilepo sopivaan saumaan, On ehtinyt pysähtyä, tutkailla itseään ja hiukan mutustella omaa elämääkin. Melkoista vuoristorataahan se välillä tuppaa olemaan.. mutta, kun perustukset on suurinpiirtein kunnossa, pystyy siihen päälle alkaa suunnittelemaan jotain ihan uutta. Jotain, mistä on ehkä tietämättään hiukan haaveillutkin? Tämä kaunis portaikko edustaa vähän sitä samaa. Perustukset kunnossa, mutta jotain tarttis tehdä! Katsoppa vaikka:

 

Ensimmäistä kertaa Niittykummun yläkertaan kavutessa, ei näky totisesti hivellyt silmää. Karmaiseva huopamatto ja omituisia johtovirityksiä.. No tätä tyttöä ei pienet pintanaarmut juuri hetkauta. Jotenkin tuon kaiken kaaoksen keskeltä pystyi kuvittelemaan, miltä tämä voisi oikein toteutettuna näyttää.

 

Kyllähän sieltä alta löytyi ihan suhteellisen kelvolliset puuportaat. Pikkuisen hiontaa ja kittausta ja etulaudat noihin alimmaisiin askelmiin. Ja kyllä tuo kupruileva pinkopahvikin joutaa lähtemään.. Mitähän sieltä alta paljastuukaan?

Ulkoseinässä kauniit hirret ja muissa seinissä raakalautaseinät. Nämähän voisi valkoiseksi maalattuna olla ihan viehättävät..

 

Sitä kittiä kului kyllä aikamoisia määriä.. Mutta kyllä siitä vielä hyvä tulee, usko pois.

Kaunis helmen harmaa lattiamaali pintaan ja johan näyttää kivalta!

 

 

 

Numerotarrat vielä paikoilleen..

Valkoista maalia seiniin, uudet listat paikoilleen ja kas, nehän näyttää varsin kelvollisilta. Kyllähän minua kehotettiin vaihtamaan portaat uusiin, mutta minä en moisista kotkotuksista perusta. Kyllä vanhassa on vara parempi. Jos nämä ovat sata vuotta kestäneet, niin eiköhän ne toisen mokoman vielä palvele.

 

 

 

Ja kohta kevätkin herättelee ensimmäiset omenankukat ja niitä saa poimia silmää ilostuttamaan. Pieniä somistuksia ja arkisia ilon aiheita on syytä viritellä ympärilleen, sillä aika pienistä asioista se onnikin lopulta koostuu. Välillä pientä tuunausta, puleerausta, hiukan hikeä ja ehkä vähän kyyneliäkin. Sellaista remonttia vaatii portaikon lisäksi joskus oma elämäkin. Suunta on kuitenkin oikea:

 

 

Ylös ja eteenpäin!