keskiviikko 6. lokakuuta 2010

syksyisiä höpinöitä Niittykummusta


Kun kirpsakat ja kauniin kuulaat syysilmat ovat saapuneet ilostuttamaan tätä tallustelijaa, on aika kurkata ympärilleen, ehkäpä hiukan hidastaa tahtia ja listata, mitä sitä kesän mittaan onkaan saanut aikaan. Riippukeinuilua ei tullut paljon harrastettua, mutta silmänilona se on ollut vallan mainio. Nyt nuo ihanaiset vanhat hopeapajut vain ovat tulleet tiensä päähän ja ne joudutaan kaatamaan. Ensi kesäksi siis täytyy etsiä uusi paikka keinuttelulle.
Hulinaa ja huisketta ei kesästä ainakaan ole puuttunut ja huusholli on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aika hyvällä mallilla remontti alkaa olemaan, mitä nyt yksi ikkuna pitäisi vielä saada paikoilleen (ja ennenkaikkea tilattua, ennenkuin tuo talvi pahemmin yllättää..) Jokaisessa nurkassa tietysti on jotain pientä laittamista, eivätkä kaikki tavaratkaan vielä ole ihan jaksaneet hipsiä paikoilleen. Kuvia aloittelen räpsimään sitä mukaan, kun joku nurkka on kuvauskelpoinen ja ilomielin jaan ne kanssanne. Tietokonekin keräsi kesän aikana melkoisen määrän pölyä ylleen, mutta nyt se on kaivettu esiin ja intoa puhkuen se onkin nyt päättänyt päivittää Niittykummun kuulumisia. Vielä kun emännyys saataisiin samaan vireeseen..


Kun vilu on hiipinyt nurkkiin ja vanhoista ikkunoista vetää niin, että peruukki vallan hulmuaa, on syytä sytytellä tulet uuneihin. Niiden tuoma lämpö onkin jotain erityisen ihanaa ja kun hellalle porisemaan nostettu omenahillo vielä levittää suloista tuoksua ympärilleen, on tunnelma ihan kohdillaan. Villasukat vain jalkaan ja pikkuisen villanuttua ympärille, niin johan kelpaa.





Onneksi kuva ei paljasta, miten kipeästi ikkunat kaipaisivat reipasta pesijää. Missähän sekin oikein luuraa..? No asia kerrallaan. Omenahillot on kuitenkin saatu purkkeihin..


..ja valmiiksi kellariin vietäviksi. Paitsi, että eihän minulla ole kellaria. Jääkaappi kelvatkoon siis.


Palaan piakkoin. Sillävälin toivottelen Sinulle;

Kauniita syyspäiviä







maanantai 26. heinäkuuta 2010

Niittykummussa tapahtuu..



Seinät ovat saaneet pintaansa uusia tapetteja ja maaliakin on kulunut aika monituisen monta purnukkaa. Lattiatkin ovat kaunistuneet sitten viime näkemän. Ei ole enää tupasessa muovimattoja, eikä niitä kyllä ikävöimään jäätykään.



Kalusteita vielä odotellaan kuukauden päivät, mutta mikäs hoppu tässä nyt onkaan. Ehtiihän sitä.



5-vuotis synttäreitäkin on tässä kaiken tohinan keskellä ehditty viettää.



Ja vilteilläkin on hiukkasen pötkötelty.







keijukaisiakin on meillä nähty..




maanantai 21. kesäkuuta 2010

Tervetuloa Niittykumpuun



Parisen viikkoa sitten avasimme ensimmäistä kertaa uuden kotimme -Niittykummun- oven. Kotikolomme on tämän vanhan hirsitalon päädyssä oleva osake. Huoneita ei ole hurjan montaa, mutta ullakolle saamme rakennettua huoneen Adalle sekä minulle pienen työtilan. Talot, joita kaikkiaan on kuusi on rakennettu vuonna 1920 naulatehtaan työntekijöille ja ovat vuosien saatossa päässeet osittain hieman huonoon kuntoon. Nyt nykyisten omistajien myötä, asuntoja on kunnostettu kovalla tohinalla ja talot saavat aloittaa uuden elämän. Omaa kotiamme on vuosien varrella korjailtu ja kunnostettu, mutta paljon on kuitenkin tekemistä, ennen kuin muuttamaan pääsemme. Peruskunto on melko hyvä, ullakon hirsivauriota lukuunottamatta. Muuten korjaus tulee olemaan energiatalouden parantamista ja kaikkien pintojen esteettistä läpikäymistä. Seuraavaksi muutama räpsäys parin viikon aikaansaannoksistamme:





Adan huone tulee yläkertaan oman makuuhuoneeni viereen. Täällä oli vielä eristeenä vanhat turpeet, jotka olivat pärekaton aikaan kostuneet seinän vierestä ja lahottaneet yhtä hirttä. Kuitenkin vain sen verran, että vaurio pystyttiin helposti korjaamaan. Nyt lattian koolaukset ovat valmiina ja uusia eristeitä varten kaikki on valmiina.





Minun makuuhuoneestani muovimaton ja levyjen alta löytyi ilokseni aivan terve puulattia, jonka hion ja maalaan helmen harmaaksi. Lautojen alta löytyi kuitenkin syy suuriin lämmityskuluihin...






Eristeitä ei käytännössä ollut laisinkaan ja kun kiinteiden vaatekaappien takaseinäkin oli vain pelkkä laudoitus, joka erotti huonetilan kylmästä ullakosta, voi vain kuvitella miten vilu talvella on ollut. Parin päivän päästä kaikkien huoneiden lattioiden alle puhalletaan uudet selluvillat, joten toivottavasti ensi talvella taretaan.





Kuorimisen ja koeporauksien myötä on selvinnyt, että talon rakenteet ovat varsin hyvässä kunnossa. Portaikossakin hirmuisen huopamaton alta löytyi kauniit puuaskelmat, jotka säilytetään ja maalataan sillä helmen harmaalla. Pinkopahvien alta löytyi terveet hirret ja vaikka ulkoseinä pitääkin lisäeristää, niin jotenkin haluaisin tähän tilaan jättää tällaista kaunista puupintaa näkyviin. Katsotaan.




Ja vaikka koko huusholli onkin purkuhommien vuoksi kuin pommin jäljiltä, pitää pöytään saada kukkasia silmää ilostuttamaan. Ja mikäs paremmin remppa-raisan mieltä ilostuttaisi, kuin omasta puutarhasta poimittu sireenin oksa.


Kiva, kun poikkesit!








torstai 6. toukokuuta 2010




Etsinnät ovat tuottaneet tulosta. Olemme Adan kanssa löytäneet uuden kodin, johon muuttamista joudumme vielä tovin odottelemaan. Kesän aikana on odotettavissa kokonaisvaltainen remontti, jota tuskin saadaan vielä valmiiksi, mutta ehkäpä muutto onnistuu jo alkusyksystä. Uusi kotimme on 1920 rakennetussa hirsitalossa oleva puutalo-osake. Talot yhteisessä pihapiirissä ovat vanhalle naulatehtaan työläisille rakennetut ja suloiset kuin karamellit. Työtä niiden kunnostaminen tulee vaatimaan, mutta sitä emme pelkää. Suunnitelmissa on käydä pinnat läpi, kunnostaa ullakkotiloihin Adalle huone sekä minulle pieni työtila. Ensin on kuitenkin korjattava hiukan hirsivaurioita ja vaihdettava eristeitä.. pikku puuhastelua siis :)
Olette sydämellisesti tervetulleita seuraamaan kotimme Niittykummun tarinaa. Ehkäpä ensi kerralla on jo kuvia näytettäväksi..

sunnuntai 21. helmikuuta 2010

pIkKuPuUhAsTeLuA



Jokunen aika takaperin kerroin meille muuttaneesta nukkekodin väestä. Yhden kerran esittelin teille parvekkeen kivetysremontin etenemistä, mutta muutoin on ollut kovin hiljaista tuolla Vihervaaran suunnalla. Kunnes tässä Adan kanssa saimme innostuspuuskan ja tilailimme Minimaailmasta kuormallisen tarvikkeita ja suuntasimme kaiken tarmomme talon kunnostamiseen. Nyt on seinät tapetoitu, etten sanoisi varsin kukikkaasti ja romantiikannälkää upotettu mööpeleiden valintaan. Ja tältä Vihervaarassa nyt näyttää:






Puotilassa Sofia-neiti odottelee ensimmäisiä asiakkaitaan. Kahvilasta puuttuu vielä pöytä ja tuoli, mutta noutokahvia voipi jo hakea.



Olohuoneen mööpelitkin ovat minimaailmasta, mutta tuo sohvakalusto kaipaa vielä kipeästi tuunaajan reipasta otetta, mutta kelvannee toistaiseksi. Nurkassa tönöttävän pönttöuunin olen askarrellut salaatinkastikepullosta :)



Makuuhuoneen seinällä oleva taulu on väsätty etiketistä, jota esittelin täällä.



Kyökki on Alma-neidin valtakunta.




Vetokärryt on tehty jätskitikuista, jotka ovatkin muuten tosi hyödyllisiä kapistuksia!



ja puuhastelu jatkuu...

tiistai 16. helmikuuta 2010

laskiaistiistaina



meillä sairastetaan vesirokkoa, joten talvisten urheilulajien sijaan keskitymme laskiaispullien nauttimiseen ja asianmukaisten somistusten virittelyyn. Haluamme toivottaa kaikille
I-ha-nil-le piipahtajille







maanantai 15. helmikuuta 2010

arjen suloa



Kenenpä arkipäivään eivät pyykit ja tiskit kuuluisi ihan vakiona? Tiskivuoret tursuilevat ja pyykkikori pullistelee tuskissaan, jos antaa laiskottelulle hetkenkään valtaa. Jos siis näitä hommeleita voi mitenkään tehdä itselleen mieluisammiksi, niin sekös perheenäideille suotakoon. Tunnustaudun siihen turhamaiseen ryhmään, jolle estetiikka aika useinkin ampaisee käytännöllisyyden edelle. Vaikka eiväthän nuo kaksi toisiaan välttämättä pois sulje. Tässäpä siis muutama näpsäys pyykkinurkkauksestamme:












Suloisia arjen hetkiä Sinulle!

lauantai 13. helmikuuta 2010

uutta puhtia


Täällä yksi hiljainen hiihtäjä ilmoittautuu takaisin riveihin. Kirjoittelu ja kuvaaminen eivät ole viimeaikoina luonnistuneet, enkä ole millään saanut itseäni raahatuksi kameran taakse, kun kuvauskohteet ja tarinat ovat olleet umpijäässä. Nämä tulppaanitkin kaivelin arkistoista, mutta suloisia ne ovat silti.

Metsäpirtti on löytänyt uudet asukkaat, jotka parin kuukauden sisällä asettuvat taloksi. Pakkailuhommista siis saatan itseni piakkoin löytää. Uutta tupasta katselen, mutta se saa tapahtua kaikessa rauhassa. Kyllä se Oikea tulee vielä vastaan. Väliaikainen punkkailu siis jatkunee vielä tovin.

Hiljaiselo ja pysähtyminen ovat olleet kohdallani kuitenkin mitä ilmeisimmin paikallaan, sillä uutta puhtia on pikkuhiljaa alkanut löytyä vähän joka saralle. Olen aloittanut opiskelut ja saankin kaivattua täydennystä sisustusalan opintoihini. Josko sitä joku päivä pyörittäisi omaa putiikkia? Saapas nähdä, mitä tulevaisuus on varannut osalleni. Tällä hetkellä kuitenkin luotan unelmiin ja uskon, että näkyvissä on pilkahdus vaaleanpunaista!


Vaaleanpunaista ystävänpäivää Sinulle!



sunnuntai 24. tammikuuta 2010

maailmanmatkaajat



Puputehtaalle saapui tilaus. Tällä kertaa toiveena oli mustat puput, jotka sopivat tuliaisiksi arkkitehtipariskunnan lapsukaisille. Tiedossa ei siis ollut mitään hempeitä röyhelöitä, sulokkaista kuoseista puhumattakaan. Valmistuttuaan nämä tyypit saivat aikaan lisätilausbuumin, joten ompelukoneen ääressä tulee taas kaasua poljettua tulevina päivinä. Nämä pupuset lähtivät kohti Barcelonaa, vaikka olivatkin joutua vahingossa Veikkolan bussiin.







Adan mielestä olisivat kyllä voineet jäädä meillekin asumaan.

tiistai 12. tammikuuta 2010

oivallinen kahvihetki



Joulupukki toi minulle lahjaksi muutaman astian Marimekon uudesta Oiva-sarjasta. Väriltään ne olivat vihreät ja minä rontti päätin käydä vaihtamassa ne näihin mustavalkoisiin. Ja kylläpäs minä niistä tykkäänkin. Se koko sarja on mielestäni kaunis ja hauska, kun niitä voi yhdistellä mielin määrin, eikä haittaa, vaikka kupit ovatkin eripariset. Meille saapuivat siis kaksi teekuppia ja kaksi kahvikuppia. Niitä voi käyttää yksin tai hyvässä seurassa, kuten sarjan nimikin kertoo :)




Eivätkös olekin söpöjä?








Ja joulupukin tuomalla mutteripannulla keitetty kahvi maistuu erityisen hyvältä, etenkin kun sen kanssa nauttii hiukan suklaata, jota pukki myöskin muisti tuoda ihan kiitettävästi... Ja postipojan tuoma Maalaisunelma-lehti kuuluu ehdottomasti oivallisen kahvihetken sisältöön. Ihania kuvia taas tuijoteltavaksi ja unelmoitavaksi.

Tämä elämäntilanne -jossa ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia päässä ja väliin ne pysähtyvät aivan tykkänään- on välillä aika kuluttavaa. On niin paljon asioita, joita haluaisi tehdä, niin paljon, mitä pitäisi tehdä, mutta kuitenkaan kaikkea ei vain vielä pysty tekemään. Niin paljon ajateltavaa, päätettävää ja mietiskeltävää on kuulkaa nyt tämän emännän päässä, että välillä ihan huippaa. Kunpa sitä osaisi tehdä oikeita ratkaisuja! Saisinko edes pikkaisen kurkistaa kristallipallon sisälle? Voisiko joku hiukan vihjata oikeata suuntaa?

Jaapa jaa, ehkä on ihan hyvä välillä nauttia kuppi kuumaa. Toivottelen myös Sinulle


Oivallisia kahvihetkiä





keskiviikko 6. tammikuuta 2010

kuurankukkasia



Ihanan kirpeä pakkanen kuorruttaa tupaset kauniiseen kuuraharsoon. Mummolan pihapiirissä vilja-aitan harmaantuneet hirret näyttivät joulun aikaan näin kauniilta.






Pihasauna ja venevajakin näyttävät kovin hiljaisilta.






Tunnelma on pysähtynyt myös saunan ikkunasta kurkistaessa. Lauteilla ei vielä hetkeen nähdä saunojia.






Myös lenkkeilijä saa ylleen kaunistavan huurteen.



Kauniita pakkaspäiviä Sinulle