sunnuntai 21. syyskuuta 2008

viimeistä viedään



Yksi vuosi kului taas eilen loppuun oman ajanlaskuni mukaan. Kolmenkymmenen vuoden raja kurkkii jo vajaan vuoden päässä. Koskaan en uskonut minkään sortin kriisin voivan hyökätä minun kimppuuni, mutta tämä viimeisin kulunut vuosi on ollut niin täynnä suuria haasteita ja elämänmullistuksia, että välillä on joutunut pysähtymään omien surkuhupaisien ajatusten kolkutteluun. Oma riittämättömyyden tunne, haaveiden täyttymiset ja täyttymättä jäämiset ovat kummasti myllertäneet mielessä ja oman elämän rajallisuus on putkahdellut mieleen useammin kuin aikaisemmin. Elän varmasti parhaillaan sitä elämäni parasta ja kiireisintä aikaa. Koulut on käyty, työpaikka hankittu, auto ja oma koti löytyy ja yksi lapsikin on elämään ilmestynyt. Kaikki on juuri niinkuin olen kuvitellutkin sen tässä vaiheessa elämää olevan.

Osaankohan varmasti nauttia kaikesta niin paljon kuin pitäisi? Useamminkin varmasti pitäisi kuulostella ja katsella ympärilleen ja huomata kauniita ja ihania asioita ympärillään. Onnellisuus koostuu niin pienistä yksittäisistä murusista, että jos niitä ei välillä tutkaile hieman tarkemmin ne voivat jäädä huomaamatta.






melkoista höpinää, mutinaa, jupinaa ja löpinää tänään... joka tapauksessa, ainakin naamarin ja pursuilevien vartalonmutkien silotteluun on otettava järeämmät otteet...

8 kommenttia:

maano kirjoitti...

onnittelut :) ihana tuo käpykuva :)

titta kirjoitti...

Onnen toivotukset!

Leena kirjoitti...

Oikein kovasti onnea!!!

*Katinkainen* kirjoitti...

Onnenrutistus myös meikätytöltä!!!
Sitä on aina oikean ikäinen,
oivallisen ikäinen,
parhaan ikäinen,
jos osaa nauttia elämän pienistä ihmeistä,ohikiitävistä hienouksista-vaatimatta.
Vaatimatta enempään,kuin on saanut,
vaatimatta muilta(itseltään) enempää kuin on tarvetta ja olla kiitollinen kaikesta!!!
Elämä on taitolaji ja sitä oppii vain elämällä!!!
Aina on paras aika havahtua onneen,joka on käsissämme...
Ei niihin paljoakaan mahdu,
mutta tarpeeksi-uskoisin!!!=O)

Jopas oli luritukset....
Siitäkin huolimatta,
onnea ja kiitollisuutta
jokaiseen päivääsi ihkulainen..
Vähän on kylliksi!!!
Sydämellä näkee parhaiten....

Pitäisiköhän lähteä tästä koisaamaan ja lopettaa höpötykset!?
P.s:
Hymyilen sinulle ja kiitän,
että olet!!!!

Wanhatar kirjoitti...

Tosi paljon onnea Hanna-Maria:) Kyllähän se kuuluu asiaan, että välillä pohdiskelee erinäisiä asioita... Minulle ei ole juurikaan ilmestynyt ikään liittyviä kriisejä, onneksi! Mukavaa uutta viikkoa:)

Mari

Katja kirjoitti...

Hieman myöhästyneet onnittelut!

emäntä kirjoitti...

Onnittelut täältäkin!
Minulla ei ole ollut (ainakaan vielä..;) ) varsinaisia ikäkriisejä, ja tuntuu, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä vähemmän ehdin edes miettiä koko asiaa. Lapsista näkee ajankulun, ja nopeastihan nuo kasvavat.
Nautitaan hetkistä=)

Hanna-Maria kirjoitti...

Voi kiitos kaikille onnentoivotuksista :) Kylläpäs tämä äityliini ilahtui, kun tänne postiluukkuun kurkkasi ja näin monta kaunista pukettia oli saapunut!

Kiitos ja ihanaa päivää jokaiselle teistä!