pIkKuPuUhAsTeLuA

Jokunen aika takaperin kerroin meille muuttaneesta nukkekodin väestä. Yhden kerran esittelin teille parvekkeen kivetysremontin etenemistä, mutta muutoin on ollut kovin hiljaista tuolla Vihervaaran suunnalla. Kunnes tässä Adan kanssa saimme innostuspuuskan ja tilailimme Minimaailmasta kuormallisen tarvikkeita ja suuntasimme kaiken tarmomme talon kunnostamiseen. Nyt on seinät tapetoitu, etten sanoisi varsin kukikkaasti ja romantiikannälkää upotettu mööpeleiden valintaan. Ja tältä Vihervaarassa nyt näyttää:

Puotilassa Sofia-neiti odottelee ensimmäisiä asiakkaitaan. Kahvilasta puuttuu vielä pöytä ja tuoli, mutta noutokahvia voipi jo hakea.

Olohuoneen mööpelitkin ovat minimaailmasta, mutta tuo sohvakalusto kaipaa vielä kipeästi tuunaajan reipasta otetta, mutta kelvannee toistaiseksi. Nurkassa tönöttävän pönttöuunin olen askarrellut salaatinkastikepullosta :)

Makuuhuoneen seinällä oleva taulu on väsätty etiketistä, jota esittelin täällä.

Kyökki on Alma-neidin valtakunta.

Vetokärryt on tehty jätskitikuista, jotka ovatkin muuten tosi hyödyllisiä kapistuksia!

ja puuhastelu jatkuu...

laskiaistiistaina

meillä sairastetaan vesirokkoa, joten talvisten urheilulajien sijaan keskitymme laskiaispullien nauttimiseen ja asianmukaisten somistusten virittelyyn. Haluamme toivottaa kaikille

I-ha-nil-le piipahtajille

arjen suloa

Kenenpä arkipäivään eivät pyykit ja tiskit kuuluisi ihan vakiona? Tiskivuoret tursuilevat ja pyykkikori pullistelee tuskissaan, jos antaa laiskottelulle hetkenkään valtaa. Jos siis näitä hommeleita voi mitenkään tehdä itselleen mieluisammiksi, niin sekös perheenäideille suotakoon. Tunnustaudun siihen turhamaiseen ryhmään, jolle estetiikka aika useinkin ampaisee käytännöllisyyden edelle. Vaikka eiväthän nuo kaksi toisiaan välttämättä pois sulje. Tässäpä siis muutama näpsäys pyykkinurkkauksestamme:

Suloisia arjen hetkiä Sinulle!

uutta puhtia

Täällä yksi hiljainen hiihtäjä ilmoittautuu takaisin riveihin. Kirjoittelu ja kuvaaminen eivät ole viimeaikoina luonnistuneet, enkä ole millään saanut itseäni raahatuksi kameran taakse, kun kuvauskohteet ja tarinat ovat olleet umpijäässä. Nämä tulppaanitkin kaivelin arkistoista, mutta suloisia ne ovat silti.

Metsäpirtti on löytänyt uudet asukkaat, jotka parin kuukauden sisällä asettuvat taloksi. Pakkailuhommista siis saatan itseni piakkoin löytää. Uutta tupasta katselen, mutta se saa tapahtua kaikessa rauhassa. Kyllä se Oikea tulee vielä vastaan. Väliaikainen punkkailu siis jatkunee vielä tovin.

Hiljaiselo ja pysähtyminen ovat olleet kohdallani kuitenkin mitä ilmeisimmin paikallaan, sillä uutta puhtia on pikkuhiljaa alkanut löytyä vähän joka saralle. Olen aloittanut opiskelut ja saankin kaivattua täydennystä sisustusalan opintoihini. Josko sitä joku päivä pyörittäisi omaa putiikkia? Saapas nähdä, mitä tulevaisuus on varannut osalleni. Tällä hetkellä kuitenkin luotan unelmiin ja uskon, että näkyvissä on pilkahdus vaaleanpunaista!

Vaaleanpunaista ystävänpäivää Sinulle!