maanantai 28. heinäkuuta 2008

puuhastelua ja tarpeellisia tavaroita

Avonainen työkalupakki, rautalankaa ja lähestyvä hermoromahdus. Siirtyminen aurinkoiselle terassille, pientä näpertämistä ja ähinää ja kas, hermot höllentivät otettaan ja tällainen härveli siitä syntyi. Ada tuli ihastelemaan ja tuumattiin, että tämänhän voisi ripustaa vaikka kuistin ikkunaan.

Siinähän on oiva paikka. Josta päästäänkin yhteen viimepäivien operaatioista, siis näihin tuoleihin. Yli kymmenen vuotta sitten löysin nämä ukkipappani tuolit ladon perältä hylättyinä ja pyysin lupaa pelastaa ne. Äitini säilytti niitä autotallissaan ja kyseli vähän väliä, josko ne saisi hävittää. Ei missään tapauksessa. Olivathan ne hieman ränsistyneet, eikä niissä ollut enää istuilevyjäkään tallella ja niistä roikkui epämääräisiä kankaanriekaleita, mutta silti ne olivat rakkaat. Metsäpirtistä niille löytyi lopulta paikka. Sahasin sopivaiset levyt ja päällystin ne uutukaisella kankaalla. Puuosat ovat hieman kulahtaneet, mutta en millään hennoisi kajota niihin. Jotenkin niiden kuuluu näyttää juuri tuollaisilta. No katsotaan, jos joku päivä hion ja käsittelen ne jollain vahalla. Ensin kyllä haluan tutustua niihin ihan tällaisinaan.


Meille on muuttanut myös uusi asukas. Mieheni kauhuksi pistäydyin paikallisessa vanhan tavaran liikkeessä (lue: romukaupassa). Tiedustelin pyörävanhuksia ja ystävällinen puotipuksu vei minut nokkosien valloittamalle takapihalle ja ränsistyneitä portaita pitkin pimeään kellariin ja siellä tämä "Monarkki" odotteli minua. Se vei sydämeni täysin ja niin se lähti mukaani. Ajamaan tällä ei pysty, mutta se ei ole tarkoituskaan, sillä sen koti on omenapuun juurella ja olen jo tilannut täältä puulaatikon tuohon ohjaustankoon kiinnitettäväksi ja ajattelin istutella jotain kukkasia siihen.


Ajattelin ensin maalata tämän, mutta olenkin toistaiseksi hylännyt ajatuksen. Aika vauhdikas väritys?



Ne olivat varmasti nämä puukahvat, jotka hurmasivat minut. Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisin kunnostamaan tämän, jotta pääsisin kurvailemaan sillä iloisena pitkin kylän raittia.. Katsotaan.

7 kommenttia:

Ilona kirjoitti...

Oi, älä vain maalaa pyörää! Hieno juuri tuollaisena, sopii puutarhan keskelle varmasti paremmin noin patinoituneena patinoitumaan lisää. :)

Sydän on tosi hieno ikkunassa!

Mai kirjoitti...

Hieno pyörä!..minäkään en raaskisi sitä maalata:)Se on juuri sen värinen, että päiväkakkara / Marketta istutus olisi laatikossa ihana!

MarijaMaiju kirjoitti...

Ihastuttava kuisti teillä! Vautsi:) Ja tuo fillari on erittäin hieno löytö, tuoleista puhumattakaan. Aurinkoista päivää!

Mari

MarijaMaiju kirjoitti...

Ai niin, lisäsin sinut meidän suosikkeihin;) Ihana muuten tuo rautalankasydänkin...

Mari

Hanna-Maria kirjoitti...

Mukavaa saada vieraita heti aamun sarastaessa :)

Pyörä jääköön entiselleen ja saakoon seurakseen Main ehdottamia markettoja ja kenties muratteja, mikäli naapuripuutarhalta vielä sellaisia mattimyöhäiselle löytyy.

Mari: kiva kuulla :) Olet myös itse suosikkieni listalla.

Aurinkoinen päivä näyttää tosiaan tulevan. Nauttikaamme siitä!

Maikki kirjoitti...

Tervehdys!
Vastavierailulla olen käymässä:) Aivan ihana koti teillä!! Pyörä oli loistava ja tykkään teidän kuistista oikein kovasti:) Kuistin ikkunat ovat varmaan uudet, oliko kalliit?
Ihanaa huomata ettei ole yksin näiden remppa-asioiden kanssa vaan muutkin painiskelevat niissä:) Miehet tekee remppaa ja naiset sisustaa..

Hanna-Maria kirjoitti...

Maikki: kiva, kun tulit käväisemään! Kuisti on talon edellisten omistajien uudelleen rakentama ja se onkin ainut, mikä on saanut jäädä pinnoiltaan ennalleen käsittelyssäni.. Rakentamisen yhteydessä vanhat ikkunat on säästetty ja sisemmät tuplaikkunat ovat uudet. Puuhaa tosiaan riittää ja meillä naisetkin joutuvat väliin remppahommiin :)

Tervetuloa toistekin!