perjantai 16. lokakuuta 2009

uutta ja vanhaa



Väliaikaiseen asuinkortteeriimme ei ole voinut tuoda mukana kaikkia kalusteita, mutta paljon vanhoja tuttuja tavaroita on kanssamme kuitenkin muuttanut. Ne tuovat ympärille jotain lohdullisen tuttua tässä myllerryksen keskellä. Joitain "uusiakin" vanhoja tavaroita olen haalinut mummolan nurkista, kuten esimerkiksi tuon vanhan mittamukin. Eihän sillä enää mitään oikeasti voi mitata, mutta silmääni se ilostuttaa köksäpuuhissa.






Ja vanha vekkari tikuttaa tasaisen varmasti ja äänekkästi aikaa, joka vain jatkaa kulkuaan, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Äitini vanha potta on myös löytänyt tiensä yöpöytäni alle. Nyttemmin sen toimenkuva on kuitenkiin hiukan muuttunut, se nimittäin on vain somistajan roolissa meitin huushollissa.






Näitä kuppeja poimin Pentikin löytölaarista kahden euron kappalehintaan. Ne näyttäisivät edustavan tuon ruusuisen tarjottimen kanssa tätä valtavaa romanttisuuden puuskaa, joka mieleeni on tässä viimeaikoina hiipinyt.





Ja nämä popottimet jalassa olen tallustellut joskus kauan kauan sitten. Nyt ne kannustavat minua nostamaan jalkaa toisen eteen, vaikka sekin on välillä ollut melkomoisen vaikeaa. Eespäin sanoi mummokin lumessa :)

virkeää viikonloppua Sinulle!


17 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

...elämä jatkuu, sittekin...kaunis ympärillä antaa voimaa uuteen elämään...voimia Sinulle <3

Vekarus kirjoitti...

Ihania muistoja! Kauniita kuvia!

Hannukka kirjoitti...

Samoin sinulle!

Rauhantuomari kirjoitti...

Voi miten kaunista...

*Katinkainen* kirjoitti...

Vanhoja mittamukeja löytyy meiltäkin..
Eivät ole käytöstä vaan koristuksena~totta kai!!!
Kaksin kappalein on pottia meillekin eksynyt..
Eivät nekään hoida virkaansa,
vaan kynttilöitä kivien kera niissä asustaa ja pimeneviä iltoja ilahduttaa!!!=O)
Nuo popottimet on kyllä likkikset!!!
Herttaista tunnelmaa uusi kotopesäsi on tulvillaan!!!
Kaikkea hyvää jokaiseen päivääsi ihkulainen!!!<3<3<3
Päivän kerrallaan ja hyvään tarttuen!!!
Vanhaa vekkaria en ole kirppiksiltä mukaani löytänyt...
Sellainen olkoon metsästyslistalla edelleen!!!=O)
Ja jos en keräisi Vaniljaa voisin haalia Vekkiä!!!
On sinulla OIVALLINEN maku-aina vain!!!
*halaus*

Miia kirjoitti...

Kivan tunnelman olet luonut. Se varmasti helpottaa muutoksen keskellä sopeutumista uuteen. Hyvää viikonloppua!

Lisay kirjoitti...

Ihania kuvia!

Kirpsu kirjoitti...

Kiva, kun olet palannut :) Voimia uuteen arkeen!!

Haapioaho kirjoitti...

Kaunista, harmonista, niin kodikkaan viihtyisää! Onnea ja enkeleitä uuteen kotiin ja elämääsi :)

Hanna-Maria kirjoitti...

Kiitos jokaiselle piipahtajalle yhdessä ja erikseen kauniista sanoista ja lämpöisistä ajatuksista.

Olette ihania!

Lämpöinen rutistus lähtee juuri nyt teille kaikille <3

Aatulan Äiskä kirjoitti...

Kiva kuulla susta! Voimia uuteen arkeen;)
-Marjut

anni kirjoitti...

Oooh, kauniita kuvia!!!!
Nautinnollista viikonlopun loppua!

anni kirjoitti...

Oooh, kauniita kuvia!!!!
Nautinnollista viikonlopun loppua!

kati kirjoitti...

Ihanaa tämä musiikki blogissasi ;) Sopii just mun tämän hetkiseen fiilikseen niin täysin. Sinulle voimia ja uskoa eteenpäin, mitä ikinä sitten sinulla siellä onkaan. Kauniita kuvia. Metsäkylän navetassa en ole vielä päässyt käymään kun ohi ajaessa se on ollut aina kiinni. Mutta vielä joskus sinnekin pääsen.

Anonyymi kirjoitti...

Ihanaa Hanna, että olet palannut! Olet minulle niin tuttu, vaikkemme tunnekaan. Olen miettinyt sinua ja perhettäsi usein ja paljon. Toivon sinulle ja läheisillesi kaikkea hyvää. Kaikki järjestyy (olen itsekin toukokuussa eronnut).

Minttu kirjoitti...

Kauniita kuvia jälleen. Kyllä näitä on odotettukin :)

Jaksamista sinulle! Minusta on hienoa, että vaikka kerrot nykyisen asuinpaikan jäävän valiaikaiseksi, olet silti jaksanut tehdä siitä viihtyisän ja kodikkaan. Se varmasti auttaa myös jaksamaan!

Anonyymi kirjoitti...

Voi että...oliko teillä pitkä yhteinen elo takana? Paljon voimia...<3 Harmi, että jouduit pirtin jättämään - et siis voinut jäädä sinne? Jaksamista!!