tiistai 19. toukokuuta 2009

pian pihalla kukkivat..



jotka sulostuttavat pihapiiriämme kauneudellaan. Omenia ne tekivät viime vuonna niin paljon, että hilloa olisi riittänyt useampaankin kellariin täytteeksi.. Toivottavasti tänä vuonna sato on yhtä makoisa!




Pian orapihlajan alla kukkii myös amppelimansikka, jonka tuuttasin emaliämpäriin kasvamaan. Olikohan tuo linnunpöntön paikka tuossa aivan viisain idea? No rakas lapsukaiseni sen siihen kävi ripustamassa, joten olkoonpa siinä. Jos tuohon koristepönttöön joku lintunen uskaltautuu pesimään, niin minä tarjoan mielihyvin mansikkakestit!




Pikkuisen olen käynyt kesän tuloa jouduttamassa ja ripotellut kukkasia sinne tänne ilahduttamaan pihalla kulkijaa. Tuon tuolin jätin tarkoituksella rapistumaan talveksi ulos..





..ja kyllä se muuten rapistuikin. Pehmustetun istuimen revin irti ja sahasin harmaantuneesta laudasta sopivaiset pätkät ja nyt se on mielestäni juuri sopiva minun puutarhaani, sanoopa äiti siitä mitä hyvänsä..




Mutta vaikka luonto ympärillä muuttukin, niin yksi on ja pysyy. Niinpä niin, ne pyykit! Onneksi ne saa jo levitellä ulos kuivumaan, niin puuhakin on monin verroin mukavampaa.



ps. Minua on muistettu tällaisella kauniilla tervehdyksellä. Olen siitä oikein iloinen ja olen sen ojentajan kanssa elämästä aika lailla samoilla linjoilla...



5 kommenttia:

Homsantuu kirjoitti...

Voih, minäkin haaveilen omasta metsäpirtistä! Kun pääsisi pois täältä kaupungista, jossa en ole koskaan tuntenut olevani kotona.

Vekarus kirjoitti...

Ihania kuvia! Meilläkin omenapuu kohta aloittelee. Luumupuussa ja kirsikkapensaissa (muttei -puussa)olivat ensimmäiset kukat avautuneet tänä aamuna. Tämä ihanaa aikaa!

-miu- kirjoitti...

Ihan metsäpirtti teillä, kyllä kelpaa asustella!

pioni kirjoitti...

Tulipa sulle mukavannäköinen puutarhatuoli.

vanamo kirjoitti...

Ihanan suloisia kevatkuvia!