Niittykumpu

syksyisiä höpinöistä Niittykummusta

2010-10-06T09:50:00.006+03:00

Kun kirpsakat ja kauniin kuulaat syysilmat ovat saapuneet ilostuttamaan tätä tallustelijaa, on aika kurkata ympärilleen, ehkäpä hiukan hidastaa tahtia ja listata, mitä sitä kesän mittaan onkaan saanut aikaan. Riippukeinuilua ei tullut paljon harrastettua, mutta silmänilona se on ollut vallan mainio. Nyt nuo ihanaiset vanhat hopeapajut vain ovat tulleet tiensä päähän ja ne joudutaan kaatamaan. Ensi kesäksi siis täytyy etsiä uusi paikka keinuttelulle.

Hulinaa ja huisketta ei kesästä ainakaan ole puuttunut ja huusholli on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Aika hyvällä mallilla remontti alkaa olemaan, mitä nyt yksi ikkuna pitäisi vielä saada paikoilleen (ja ennenkaikkea tilattua, ennenkuin tuo talvi pahemmin yllättää..) Jokaisessa nurkassa tietysti on jotain pientä laittamista, eivätkä kaikki tavaratkaan vielä ole ihan jaksaneet hipsiä paikoilleen. Kuvia aloittelen räpsimään sitä mukaan, kun joku nurkka on kuvauskelpoinen ja ilomielin jaan ne kanssanne. Tietokonekin keräsi kesän aikana melkoisen määrän pölyä ylleen, mutta nyt se on kaivettu esiin ja intoa puhkuen se onkin nyt päättänyt päivittää Niittykummun kuulumisia. Vielä kun emännyys saataisiin samaan vireeseen..

Kun vilu on hiipinyt nurkkiin ja vanhoista ikkunoista vetää niin, että peruukki vallan hulmuaa, on syytä sytytellä tulet uuneihin. Niiden tuoma lämpö onkin jotain erityisen ihanaa ja kun hellalle porisemaan nostettu omenahillo vielä levittää suloista tuoksua ympärilleen, on tunnelma ihan kohdillaan. Villasukat vain jalkaan ja pikkuisen villanuttua ympärille, niin johan kelpaa.

Onneksi kuva ei paljasta, miten kipeästi ikkunat kaipaisivat reipasta pesijää. Missähän sekin oikein luuraa..? No asia kerrallaan. Omenahillot on kuitenkin saatu purkkeihin..

..ja valmiiksi kellariin vietäviksi. Paitsi, että eihän minulla ole kellaria. Jääkaappi kelvatkoon siis.

Palaan piakkoin. Sillävälin toivottelen Sinulle;

Kauniita syyspäiviä

Niittykummussa tapahtuu..

2010-07-26T19:30:00.007+03:00

Seinät ovat saaneet pintaansa uusia tapetteja ja maaliakin on kulunut aika monituisen monta purnukkaa. Lattiatkin ovat kaunistuneet sitten viime näkemän. Ei ole enää tupasessa muovimattoja, eikä niitä kyllä ikävöimään jäätykään.

Kalusteita vielä odotellaan kuukauden päivät, mutta mikäs hoppu tässä nyt onkaan. Ehtiihän sitä.

5-vuotis synttäreitäkin on tässä kaiken tohinan keskellä ehditty viettää.

Ja vilteilläkin on hiukkasen pötkötelty.

keijukaisiakin on meillä nähty..

mummolan juhannus

2010-06-25T14:24:00.006+03:00

Tervetuloa Niittykumpuun

2010-06-21T19:47:00.010+03:00

Parisen viikkoa sitten avasimme ensimmäistä kertaa uuden kotimme -Niittykummun- oven. Kotikolomme on tämän vanhan hirsitalon päädyssä oleva osake. Huoneita ei ole hurjan montaa, mutta ullakolle saamme rakennettua huoneen Adalle sekä minulle pienen työtilan. Talot, joita kaikkiaan on kuusi on rakennettu vuonna 1920 naulatehtaan työntekijöille ja ovat vuosien saatossa päässeet osittain hieman huonoon kuntoon. Nyt nykyisten omistajien myötä, asuntoja on kunnostettu kovalla tohinalla ja talot saavat aloittaa uuden elämän. Omaa kotiamme on vuosien varrella korjailtu ja kunnostettu, mutta paljon on kuitenkin tekemistä, ennen kuin muuttamaan pääsemme. Peruskunto on melko hyvä, ullakon hirsivauriota lukuunottamatta. Muuten korjaus tulee olemaan energiatalouden parantamista ja kaikkien pintojen esteettistä läpikäymistä. Seuraavaksi muutama räpsäys parin viikon aikaansaannoksistamme:

Adan huone tulee yläkertaan oman makuuhuoneeni viereen. Täällä oli vielä eristeenä vanhat turpeet, jotka olivat pärekaton aikaan kostuneet seinän vierestä ja lahottaneet yhtä hirttä. Kuitenkin vain sen verran, että vaurio pystyttiin helposti korjaamaan. Nyt lattian koolaukset ovat valmiina ja uusia eristeitä varten kaikki on valmiina.

Minun makuuhuoneestani muovimaton ja levyjen alta löytyi ilokseni aivan terve puulattia, jonka hion ja maalaan helmen harmaaksi. Lautojen alta löytyi kuitenkin syy suuriin lämmityskuluihin...

Eristeitä ei käytännössä ollut laisinkaan ja kun kiinteiden vaatekaappien takaseinäkin oli vain pelkkä laudoitus, joka erotti huonetilan kylmästä ullakosta, voi vain kuvitella miten vilu talvella on ollut. Parin päivän päästä kaikkien huoneiden lattioiden alle puhalletaan uudet selluvillat, joten toivottavasti ensi talvella taretaan.

Kuorimisen ja koeporauksien myötä on selvinnyt, että talon rakenteet ovat varsin hyvässä kunnossa. Portaikossakin hirmuisen huopamaton alta löytyi kauniit puuaskelmat, jotka säilytetään ja maalataan sillä helmen harmaalla. Pinkopahvien alta löytyi terveet hirret ja vaikka ulkoseinä pitääkin lisäeristää, niin jotenkin haluaisin tähän tilaan jättää tällaista kaunista puupintaa näkyviin. Katsotaan.

Ja vaikka koko huusholli onkin purkuhommien vuoksi kuin pommin jäljiltä, pitää pöytään saada kukkasia silmää ilostuttamaan. Ja mikäs paremmin remppa-raisan mieltä ilostuttaisi, kuin omasta puutarhasta poimittu sireenin oksa.

Kiva, kun poikkesit!

2010-05-06T09:02:00.002+03:00

Etsinnät ovat tuottaneet tulosta. Olemme Adan kanssa löytäneet uuden kodin, johon muuttamista joudumme vielä tovin odottelemaan. Kesän aikana on odotettavissa kokonaisvaltainen remontti, jota tuskin saadaan vielä valmiiksi, mutta ehkäpä muutto onnistuu jo alkusyksystä. Uusi kotimme on 1920 rakennetussa hirsitalossa oleva puutalo-osake. Talot yhteisessä pihapiirissä ovat vanhalle naulatehtaan työläisille rakennetut ja suloiset kuin karamellit. Työtä niiden kunnostaminen tulee vaatimaan, mutta sitä emme pelkää. Suunnitelmissa on käydä pinnat läpi, kunnostaa ullakkotiloihin Adalle huone sekä minulle pieni työtila. Ensin on kuitenkin korjattava hiukan hirsivaurioita ja vaihdettava eristeitä.. pikku puuhastelua siis :)

Olette sydämellisesti tervetulleita seuraamaan kotimme Niittykummun tarinaa. Ehkäpä ensi kerralla on jo kuvia näytettäväksi..

pIkKuPuUhAsTeLuA

2010-02-21T12:41:00.007+02:00

Jokunen aika takaperin kerroin meille muuttaneesta nukkekodin väestä. Yhden kerran esittelin teille parvekkeen kivetysremontin etenemistä, mutta muutoin on ollut kovin hiljaista tuolla Vihervaaran suunnalla. Kunnes tässä Adan kanssa saimme innostuspuuskan ja tilailimme Minimaailmasta kuormallisen tarvikkeita ja suuntasimme kaiken tarmomme talon kunnostamiseen. Nyt on seinät tapetoitu, etten sanoisi varsin kukikkaasti ja romantiikannälkää upotettu mööpeleiden valintaan. Ja tältä Vihervaarassa nyt näyttää:

Puotilassa Sofia-neiti odottelee ensimmäisiä asiakkaitaan. Kahvilasta puuttuu vielä pöytä ja tuoli, mutta noutokahvia voipi jo hakea.

Olohuoneen mööpelitkin ovat minimaailmasta, mutta tuo sohvakalusto kaipaa vielä kipeästi tuunaajan reipasta otetta, mutta kelvannee toistaiseksi. Nurkassa tönöttävän pönttöuunin olen askarrellut salaatinkastikepullosta :)

Makuuhuoneen seinällä oleva taulu on väsätty etiketistä, jota esittelin täällä.

Kyökki on Alma-neidin valtakunta.

Vetokärryt on tehty jätskitikuista, jotka ovatkin muuten tosi hyödyllisiä kapistuksia!

ja puuhastelu jatkuu...

laskiaistiistaina

2010-02-16T14:37:00.004+02:00

meillä sairastetaan vesirokkoa, joten talvisten urheilulajien sijaan keskitymme laskiaispullien nauttimiseen ja asianmukaisten somistusten virittelyyn. Haluamme toivottaa kaikille

I-ha-nil-le piipahtajille

arjen suloa

2010-02-15T16:12:00.004+02:00

Kenenpä arkipäivään eivät pyykit ja tiskit kuuluisi ihan vakiona? Tiskivuoret tursuilevat ja pyykkikori pullistelee tuskissaan, jos antaa laiskottelulle hetkenkään valtaa. Jos siis näitä hommeleita voi mitenkään tehdä itselleen mieluisammiksi, niin sekös perheenäideille suotakoon. Tunnustaudun siihen turhamaiseen ryhmään, jolle estetiikka aika useinkin ampaisee käytännöllisyyden edelle. Vaikka eiväthän nuo kaksi toisiaan välttämättä pois sulje. Tässäpä siis muutama näpsäys pyykkinurkkauksestamme:

Suloisia arjen hetkiä Sinulle!

uutta puhtia

2010-02-13T10:37:00.004+02:00

Täällä yksi hiljainen hiihtäjä ilmoittautuu takaisin riveihin. Kirjoittelu ja kuvaaminen eivät ole viimeaikoina luonnistuneet, enkä ole millään saanut itseäni raahatuksi kameran taakse, kun kuvauskohteet ja tarinat ovat olleet umpijäässä. Nämä tulppaanitkin kaivelin arkistoista, mutta suloisia ne ovat silti.

Metsäpirtti on löytänyt uudet asukkaat, jotka parin kuukauden sisällä asettuvat taloksi. Pakkailuhommista siis saatan itseni piakkoin löytää. Uutta tupasta katselen, mutta se saa tapahtua kaikessa rauhassa. Kyllä se Oikea tulee vielä vastaan. Väliaikainen punkkailu siis jatkunee vielä tovin.

Hiljaiselo ja pysähtyminen ovat olleet kohdallani kuitenkin mitä ilmeisimmin paikallaan, sillä uutta puhtia on pikkuhiljaa alkanut löytyä vähän joka saralle. Olen aloittanut opiskelut ja saankin kaivattua täydennystä sisustusalan opintoihini. Josko sitä joku päivä pyörittäisi omaa putiikkia? Saapas nähdä, mitä tulevaisuus on varannut osalleni. Tällä hetkellä kuitenkin luotan unelmiin ja uskon, että näkyvissä on pilkahdus vaaleanpunaista!

Vaaleanpunaista ystävänpäivää Sinulle!

maailmanmatkaajat

2010-01-24T13:57:00.003+02:00

Puputehtaalle saapui tilaus. Tällä kertaa toiveena oli mustat puput, jotka sopivat tuliaisiksi arkkitehtipariskunnan lapsukaisille. Tiedossa ei siis ollut mitään hempeitä röyhelöitä, sulokkaista kuoseista puhumattakaan. Valmistuttuaan nämä tyypit saivat aikaan lisätilausbuumin, joten ompelukoneen ääressä tulee taas kaasua poljettua tulevina päivinä. Nämä pupuset lähtivät kohti Barcelonaa, vaikka olivatkin joutua vahingossa Veikkolan bussiin.

Adan mielestä olisivat kyllä voineet jäädä meillekin asumaan.

oivallinen kahvihetki

2010-01-12T13:58:00.008+02:00

Joulupukki toi minulle lahjaksi muutaman astian Marimekon uudesta Oiva-sarjasta. Väriltään ne olivat vihreät ja minä rontti päätin käydä vaihtamassa ne näihin mustavalkoisiin. Ja kylläpäs minä niistä tykkäänkin. Se koko sarja on mielestäni kaunis ja hauska, kun niitä voi yhdistellä mielin määrin, eikä haittaa, vaikka kupit ovatkin eripariset. Meille saapuivat siis kaksi teekuppia ja kaksi kahvikuppia. Niitä voi käyttää yksin tai hyvässä seurassa, kuten sarjan nimikin kertoo :)

Eivätkös olekin söpöjä?

Ja joulupukin tuomalla mutteripannulla keitetty kahvi maistuu erityisen hyvältä, etenkin kun sen kanssa nauttii hiukan suklaata, jota pukki myöskin muisti tuoda ihan kiitettävästi... Ja postipojan tuoma Maalaisunelma-lehti kuuluu ehdottomasti oivallisen kahvihetken sisältöön. Ihania kuvia taas tuijoteltavaksi ja unelmoitavaksi.

Tämä elämäntilanne -jossa ajatukset pyörivät vinhaa vauhtia päässä ja väliin ne pysähtyvät aivan tykkänään- on välillä aika kuluttavaa. On niin paljon asioita, joita haluaisi tehdä, niin paljon, mitä pitäisi tehdä, mutta kuitenkaan kaikkea ei vain vielä pysty tekemään. Niin paljon ajateltavaa, päätettävää ja mietiskeltävää on kuulkaa nyt tämän emännän päässä, että välillä ihan huippaa. Kunpa sitä osaisi tehdä oikeita ratkaisuja! Saisinko edes pikkaisen kurkistaa kristallipallon sisälle? Voisiko joku hiukan vihjata oikeata suuntaa?

Jaapa jaa, ehkä on ihan hyvä välillä nauttia kuppi kuumaa. Toivottelen myös Sinulle

Oivallisia kahvihetkiä

kuurankukkasia

2010-01-06T13:09:00.006+02:00

Ihanan kirpeä pakkanen kuorruttaa tupaset kauniiseen kuuraharsoon. Mummolan pihapiirissä vilja-aitan harmaantuneet hirret näyttivät joulun aikaan näin kauniilta.

Pihasauna ja venevajakin näyttävät kovin hiljaisilta.

Tunnelma on pysähtynyt myös saunan ikkunasta kurkistaessa. Lauteilla ei vielä hetkeen nähdä saunojia.

Myös lenkkeilijä saa ylleen kaunistavan huurteen.

Kauniita pakkaspäiviä Sinulle

joulupäivän urheilusuorituksia

2009-12-25T23:02:00.003+02:00

hiljennymme hetkiseksi...

2009-12-16T12:31:00.006+02:00

..joulun viettoon. Pienillä suurilla asioilla rakentuu joulumme tänä vuonna; kukkasilla tuoksuvaisilla, kynttilöillä lepattavilla.

Puketeilla pehmoisilla.

Herkuilla maistuvilla.

Pakkasilla paukkuvilla.

Ja ennenkaikkea sydämillä suurilla, tunteilla iloisilla, ajatuksilla lämpöisillä.

Toivotamme Sinulle

pieniä punaisia asioita..

2009-12-02T11:09:00.006+02:00

..on pikkuhiljaa hiippaillut tupaseemme tuomaan pienen lupauksen joulun lähestymisestä. Miten hyvältä ja lämpöiseltä tuo väri tuntuukaan. Eikä sitä tarvitse olla paljoa, kun tunnelma jo muuttuu jouluisemmaksi. Pelkästään kulhollinen kauniin punaisia omenoita ilostuttaa sekä silmää että vatsanpohjaa. Ja tuo Arabian vanha kulho sai minut eilen aivan erityisen iloiseksi, kun satuin sen löytämään kirpputorilta viidellä eurolla. Se suorastaan sai minut hykertelemään :)

Ja tämä Hilma-pupunen sai jäädä sohvan nurkkaan viettämään joulua kanssamme. Jos sinäkin mielit saada itsellesi pupusen jouluksi, niin myyjäisistä meille jäi vielä kaksi Elviiraa, joilla on kauniit terran punaiset pellavamekot ja valkoiset essut. Kuvan näet alemmasta postauksesta ja voit saada sen kotiisi 35€:n hintaan (sis.postit). Kirjaa kommenttilootaan, jos haluat ryhtyä pupukaupoille. Vielä ehtii hyvin pukinkonttiin!

Sieltä kirpparilta poimin mukaani myös tuon punaisen kattilan, jossa lämmittelen iltaisin glögiä (tai Adan sanoin plökiä). Ja noita leivosvuokiakin ostin sieltä melkoisen läjän, eivätkä nekään laihduttaneet kukkaroa tarpeettomasti.

Ja tätä ruosteista kakkuvuokaa kanniskelin aikani kainalossani ja palautin sen sitten ajatellen, että ehkä minä pärjään ilmankin. Mutta toisin kävi! Oli pakko huruutella seuraavana päivänä hakemaan se talteen. Ja kun siihen laittoi somisteeksi hieman punavalkoruudullista nauhaa, en voisi kuvitella keittiön seinällemme parempaa joulukranssia.

Tunnelmallista joulun odotusta!

saammeko esitellä pupukylän nuorenparin..

2009-11-23T13:45:00.008+02:00

He tapasivat taannoin tansseissa ja Wilma ihastui Walpuriin ensisilmäyksellä, eikä ihme. Onhan Walpurilla kylän...

Ja on siellä tanssilavan reunoilla nähty muitakin kylän nuoria...

...no tietysti pojista, hihii.

Varttuneemman väen edustajista myös yksi pupuherra oli eksynyt tanssilavan pyörteisiin, mutta...

...sen verran tomerasti Elviira häntä sieltä retuuttaa kotikoloa kohti.

Vain yksi pari ei malta lähteä pehmoisesta pesästään. Sen sijaan...

toivottavat Sinulle silmät ristissä

Leppoisaa viikon alkua!

arvonta on suoritettu

2009-11-09T18:06:00.005+02:00

Hilma-pupusen uusi koti on nyt arvottu. Kommenttilootaan oli tullut varsin mukava määrä viestejä ja niiden joukosta Ada poimi lappusen, jossa luki:

Nimimerkki Elina, lähetäthän yhteystietosi meitille osoitteeseen: pirttiposti@hotmail.com, niin laitamme Hilman postipojan reppuun. Toivottavasti siitä on Sinulle iloa!

ps. pahoittelemme, että arvonta siirtyi päivällä eteenpäin. Isänpäivän juhlahumu yhdistettynä syntymäpäiväkekkereihin oli vain niin uuvuttava, että kun arvonnan oli määrä alkaa oli onnettaremme keskellä eteisen lattiaa...

hyvää yötä ja kauniita unia

pupu poikineen

2009-10-31T12:20:00.005+02:00

Meille on perustettu pupu-tehdas. On käpälää ja tassua, on nuttua ja nappia. Vasta yksi vipeltäjä on kokonaan valmiina ja se olkoon nimeltään Hilma. Joulumyyjäisiä varten ompelukone surisee ja tarkoitus olisi tehdä pupuperheeseen ainakin Hilma, Alma, Wilho, Elviira, Nestori ja Lyydia. Ja kaikkia tietysti useampi kappale. Melkoista nypertämistä, mutta ilmeisen terapeuttista ja viihdyttävää.

Koska kävijämittarissa on jo rajapyykit paukkuneet aikoja sitten, tämä ensimmäinen lähteköön postipojan mukana sen kommenttilootaan viestin jättäneelle, jonka onnetar sieltä poimii.

ps. aikaa pikkuruisen viestin kirjaamiseen on runsaasti, joten Sinäkin varmaan ehdit mukaan. Onnetar käväisee arvontareissulla su 8.11.

Onnea arvontaan!

uutta ja vanhaa

2009-10-16T11:34:00.006+03:00

Väliaikaiseen asuinkortteeriimme ei ole voinut tuoda mukana kaikkia kalusteita, mutta paljon vanhoja tuttuja tavaroita on kanssamme kuitenkin muuttanut. Ne tuovat ympärille jotain lohdullisen tuttua tässä myllerryksen keskellä. Joitain "uusiakin" vanhoja tavaroita olen haalinut mummolan nurkista, kuten esimerkiksi tuon vanhan mittamukin. Eihän sillä enää mitään oikeasti voi mitata, mutta silmääni se ilostuttaa köksäpuuhissa.

Ja vanha vekkari tikuttaa tasaisen varmasti ja äänekkästi aikaa, joka vain jatkaa kulkuaan, aivan kuin mitään ihmeellistä ei olisi tapahtunutkaan. Äitini vanha potta on myös löytänyt tiensä yöpöytäni alle. Nyttemmin sen toimenkuva on kuitenkiin hiukan muuttunut, se nimittäin on vain somistajan roolissa meitin huushollissa.

Näitä kuppeja poimin Pentikin löytölaarista kahden euron kappalehintaan. Ne näyttäisivät edustavan tuon ruusuisen tarjottimen kanssa tätä valtavaa romanttisuuden puuskaa, joka mieleeni on tässä viimeaikoina hiipinyt.

Ja nämä popottimet jalassa olen tallustellut joskus kauan kauan sitten. Nyt ne kannustavat minua nostamaan jalkaa toisen eteen, vaikka sekin on välillä ollut melkomoisen vaikeaa. Eespäin sanoi mummokin lumessa :)

virkeää viikonloppua Sinulle!

2009-10-11T16:40:00.007+03:00

Pitkä tauko on vietetty blogimaailmasta. Koko elämä on käynyt läpi perusteellisen mylläyksen ja uusi suunta pitäisi löytää. Ehkäpä se löytyykin aivan itsestään; jospa se tarkoitus putkahtaa esiin jonkin mutkan takaa, kunhan vain maltan odottaa. Haaveita on sydän pullollaan ja se on tärkeintä.

Tässä odotellessa on aikaa tutustua uuteen kotikaupunkiin, jossa riittääkin kaunista katseltavaa. Sunnuntaipäivisin esimerkiksi vierailun arvoinen paikka on Metsäkylän navetta. Kauniita ja varsin tarpeellisia tavaroita on tuon putiikin nurkat pullollaan. Vaikka mitään ei tarvitsisikaan, kannattaa tunnelmasta tulla nauttimaan pitemmänkin matkan takaa.

Leivintuvan kahvilassa aika suorastaan pysähtyy, eivätkä pannukakutkaan maistu hassummilta...

Jopa pihan perällä käynti tuottaa iloisen yllätyksen suloisuudellaan, katsokaa vaikka :)

kiva, kun taas pistäydyit!

ps. Metsäpirtti kaipaisi kovasti uusia asukkaita. Tiedätkö sinä ketään sydämeltään sopivaa?

o d o t t e l u a

2009-07-10T18:36:00.009+03:00

Tänään se jänskä päivä sitten oli; kuvausryhmä saapui napsimaan pirtistämme kuvia. Harmi oli aamulla suuri, kun minun piti lähteä töihin ja saavuin kotiin vasta, kun kaikki oli valmista. Kuvaaja kameroineen oli jo lähtenyt, eikä minulla ole aavistustakaan siitä, mitä filmille on tallentunut!! Tuskin pysyn housuissani tai siis pitsisessä mekossani. Kuvat näen vasta, kun kuvaaja on ne käsitellyt. Yritän pysyä kärsivällisenä ja se ei ole mitenkään vahvimpia puoliani...

Tuttu kuvausjärjestelijä, joka on itseasiassa lapsukaiseni rakkaan ystävän äitykkä ja siis minulle hyvin läheiseksi muodostunut, saapui eilen pussukat pullollaan kuvausrekvisiittaa ja vilaukselta näin pussukoista paljastuvan yhtäaikaa värejä enemmän kuin olen tönömme sisällä kenties koskaan nähnyt.

Luulenpa, että kuvat tulevat olemaan aika paljon railakkaampia, kuin itseottamani ja tunnelman kuvittelisin olevan aika

H u v i k u m p u m a i n e n

Tavaraa luulisin kuvissa olevan enemmän kuin hurjimmissakaan kuvitelmissa uskoisin olevan mahdollista. Ja esimerkiksi keittiön tuoliemme paikalle (joiden tilalle olen koko ajan etsinyt jotain tämän tapaisia, minkä tänään romukaupasta poimin matkaani) oli kuvausta varten kannettu kaikki vanhat tuolit ja jopa puutarhasta löytynyt suuri rämä korituoli!! Kauankohan minun on maltettava odottaa..

Tällaista meillä tällä kertaa.

2009-07-04T13:48:00.005+03:00

Kesä on suloisen kaunis, vaikka kiireet töissä hiukan häiritsevätkin siitä nauttimista. Muut pirtin asukkaat ovat kyllä vaihtaneet lomavaihteen päälle ja aamuisin saan rauhassa valmistautua kukonlaulun aikaan työmaalle eikä tasaisen uninen tuhina katkea, kun painan oven kiinni perässäni. Kesäkukat ovat onneksi jaksaneet ilahduttaa kauneudellaan myös työssäkulkijaa ja olenkin melkein päivittäin kukkapuskissa pyörähtänyt poimimassa silmäniloa ja huumaavaa kesän tuoksua purnukat pullolleen.

Kaiken kiireen keskellä olen saanut muutamia pyyntöjä eri tahoilta tulla kuvaamaan pirttiämme sisustuslehteen. Ja koska elokuu tuo aikanaan mukanaan sen kaivatun loman lisäksi myös suuren suuria muutoksia elämän kulkuun, olemme päättäneet avata oven keskeneräiseen kotikoloomme. Monet suunnitelmista ovat jääneet kesken; ei ole taulu vielä päässyt seinälle, eikä ole sängyssä vielä päätyä.. Edessä on luopumista, mutta toivottavasti myös uusia ja hieman lempeämpiä tuulia. Muistojen albumiin kuvat pääsevät, vaikka asukkaista osa muuttaisikin pois.

Tervetulleeksi kuvausryhmän toivotan. On hauskaa nähdä, millaisena he pirtin näkevät ja saavatko he vangittua paremmin kuviinsa sitä hyvää tunnelmaa, joka näiden vanhojen seinien sisäpuolella on.

kuulumisia vihervaarasta

2009-06-12T19:41:00.003+03:00

Kun oman talon kunnostaminen on jäänyt vähemmälle, on tämän puuhastelijan pitänyt keksiä itselleen jotain ajanvietettä. Vihervaaralaisten pieni talo Adan huoneen nurkassa on kaivannut ehostusta ja sen parissa olenkin viettänyt viimeaikoina jokusen hetken. Puuhastelun järkevyydestä voi olla montaa mieltä, mutta tämän äitykän ajatukset se on siirtänyt hetkittäin pois arjen kiemuroista ja onkin ollut varsin mukavaa. Parvekkeelle olen viritellyt lattialaudoituksen jätskitikuista ja samaisista tikuista olen kieli keskellä suuta ähertänyt kukkalootikot.

Terassille askartelin kivetyksen, johon olen itseasiassa varsin tyytyväinen. Materiaalina on pahvi ja sitä on maalattu aika useaan otteeseen, jotta lopputulos miellytti silmää.

Kivetyksen rakoihin liimailin vielä oikeaa sammalta, jotta se näyttäisi siltä, kuin olisi jo jonkin aikaa paikoillaan ollut. Piakkoin aion siirtyä sisätilojen kimppuun. Tapetit on jo tulostettu tarrapaperille, joten seinäpinnat saavat pian uuden, varsin rehevän ilmeen. Tähän taloon onkin luvassa melkoisen kukikas, englantilaistyylinen sisustus. Ihanaa, että romanttisia unelmia on mahdollista viritellä tähän nukkekotiin, kun omassa tupasessa ne olisivat hieman liikaa. Täytyy tosin muistaa, että nukkekoti on Adan omaisuutta... Voi olla, että joudun hankkimaan jossain vaiheessa oman tai sitten tyydyn odottamaan sitä hetkeä, kun nukkekotileikit ovat auttamattomasti neidin mielestä liian nössöjä. Minä voin sitten uhrautua olemaan se nössö :)

Auringonpaistetta viikonloppuusi!

sireenien aikaan

2009-06-06T13:01:00.008+03:00

Keittiön valtaa sireenien huumaava tuoksu. Ajatukset kääntyvät kauniisiin hetkiin. On aika keittää hyvät kahvit ja uppoutua hetkeksi kauniin sisustuslehden maailmaan.

Sireenien värimaailma on hiipiytynyt myös pikkuisina annoksina hyllyn reunaa somistamaan uusien purnukoiden myötä. Miten en ole ennen tykännyt vaalean liilasta? Juuri nyt se tuntuu niin hyvältä.

Kahvikupposen tyhjennyttyä, kaivan esiin vinon pinon sisustuslehtiäni, joista saksin talteen vain kaikkein kauneimmat kuvat. Kuvista voi löytää ripauksen unelmaa, jotka mitä ilmeisimmin tuppaavat myös toteutumaan. Haaveet ovat uskomaton voimavara! Jos haluat, voit kurkata seuraavien kuvien myötä minun haavemaailmaani. Se maailma näyttää olevan kovin pastellisävyinen ja tunnelma kuin suoraan mummolasta tai kesämökiltä. Miksei päivistään voisi tehdä unelmiensa kaltaisia?

Unelmantäyteistä viikonloppua Sinulle!

terveisiä ryytimaalta

2009-05-28T18:54:00.002+03:00

Pienen puutarha-apulaiseni kanssa lompsotimme tässä päivänä eräänä saappaissamme ja asiaankuuluvissa kostyymeissämme ryytimaalle perunasäkin kanssa. Möyhimme pienoisen palasen maata, heittelimme hiukan maanparannusaineita joukkoon ja asettelimme muutamat pottulaiset hellävaroen omiin vakosiinsa.

Siellä ne pienoiset nyt ovat turvassa mullan alla. Nyt tarvittaisiin vielä aimo annos hellää huolenpitoa, auringon valoa ja lämpöisiä kesäsateita, jotta loppukesästä saisimme maistella oman maan satoa. Koitamme omalta osaltamme tehdä parhaamme.

kirpputorilta löydettyjä

2009-05-22T22:23:00.005+03:00

Äityliinin luona Keski-Suomessa vieraillessa, yksi päivä vietetään yleensä sisustuspuoteja koluten ja kirpputoreja kierrellen. Tällä kertaa matkaan tarttui mukaan yksi vanha kannu, johon piti ostaa tietysti myös lankaköynnös Viherlandiasta sekä mintun vihreä herätyskello, joka raksuttaa edelleen varmasti ja varsin äänekkäästi... Jotenkin sen äänessä on kuitenkin jotain kumman tuttua ja rauhoittavaa..

Enkä voinut kävellä myöskään näiden tarpeellisten tavaroiden ohi..

Suloisia viikonlopun hetkiä Sinulle

pian pihalla kukkivat..

2009-05-19T18:25:00.007+03:00

jotka sulostuttavat pihapiiriämme kauneudellaan. Omenia ne tekivät viime vuonna niin paljon, että hilloa olisi riittänyt useampaankin kellariin täytteeksi.. Toivottavasti tänä vuonna sato on yhtä makoisa!

Pian orapihlajan alla kukkii myös amppelimansikka, jonka tuuttasin emaliämpäriin kasvamaan. Olikohan tuo linnunpöntön paikka tuossa aivan viisain idea? No rakas lapsukaiseni sen siihen kävi ripustamassa, joten olkoonpa siinä. Jos tuohon koristepönttöön joku lintunen uskaltautuu pesimään, niin minä tarjoan mielihyvin mansikkakestit!

Pikkuisen olen käynyt kesän tuloa jouduttamassa ja ripotellut kukkasia sinne tänne ilahduttamaan pihalla kulkijaa. Tuon tuolin jätin tarkoituksella rapistumaan talveksi ulos..

..ja kyllä se muuten rapistuikin. Pehmustetun istuimen revin irti ja sahasin harmaantuneesta laudasta sopivaiset pätkät ja nyt se on mielestäni juuri sopiva minun puutarhaani, sanoopa äiti siitä mitä hyvänsä..

Mutta vaikka luonto ympärillä muuttukin, niin yksi on ja pysyy. Niinpä niin, ne pyykit! Onneksi ne saa jo levitellä ulos kuivumaan, niin puuhakin on monin verroin mukavampaa.

ps. Minua on muistettu tällaisella kauniilla tervehdyksellä. Olen siitä oikein iloinen ja olen sen ojentajan kanssa elämästä aika lailla samoilla linjoilla...

villakoirista viis :)

Kukkia äideille

2009-05-10T17:16:00.003+03:00

Wappu

2009-04-30T18:26:00.004+03:00

Kiireisen työviikon jälkeen on ihana huohahtaa, nauttia aurinkoisesta ilmasta, pihasaunan löylyistä, rakkaiden ystävien seurasta, wappupäivän piknikistä, grillaamisesta, kukkasista ja iloisesta mielestä.

Simakin on pullotettu tässä muutama yö takaperin klo 04:00. Silloinhan se on tehtävä, kun sen muistaa... Mutta auringon noustessa kauniisti metsän takaa, se ei ollut lainkaan hassumpaa hommaa. Ja mikä ihana rauha ja hiljaisuus silloin vallitsikaan. Munkkeja ei ehditty tekemään, mutta eipähän tule sitten syötyä niitä liikaa :)

Jokaiselle piipahtajalle haluan toivottaa..

pieniä palasia arjesta

2009-04-27T19:46:00.006+03:00

Kevään tuoksuja tunnustellen, auringonpaisteesta nautiskellen ja luonnon ihmeitä ihastellen on sujunut elo Metsäisessä pirtissämme. On ollut työkiireitä, korvatulehdusta, nukkekodin virittelyä, pihahommeleita, mummon vierailua, pyöräretkiä, ostoksilla pyörähtelyä ja sellaista arjen tavallista touhotusta.

ostosreissulta vilautettakoon erään vaatepuodin onnistunut tuotemerkki, joka sai minut hyvälle tuulelle ja on mielestäni mainitsemisen arvoinen, niin kaunis kokonaisuus se oli viimeistä yksityiskohtaansa myöten. Nämä pitsiset pöksyt jalassa aion viuhahdella heti kun tarkenen riisua villasukat pois...

Ja sitten lopuksi piristän teitä kuvalla, jonka julkaiseminen ei ehkä ole kaikista viisain teko, mutta menköön. En voinut ymmärtää, mitä hauskaa on siinä, kun istun lastenhuoneen jakkaralla ja yritän houkutella lapsukaistani pukeutumaan ennen vieraiden saapumista...

Myönnettäköön, ulkomuodossani on joitain koomisia piirteitä...

Tällaista meillä :)

Vihervaaralaiset...

2009-04-18T16:40:00.003+03:00

Adan huoneessa, nukkekodin edustalla tapahtuu kummia. Siellähän näyttäisi olevan vieraan näköistä väkeä sekä muuttokuorma. Joulusta asti tämä talo on ollut vailla vakituisia asukkaita, joten kyllä heitä onkin odotettu! Talo vain taitaa olla vielä kovin keskeneräinen ja sisätyöt kokonaan tekemättä, joten remontti on mitä ilmeisimmin pian alkamassa.

Muuttokuorman päällä olevan kyltin perusteella he taitavat olla Vihervaaralaisia. Äiti ja isä, kaksi lasta ja kehtokin on kuormassa, joten perheenlisäystä on ilmeisesti odotettavissa. Myös taloudenhoitaja heillä näyttäisi olevan. Tuskin maltamme odottaa, että pääsemme tutustumaan heihin.

Alakerran erillisen siiven edustalla istuskelevaa rouvaa haastattelimme sen verran, että kuulimme hänen olevan perustamassa tuohon tilaan pientä puotia nimeltään Puotila. Sofia-rouva odottaa vielä muuttokuormansa saapumista, mutta olipas hauska tavata hänetkin!

Metsäpirtin touhujen lomassa pääsette kurkistelemaan jatkossa myös Vihervaaralaisten remonttipuuhiin ja katsomaan, kuinka heidän asettuminen taloksi oikein alkaa sujua.

kevään merkkejä

2009-04-13T15:06:00.006+03:00

Kevään ensimmäinen sinivuokko uhmaa kylmyyttä. Vaikka luonto on vielä lohduttoman harmaa, sisukkaasti tuo ensimmäinen kaunotar on saapunut viestimään kevään tulosta. Saunan takana kukoistaa pian oikea sinivuokkomeri.

Saunapolun viereen, sohjoisen ryteikön keskelle, omenapuun alle, on ilmestynyt yksi silmää ilahduttava väripilkku.

Kuistillekin on tupsahtanut muutamia purnukoita ja kukkasia ilostuttamaan pirttiin astujaa

(ukko-kultani mielestä hiukan liiankin monta pyteliä...)

Ei kait näitä sulostuksia voi olla liikaa?

Ei minusta ainakaan :)

Kaunista kevään odotusta!

valkeaa pääsiäistä

2009-04-10T15:22:00.004+03:00

Sudit ja maalitelat ovat olleet taas pirtissämme viimeaikoina vauhdissa ja vilauttelen nyt pönttöuunimme uutta pintaa näin pääsiäisen pyhien kunniaksi. Tuon pianon päänmenoksi minulla on myös muutama valkoinen suunnitelma muhiutumassa...

Makuasioista ei sovi kiistellä, mutta edellisten asukkaiden lempiväri keltainen on pikkuhiljaa saanut väistyä. Myös mäntypuu on verhoutunut valkeaan maalihuntuun ja terrakottia laattoja olemme pyrkineet kadottamaan taloudestamme. Vielä uunin takana oleva muuri tulee piakkoin saamaan mudan sävyn pintaansa, jota on jo tässä makuuhuoneessamme sängyn päädyssä olevassa tapetissa. En kuitenkaan taida iletä sitä vielä vilautella. Ehkäpä sitten kun minulle luvattu sängynpääty on nikkaroitu valmiiksi ja se on asetettu paikoilleen..

Nyt lähden nostamaan kanapadan uunista ja toivottelen teille kaikille

kasvakaa ja kukoistakaa

2009-03-18T15:30:00.005+02:00

Kevät tekee tuloaan, vaikka ulkona onkin vielä melkomoiset kasat lunta. Puutarhasuunnitelmat ovat olleet käynnissä jo tovin ja nyt on ensimmäiset siemenet kylvetty. Nyt vain laitan kädet ristiin ja toivon, että purnukoista alkaa pilkottaa pian jotain vihreää... Kuistille sain isäntämiehen naputtelemaan kylvöksiäni varten tuollaisen kiikkulautahyllyn, joka roikkuu pellavaköyden varassa katosta.

Jotta viritys ei vallan kuitenkaan tarpeettomasti kiikkuisi, kiinnitin sen vielä ylhäältä juuttinarulla.

Tämän uuden myrttini toivon myös kasvavan ja kukoistavan tai ainakin pysyvän hetken hengissä :)

Ja kasvakoon ja kukoistakoon myös tuo pieni tuittupää, joka ei hievahtanutkaan sohvannurkastaan, vaikka könysin ikkunalaudalle myrttiä kuvailemaan. Sen verran vaatii keskittymistä Peppi Pitkätossun katseleminen :) Se on muuten lähes ainoa tapa saada tuo neitokainen hiljaiseksi kokonaiseksi puoleksi tunniksi...

talvilomapäiviäni piristävät

2009-03-16T17:25:00.004+02:00

jotka poimin matkaani hakiessani taas kuormallisen remonttivehkeitä rautakauppiaalta. Mukaan lähti myös hirmuinen määrä siemeniä ja istutusruukkuja ja mielessäni voin jo nähdä kukoistavan puutarhani.. Ei vaineskaan, pikemminkin tämä on sellaista kokeilevaa tutkimusta oman ruostuneen viherpeukaloni toimivuudesta ja sen jokavuotisesta kehittämishankeesta. Haluaisin nimittäin kovasti olla oikea puutahuri, mutta ainakaan vielä en voi kehua niillä taidoillani. Tahtotila on kuitenkin olemassa, joten yritetään.

Päivää piristää myös k-kaupan vihannestiskiltä löytämäni kaunotar, joka pitäisi hennoa pistää poskeensa. Hetken aion sitä kuitenkin ensin ihastella.

Ja miten ihanaa olikaan ehtiä aamusella pyöräyttää pari pellillistä sämpylöitä ja puristaa kyytipojaksi virkistävää appelsiinimehua.

Ja kaiken kukkuraksi Katinkainen muisti minua tällaisella ilahduttavalla arvomerkillä! Kiitos sinä suloinen tarinankertoja! Eteenpäin lähteköön se Pikku Pihlajan ja Wanhattaren päiviä ilostuttamaan.

Hyvää mieltä jokaiselle piipahtajalle toivottelen

pienistä palasista

2009-03-08T16:47:00.005+02:00

Pienistä palasista koostuu elämä. On raitaa, ruutua, kukkasia ja mahtuupa väliin vaaleanpunaisia unelmiakin. Kun palaset surauttaa yhteen ja katselee niitä askeleen tai pari kauempaa, ne näyttävätkin sointuvan yhteen ja kokonaisuudesta syntyy kaunis, juuri sellainen kuin pitikin.

Joskus on niin raskasta, että on parasta pysähtyä, katsella rauhassa ympärilleen ja miettiä, mikä itselle on tärkeintä. Sellaisella tauolla olen ollut. Paljon en ole saanut aikaiseksi, mutta tämän täkin nyt kuitenkin. Kovin siitä tuli vaaleanpunainen, siinä taitaa siis olla mukana aika paljon unelmia.

Adalle halusin nämä vaaleanpunaiset unelmat ommella. Niiden pehmoiseen pesään on mukava käpertyä lukemaan ja miettimään mukavia, jos hän vain joskus hetkeksi malttaisi pysähtyä...

Ripauksen vaaleanpunaisia unelmia toivon Sinulle!

piristeitä

2009-02-05T11:08:00.003+02:00

Kun tämä pyykkäri tarvitsee piristystä arkeensa, hän ottaa ja lampsii kukkakauppaan. Jo tuo huumaava tuoksu kaupan ovella antaa aiheen ensimmäiseen hymyyn. Kun sieltä vielä valitsee itselleen mieluisimman kukkasen ja saa sen puketista pirtissänsä avata, on se arjen juhlahetkiä.

Eilen kurvasin numeroa isomman kukkakaupan pihaan, nimittäin Suomenojan Bauhaussiin ja johan se kaupan koko vaati hiukan reilumman kokoisia ostoksia. Tai sitten piristystä vain tarvittiin tällä kertaa pari kertaa normaalia suurempi annos, mene tiedä.. Siellä oli myynnissä myös vanhoja kukankuljetuslaatikoita ja niitäkin lähti matkaan kaksin kappalein. Kun vielä kotimatkalla "poikkesin" Ikean kautta, voi vain kuvitella sitä piristyksen määrää, minka eilennä itselleni soin. Lapsukaiseni nuuhki kukkia eilen ihastuksisaan ja kysyi, että asutaaks me äiti nyt kukkakaupassa :)

Piristystä Sinun päivääsi!

kuin lapsena lauantaina

2009-01-31T18:35:00.004+02:00

mihinköhän tuo paljasvarvas hipsuttelee..?

Ihanan kirpeä pakkaspäivä. Aurinko paistoi ja pirtin väki aloitti heti aamusta koko tupasen suursiivouksen. Imurilla on töhötetty, mopilla huiskittu ja matot ja petivaatteet on lumessa pyöritelty. Isäntämies lähti pyydystämään päivälliskalaa naapuripitäjän marketista ja me naiset jäimme alustamaan pullataikinaa.

Tupanen on puhdas, pulla tuoksuu ja pihasaunan piipusta tupruttelee jo savua. Olo on kuin lapsuuden lauantai-iltoina. Pian on pirtin asukkaatkin puhtoisia ja sitten onkin...

pyörähdin eilen..

2009-01-30T13:43:00.004+02:00

Pääkaupunkimme hulina ja vilinä pistivät maalaistytön pään jälleen pyörälle. Kuljeksin vailla päämäärää katuja ristiin rastiin, levähdin välillä kahvikupposelle ihanaisessa Bulevardin kahvisalongissa. Matkaan ostosreissulta tarttui vain tuo ihana paperinen kassi ja löytyihän sinne vielä täytteeksi tuo pikkuruinen maitokannu, jonka taidan laittaa..

Tämän päivän ensimmäistä kahvikupollista nautiskellessani, uppouduin täysin ihanan uuden sisustuslehden lumoihin. Sen tyyli ei ehkä tänne meitin pirttiin täysin sovellu, mutta jotain hurmaavaa noissa kuvissa on. Toinen toistaan kauniimpia.

Jotain tällaisia tuoleja kaipaisin keittiöömme. Niitä pitäisi olla ainakin kahdeksan, mutta eipä sillä olisi väliä olisivatko keskenään ihan samanlaisia. Valkoisia niiden pitäisi kuitenkin olla.

Tunnustan kyllä, että nämä sisustuslehdetkin taitavat olla minulle jonkinasteinen riippuvuus. En vain voi ohittaa lehtihyllyä. Ahmin ostamani lehden alusta loppuun ensin nopeasti sellaillen ja lopulta luen jokaisen sanan ja painan mieleeni jokaisen kauniin kuvan. Ja kun yksi on saatu hiirenkorville, on taas palattava lehtihyllylle. Kaapit tursuaa, mutta nyt olen jo aloittanut karsimisen. Valitsen ja leikkaan talteen vain kauneimmat kuvat, joista aion koota leikekirjaa. Sekin taas yksi aloittamattomista hommista... Kuitenkin huomaan selatessani vanhoja lehtiä, että monet kuvista lähteneet ideat on jo toteutettu. Kyllä ne siis mielessäkin säilyvät.

Ja vielä yksi haave; tilkkutäkki. Jonain päivänä sen surautan kasaan...

Kaunista päivää Sinulle!

vapaapäivä

2009-01-28T12:34:00.006+02:00

Pieni huilitauko työstä. Aikaa omalle itselle, omille ajatuksille ja tuntemuksille. Muutaman päivän ajan saan tehdä mitä huvittaa. En tee suunnitelmia, en hermoile, enkä murehdi turhia. Lupaan sen itselleni!

Kuitenkin myös tänään pyykit ovat pyörineet koneessa, puhtaat ovat viikkautuneet kaappeihin ja muutamat niistä odottelevat silittäjää. Tänään tuokin homma kuitenkin tuntuu hyvältä. Kun kukaan ei siihen minua tänään pakota, se vain sattuu huvittamaan juuri nyt :)

Olen kyllä aikamoisen laiska silittelijä ja suorastaan ällöksyn sitä hommaa, mutta tänään haaveksin sellaisesta kauniista silityslaudasta, jonka voisi antaa olla aina esillä. Sellaisesta puisesta, uudesta tai vanhasta. Kunhan vain olisi kaunis, eikä sitä tarvitse hinata joka kerta piiloon. Juu sellaisen haluan.

Tänään(kin) olen suunnitellut aloittavani remontti- ja sisustushommelit tässä Adan kammarissa. Sunnuntain kunniaksi Adan kanssa päätimme repiä jo alas hirmuiset keltaiset tapetit ja ruusuboordit. Kyllä meillä olikin hauskaa ja heti huone näyttää kauniimmalta, vaikka seinään jäikin vielä se tapetin paperiosio, vain se kaamea muovipäällyste lähti irti. Nyt seinät kuitenkin antavat tilaa ajatuksille ja haaveille. Muhikoot ne nyt vielä tovin, ennen kuin muovimatto saa kyytiä ja seinät uutta pinnoitetta ylleen. Myös nukkekoti kaipaisi sisustajaa, ehkäpä tässä jokin päivä aloitan...

Tällainen plakaatti saapui pyykkimuijan vapaapäivää ilahduttamaan sekä Hattarakarusellin Mirvalta että Raparperin alla luuraavalta Riikalta.

Kiitos <3

Ja mukana oli vielä tehtävänanto: Tunnustuksen saajan tulee kertoa viisi asiaa, joista on riippuvainen.

Hmm.., onpas vaikea. Olisikohan ne vaikka tällaiset asiat:

1. läheisyys
2. hellät sanat
3. kauneus
4. musiikki
5. aurinko

Olkoon nämä, ilman näitä kuihtuisin ja lakastuisin pois. Riippuvuutta siis.

Lähetän tämän plakaatin eteenpäin Wanhattaren Marille, Pikku-Pihlajalle sekä Björkbackan Leenalle.

jutskia

2009-01-24T17:11:00.005+02:00

Viimeaikoina useilla sivustoilla olen saanut ilokseni lukea pieniä paljastuksia teistä ystäväisistä. Anu lähetti minullekin tämän haasteen ja olenkin valikoinut salaisuuksistani kuusi, jotka aion nyt paljastaa..

1. Tällä hetkellä olen jotenkin vetämättömässä tilassa. Suunnittelen kyllä kovasti remontin etenemistä ja remonttivehkeisiin tarttumista, mutta en vain saa aikaiseksi. Tuo "kodin sydänkin" on siis moneen kertaan mielessäni fiksattu kuntoon, mutta työlista sen osalta on vielä pitkän pitkä!

2. Tämän kevään aion käyttää etsimiseen. Olen kadottanut ja unohtanut vuosien varrella itselleni tärkeitä asioita roppakaupalla. Etsinnät ovat jo käynnistyneet ja tähän mennessä olen löytänyt ainakin jokaisen amerikkalaismallisen piilolihakseni... ja etsinnät jatkuvat...

3. Rakastan valkoisia ja vaaleanpunaisia...

4. Rakastan musiikkia! Soitan ja laulan, niin että pirtti raikaa! Aionkin jo ensi viikolla liittyä paikalliseen kuoroon, jossa saan toivottavasti hoilottaa sydämeni kyllyydestä ja perheeni saa puolestaan hiukkasen enemmän lepoa korvilleen..

5. Kauhu- ja jännityselokuvat eivät sovi minun hermovarustuksilleni. Tai oikeastaan minulla ei ole juurikaan muistikuvia moisista hirvityselokuvista, kun suurimman osan ajasta olen katsellut niitä silmät kiinni...

6. Haluaisin olla järjestelmällisempi! Inhoan epäjärjestystä ja se saakin minut hyvin hyvin hermostuneeksi. Olenkin pintapuolisesti oikein siisti henkilö, mutta kaappeihini ei ole lupa tirkistellä :) Ja mitä tulee papereiden järjestelemiseen, niin INHOAN mapittamista, ja sen kyllä huomaa!!

Ja vielä seitsemäntenä paljastettakoon, että vaikka rakastankin kaikkia...

en mahda sille mitään, että mielessäni pyörii jo...

Tänään nallekin sai ylleen..

2009-01-11T18:56:00.012+02:00

jonka äityliinini on joskus kauan kauan sitten neulonut minulle. Lämpimiä vaatteita tarvittiinkin, kun pakkanen nipisteli nenännypyköitä ja aurinko esittäytyi kaikessa kauneudessaan. Pienen miettimistauon jälkeen onkin vallan mukava huomata, miten rattoisaa yhdessä perheen kesken voikaan olla. Kauniina vapaapäivänä voi keksiä iloista yhteistä tekemistä ja lähteä vaikkapa..

Haparoivin jaloin muistelin vanhaa taitoa, joka ilmiselvästi olikin hieman päässyt ruostumaan. Onneksi voin kuitenkin salaa harjoitella pystyssä pysymistä yhdessä Adan kanssa, joka sai juuri aivan uutukaiset menopelit. Hieman horjuen, välillä pyllähdellen ja naurunappuloita kutitellen selviydyimme retken tärkeimpään osioon ja kaivoimme korista oikein herkuttelijoiden..

Kylläpäs ne maistuivatkin.

hiljentyminen

2009-01-05T22:04:00.002+02:00

Metsäpirtti hiljenee hetkiseksi. Uusi vuosi toi tullessaan niin monta kysymystä, että niitä pitää pysähtyä hetkiseksi miettimään.

Kiitos Sinulle vierailuistasi sekä iloisista hetkistä, joita olen saanut kanssasi viettää. Toivottavasti taas pian tavataan.
<3<3<3

tervetuloa uusi vuosi!

2008-12-30T19:38:00.003+02:00

tyylinäyte vuoden takaisista juhlista :)

Vielä huominen työpäivä ja sitten suuntaamme koko perheen voimalla Keskiseen Suomeen vastaanottamaan uuden uutukaisena hohtavaa vuotta. Tarkoituksenamme oli odotella vuoden vaihtumista rauhallisesti äityliinin hoivissa, kenties sohvan nurkkaan käpertyneenä, mutta kun sisareni kanssa tuli puheeksi vaihtoehto poksautella kuohuvaa juhlajuomaa hyvässä seurassa ja jatkaa paikallisen ravitsemusliikkeen tanssilattialle pyörähtelemään, tämä pyykkimuija oli siltä seisomalta ylipuhuttu!!! Oma äityliinini ei kylläkään vaikuttanut mitenkään kovin innostuneelta omasta yllättävästä työvuorostaan.. Suostui kuitenkin.

Kiitos ja muiskautus lentäväinen suoraan poskellesi, ihana mamuskaiseni <3

Juhliminen on viime vuosina jäänyt hiukan unohduksiin ja ainaisten pyykki- ja tiskivuorien varjoon.. Ja puolustuksekseni mainittakoon, että täytyyhän sitä joskus ne tanstukengätkin kaivella tuulettumaankin. Pölyttyvät mokomat vain turhaan!

Mitähän se uusi vuosi tullessaan tuo? Sehän ei taida selvitä muuten kuin rohkeasti kurkkaamalla!

Tervetullut olet siis!

toivon Sinulle onnellista alkavaa vuotta

<3<3<3

Metsäpirtin joulu

2008-12-26T11:52:00.017+02:00

Tervetuloa piipahtamaan pirtin joulutunnelmaan!

Tunnelman tänne tekevät nisset ja nassut,

kukkaset tuoksuvaiset,

joulurauhan julistuksen jälkeen joulupuuro,

saunominen vastojen kera pihasaunassa, jossa oli tunnelmallisen pimeää..

laulut ja leikit,

jouluateria, josta lapsukaiselle maistui tällä kertaa vain ja ainoastaan karjalan paisti..

ja sitten se illan tärkein vieras. Miten se osuikin tulemaan juuri silloin, kun isi lähti saunaa siivoamaan...

Kun lahjat on avattu, lapsi uinahtanut, on glögihetken vuoro. Joulupäivä on kuitenkin päivistä paras ja tänäkin vuonna se vietettiin pukin tuomissa uusissa yöasuissa ja villasukissa, kirjaa lukien, suklaata mussuttaen. Poissa on kiire ja hösellys. On aika levon ja yhdessäolon.

Tunnelmallista joulun aikaa toivottaa Metsäpirtin väki!

ps. Tapaninpäivän vieraat saapuvat pian, joten on aika mennä laittamaan laatikot leivinuuniin paistumaan.

piparien ja kuusen tuoksua

2008-12-22T18:46:00.006+02:00

Valmiista piparitaikinasta pyöräytimme Adan kanssa vielä yhden annoksen joulun tuoksua pirttiin. Ripustimme parit tuoksuvaiset myös seinälle kaunistukseksi.

Yksi pieni tupanenkin väsättiin ikkunalaudalle (joka muuten vielä tänään saa hieman tummemman säväyksen pintaansa..)

Eikä me malttamattomat jaksettu enää odottaa, vaan kuusikin tuotiin jo sisälle ja kuorrutettiin kimaltelevaisilla koristuksilla. Muutama muukin kuusi on jo koristeltu, mutta niistä myöhemmin..

enää kaksi yötä...

joulutunnelmaa etsimässä

2008-12-18T20:32:00.006+02:00

Joulutunnelmaa on sytytelty pirttiin. Tunnelmantuojiksi on ripusteltu pehmeää valoa antavia tähtösiä, uusia tekstiilejä on ommeltu ja paikoilleen viritelty. Kynttilöitä on polteltu, glögiä ja pipareita nautiskeltu.

Joulukukkasia, tietysti valkoisia, on silmän iloksi aseteltu.

Kaikkein parhaita ovat kuitenkin ne yhdessä vietetyt rauhalliset supsutteluhetket perheen kanssa. Joulutunnelma ei kuitenkaan taida syttyä pelkästään kullalla ja kimalluksella, sillä se oikea joulumieli taitaa mokoma asustella sydämen perimmäisessä nurkassa. Kun sydämen valtaa hyvä ja lämmin mieli, voi joulun antaa rauhassa tulla.

Rauhaisaa joulun odotusta Sinulle

toivomuslista

2008-12-13T17:21:00.007+02:00

Joulu lähestyy hurjaa vauhtia, paljon nopeammin kuin lapsena! Vaikka kuinka ahertaisi ja hyörisi, ei tupanen vielä näytä yhtään siltä kuin pitäisi. Joulupajakin on vielä aivan hyrskyn myrskyn!! Tänään on kuitenkin pirttiin ilmestynyt joulukukkasia, pihalle on lisäilty jouluvaloja, lumiukkoja, -lyhtyjä ja -linnakin on tehty! Joulupajalla on jatkunut vasaran pauke, karamellitehdas on edennyt jo pakkausvaiheeseen, ompelimossa tehdään viimeisiä pistoja.

Ja kun ilta tänään pimentyy, alkaa viimeisten joulusalaisuuksien aika. Lahjat peittyvät lopultakin kääröihinsä, puketit saavat nimilappuset ylleen. Kovin on ollut tohinaa, kiirusta ja hulinaa tämän joulun aika. Niin kovasti kun joulusta ja puuhastelusta pidänkin, olen syyllistynyt nyt ylimääräiseen kiukutteluun ja tyytymättömyyteen sekä hermojen tarpeettomaan kiristelyyn. Huomaan, että maailma on opettanut minua käyttämään myös ilkeitä sanoja, jotka kyllä mieluusti jättäisin pois sanavarastostani, kun kauniitkin on keksitty. Tontutkin ovat varmasti tiedustelureissuillaan kuulleet välillä eripuraista ajatustenvaihtoa tämän pirttiläisen seinien sisältä. Jos olen edes sen verran kiltti ollut, että joulupukki meille asti uskaltautuu, toivoisin, että minua varten olisi varattu aimo annos kärsivällisyyttä, kauniita sanoja jaettavaksi ja lempeitä ajatuksia eteenpäin lähetettäväksi.

toivon

ps. olenkohan oikeasti ollut näin kiltti? Minulle on lähetetty näin kiva tunnustus sekä täältä että täältä

Sääntöjen mukaisesti tämä plakaatti lähteköön jatkamaan matkaansa:

Wanhattarelle
Pikku-Pihlajalle
Essuntaskuun
Napinläpeen
Björkbackaan
Rosegardeniin
Maikille

Kuulun näiden kauniiden blogien vakioihastelijoihin :)

Säännöt lyhyesti: Tunnustus jaetaan eteenpäin seitsemälle (7) ja linkitetään heidät postaukseen, kuten tunnustuksen antajakin.

joulupuuhia

2008-12-07T17:48:00.002+02:00

Ihana pakkanen on saapunut vieraaksemme. Ilma on raikas ja hiljalleen tiputtelee pienen pieniä lumihiutaleita. Köpöttelimme Adan kanssa omassa metsikössä, keräilimme luonnonantimia ja minä sitten väsäilin pari kranssia tuomaan lisää joulutunnelmaa. Puolukanvarvuista tehty koristaa pianon takana olevaa muuria...

..ja kuusenhavuista väännelty toivottaa joulurauhaa pirttiin astujille.

joka ikkunalla kaksi kynttilää

2008-12-06T16:40:00.004+02:00

Juhlapäivä valkeni aurinkoisena ja kauniina. Pakkanen huurrutti luontoa ja maisema sai mielenkin kirkastumaan. Kynttilöitä sytytellään tänään jokaisen pirtin akkunalle, niin myös Metsäpirttiin. Kynttilänjalkoja ei vain meinannut komeroiden kätköistä löytyä tarpeeksi, mutta voihan niitä viritellä vaikkapa vanhoihin pulloihin.

On meille muuten muuttanut yksi nissekin tuohon kuistin soffalle. Se saapui postitse Maikin puodista ja tuossa se nyt istua nököttää. Pikkuinen annos punaista ja kynttilän valoa riittää viemään ajatukset himppusen lähemmäksi joulua.

Tervetuloa joulutunnelma

noloja nurkkia ja haaveilua

2008-12-04T17:37:00.004+02:00

Björkbackan Leena haastoi esittelemään noloja nurkkia ja niitähän meiltä löytyy :) Onneksi on niiiin pimeää töiden jälkeen, että muita kuvia en onnistunut taltioimaan, viuh ;) Tämä nolostuttava kohde oleilee makuuhuoneemme nurkassa keltaisella maalilla ja vihreillä "somisteilla" kuorrutettuna. Eikä tuo maalikaan näytä ihan tuoreelta. Tämäkin kohde odottaisi reipasta remontti-Rooperttia, vaan eipä ole vielä moista näkynyt. Pitäisi varmaan kääräistä vaan hihat ylös ja käydä kimppuun...

Toisaalta nyt olisi oikeastaan näinä pimeinä ja sateisina iltoina aikaa tarttua remonttivekottimiin, mutta me Adan kanssa taidetaan käpertyä mieluummin sohvan nurkkaan katsomaan Marikkia ja haaveilemaan. Tällä kertaa taidamme suunnata kaihoisat ajatuksemme meillä vierailleeseen talveen. Se nimittäin sai huulille tällaisen hymyn. Joulutunnelmakaan ei oikein meinaa syttyä, mistä lie johtuu?

haaveilen

ps. tällaisia ilostuttavia perhosia on lähetetty jo jokunen tovi sitten tänne pirttiin päivää piristämään. Kiitos Pioni, Katinkainen, Maikki, Sonja ja Peikonlehti. Toivon, että perhonen liihottelee jokaisen luokse, joiden luona poikkean iloa ammentamassa. Kiitos, että olette.

joulun ensimmäinen päivä

2008-11-30T18:37:00.005+02:00

Kiire ja kasaantuvat työt saavat välillä mielen murheiseksi. Siksi onkin hyvä hetkeksi pysähtyä ja sytyttää ensimmäinen adventtikynttilä. Joulun aika voi alkaa.

Pipareita on kuitenkin ehditty leipoa ja joulupukillekin on kirje raapustettu. Joulukalenteria käydään ahkerasti tarkistelemassa ja aina kuuluu kysymys; milloin sen ihka ensimmäisen luukun saa avata.

Huomenna se päivä vihdoin on!

Rauhaisaa joulukuun ensimmäistä päivää Sinulle!

sydämellisesti

2008-11-21T18:20:00.004+02:00

Huomaan, että pirttiimme on ilmestynyt sydämiä vähän joka puolelle. Kuvassa armaan mumpskelini nuoruudessa kutomat kauniit pyyhkeet, joita hän ei ole hennonut käyttää. Ja minäkin olen ne laittanut hyllylle vain ihailtavaksi. Ja sydänhän siihenkin on pitänyt tujauttaa.

Sieltä ystävällisestä romukaupasta ostin tuon naulakon, joka sai uuden maalipeiton ylleen. Kulmia piti kuitenkin hieman hioa, jottei vallan liian uudelta näyttäisi. Naulakko sai pirtissämme osakseen tavattoman ynseän vastaanoton, kun sen mittasuhteet ovat kuulemma aivan omituiset ja vinokin on kuin mikä.. Ja kun minusta se oli niin kiva. Seinälle se kuitenkin pääsi, ompelunurkkaukseeni. Eikä sekään näköjään ole sydämettä säästynyt. Luulenpa, että joulupukettiin sujahtaa jokaiselle rakkaalle myös jotain sydämenmuotoista, sen verran on ompelukone täällä lauleskellut viimeaikoina:) Nyt on muuten verhotkin vihdoin tuossa ikkunassa. Eihän siihen kovin kauaa mennytkään..

Ja sen kaikkein armaimman ovea koristaa, mikäpä muu kuin sydän.

Sydämellisesti Sinun

rauhoittumista

2008-11-16T16:58:00.003+02:00

Silloin, kun töissä alkaa kiire kiristämään ja puristamaan, on viikonloppuna parasta suunnata ajatukset asioihin, jotka saavat mielen rauhoittumaan. Meillä on yritetty hiljentyä ja rauhoittua, vaikka se ei ihan täydellisesti ole onnistunutkaan. Joulu häämöttää jo ajatuksissa ja glögin ja piparien nautiskelun ohessa värkkäilimme Adan kanssa jo joulukalenterin odottamaan sitä ihka ensimmäistä joulukuun päivää. Meidän puolesta se saisi jo kohta tulla.

Myöskin lintuset ja oravaiset ovat tervetulleita Metsäpirtin pihapiiriin. Niitä varten on purkit varattu pullolleen herkkuja. Täytyy kuitenkin tunnustaa, että vaikka rauhoittumista on osittain tapahtunutkin, niin myös maalisutia olen hieman heilutellut ja pihavaloja viritellyt. Ompelukonekin on surissut ja silmäneulat viuhuneet. Nämä kodin joulupuuhat eivät kuitenkaan meikämammaa ahdista, vaan jokaisesta touhusta nautin sydämen kyllyydestä ja ne oikeat työt ovat onneksi unohtuneet hetkeksi mielestä. Murehditaan niitä sitten taas huomenna, sillä nyt tämä perhe lähtee pihasaunan lämpöön pötköttelemään.

rauhoittavaa sunnuntai-iltaa

pieniä juttuja

2008-11-10T17:46:00.005+02:00

Sateisana lauantaina, saateltuani ystäväni linja-autopysäkille, poikkesin paluumatkalla "romukauppaan, johon oli juuri tuotu kaksi tällaista tuolia. En miettinyt ostopäätöstä kahta hetkeä kauempaa, kun maailman ihastuttavin vanha puotipuksu kertoi niiden maksavan 20 euroa kappaleelta. Tuolit saivat meiltä uuden kodin. Ja kun tuo niin hyväntuulinen kauppias toi ne vielä kotiovelle asti samaan hintaan, kuten niin monasti aiemminkin, en voinut kuin hymyillä; miten ystävällisiä ihmisiä voikaan maailmasta vielä löytyä! Vaihdoin vain tuoleihin uudet pellavakankaat ja nyt toinen niistä saa tuon rumanvärisen pianonkin näyttämään kivemmalta. Toinen somistaa yläkerran aulaa.

Olohuoneen ikkunan kranssiin on ilmestynyt pienoiset helmillä koristellut valot. Pienillä asioilla se hyvä mieli näyttää tulevan tänne pimeyden keskelle.

Ja yksi pikku juttu vielä. Muistatteko sen taannoisen kolmen minuutin kaunistautumisen. Tässäpä tulos. Eipä siihen enempiä minuutteja tarvittu.

kurkistus joulupajaan

2008-11-05T08:14:00.011+02:00

Joulupuuhastelut on aloitettu ja huusholli on sitten sen näköinen!! Silppua ja sulppua kaikki paikat pullollaan. Tänä jouluna ajattelin vääntää joululahjat omin kätösin, osin ohuttakin ohuemman lopstuukin vuoksi, osin muutamien blogien ja Jul-kirjan innostamana. Tuolta salaiselta joulupajalta paljastan nyt muutaman jutun, jotka päätyvät arvonnan voittajalle... hsss.. näistä joulusalaisuuksista ei sitten puhuta, hih.

Kokeilin painaa sellaisella "siirtokuvapaperilla" valokuvia pellavalle. Niistä lähti sitten syntymään koristesydämiä, joilla haluan välittää eteenpäin lämpöisiä ajatuksia. Tötteröt puolestaan on tarkoitettu kätkemään sisäänsä herkkuja ja tuomaan elämään himppusen verran lisää makeutta. Kynttilät ja tulitikut tuokoon voittajalle valoa tähän pimeään aikaan.

Arvontalootaan olikin ilmestynyt varsin hulppea määrä lipukkeita, kiitos teille niistä! Arvonta on nyt suoritettu ja onnetar nosti kulhosta numeron 37. Olivia, lähetäthän yhteystietosi osoitteeseen pirttiposti@hotmail.com, niin laitan puketin postipojan matkaan. Toivottavasti se ilahduttaa sinua yhtä paljon kuin Sinä ilahdutat minua!

Iloisia ajatuksia minulta Sinulle!

pakkaspäivänä

2008-11-02T16:39:00.007+02:00

Kaunista. Aurinko paistaa. Pakkanen nipistää nenänpäätä. Kuura kaunistaa saunatuvan kranssia. Tuvan halkokorista saadaan illalla lämmikettä saunan uuniin ja tuvan kamiinaan.

Pitkästä aikaa ulkona on ollut mukava puuhastella. Wanhattaren Marin ideaa on lainattu ja aika kiva risumatto ottaa nyt pirtin portailla vastaan sisääntulijan.

Kurkistus omenatarhaan, jossa syksyn viimeinen asukas on saanut ylleen kuurahupun. Satokausi on ohi.

Portaalle unohtunut lehtikin on kaunistautunut.

Pakkanen vetää ikkunoita huuruun saunalla. Sisälle on akkunoiden väliin aseteltu tulitikkurasioita. Pitääköön ne klasit kirkkaina.

Oikein ilostuttava päivä. Nyt tuli rätisee uuneissa ja suloinen lämpö valuu sisimpään. Glögi lämpiää hellalla ja pipareita sen keralla kohta nautiskellaan. Sauna on pian valmis. On hyvä mieli.

p.s. Kiitos Katinkainen!!! <3
Et tiedäkään, miten ilostuin puketistasi!! Jotain sydämenmuotoista saataa ilmestyä lähiaikoina postiluukkuusi...

Jokaiselle pirttiin kurkistavalle toivotan iloa ja hyvää mieltä

Alempaan arvontaan voipi muuten vieläkin osallistua. Salaisuus säilyköön vielä tovin :)

HiPhEi

2008-10-28T18:17:00.004+02:00

Hyvät hyssykäiset, pirtissämmehän on käynyt jo yli 1o0o0 kurkistajaa!! Vallan hämmentynyt ja iloinen olen siitä!! Jokaiselle, joka merkin on käynnistään jättänyt, lähtee juuri nyt LÄMPÖINEN hymy <3<3<3

Vaikka sivuja päivittelenkin suureksi osaksi omaksi ilokseni ja ikäänkuin valokuva-albumiksi, en voi väittää, ettenkö aina ilahtuisi, kun postilootaan kurkkaan ja viestejä sieltä tavailen. Siksipä haluaisinkin lähettää jollekin teistä ilahduttajistani pienoisen yllätyksen. Jotta tietäisin, kuka puketin saaja teistä on, ettehän unohda jättää itsestänne pikkuruista merkkiä tuohon postiluukkuun. Käynnistelen tässä nimittäin piakkoin singerini ja siinä samalla Metsäpirtin joulupajan. Ylläolevasta kuvasta saattaa siis saada jo jotain vinkkiä pukettilaisen sisällöstä...

Tätähän voisi siis kutsua suorastaan

aRvOnNaKsI

juuri siitä kommenttinappulasta kun näpsäytät, niin olet mukana.
Tee se kuitenkin ennen 5.11.

ehostusta

2008-10-26T15:23:00.006+02:00

Viikonloppuna meillä on suhissut saha, paukkunut vasara ja heilunut maalisuti (kuten monena aikaisempana viikonloppunakin..) Pirtin isäntämies on puhissut listojen ja lautojen parissa, ähissyt ruuvien ja naulojen kimpussa ja minä olen parhaani mukaan siirtynyt maalisutini kanssa perässä ja huiskinut hieman ehostusta pintoihin. Kuistin väliovi oli jo lähes räjäytysuhan alla, mutta minä en ihan vielä suostunut luovuttamaan, vaan otin hiomapaperin ja pakkelivermeet käyttööni ja sudin lopuksi kolme kerrosta valkoista maalia kuorrutukseksi, niin johan näyttää paremmalta.

Tältä näyttää ovi ennen ja jälkeen käsittelyn. Kahvana toimi aikaisemmin sellainen känkkäräoksa, mutta se ehdittiin jo irrottaa ennen kuvaa. Tuo nykyinen kahva irrotettiin vajasta löytyneestä ovesta ja tuohon se nyt sai asettua. Kun lopstuuki huutelee tyhjyyttään, täytyy selvitä pienellä budjetilla ja yrittää tehdä niin kaunista kuin osaa. Kyllähän tuosta vielä ihan kelpo ovi tulikin.

Ja kerronpa teille lopuksi, mitä olin parhaillaan tekemässä. Makuuhuoneen ja keittiön välinen oviaukko on tukittu, koska makkariin ei olisi muutoin mahtunut vaatekomeroita. Tuohon oven paikalle on tänään ilmestynyt hyllyt ja niitä olin juuri maalaamassa. Toisen maalikerroksen lähden tästä tuotapikaa pläjäyttämään pintaan. Hylly tuo vahvasti mieleeni Peppi Pitkätossusta tutun karkkipuodin hyllyt. Tuskin maltan odottaa, että pääsen virittelemään hyllyille tavaroita. Kun vain tietäisin mitä...

Mukavaa sunnuntai-iltaa Sinulle!

tiedotus

2008-10-22T17:36:00.005+03:00

Seuraa pieni tiedotusluonteinen ilmoitusasia: Metsäpirtin ikkunoihin on ilmestynyt laskosverhot ja tällaisilta ne näyttävät olohuoneessa. Materiaalina on täällä valkaisematon pellava. Pieni ja vaatimaton asia, mutta jotenkin niin suuri, että se ylitti uutiskynnyksen. Olohuoneen seinät on siis tapetoitu, kuten kuvista näkyy hyvin villillä kuosilla ja värityksellä :) Ikkunanpokat ja kattolistat on maalattu ja viritetty paikoilleen ja uudet ikkunalaudat on tehty, kaikki kunnia niistä talon isännälle! (Alla oleva kuva ikävä kyllä paljastaa myös ensi kesän projektin; varsinaisten ikkunoiden maalaustarpeen. Tämä kyseinen ikkuna on pahin laatuaan, sillä edellisten asukkaiden koiruudet ovat tähän ikuistaneet vuosien varrella innostuksensa jokapäiväisestä isäntäväen kotiinpaluusta :))

Pitihän ne verhot tietysti ikuistaa myös iltavalaistuksessa ja ihan molemmista ikkunoista, kun on tämä uutuudenviehätys vielä niin päällänsä.

Hymyä päivääsi

Paluu

2008-10-20T18:29:00.006+03:00

Kotiin- ja töihinpaluu on tapahtunut. Lomaviikko vierähti remontoidessa ja metsätöitä tehdessä. Pirtin porraskaiteet on nyt maalattu, makuuhuoneen seinät on vihdoinkin tapetoitu ja maalattu valmiiksi, pönttöuunin edestä puretun laatoituksen alta lattia on korjattu, listoja on viritelty ja vielähän niitä pitäisi viritellä. Yksi oviaukko makuuhuoneen ja keittiön väliltä on tukittu levyllä ja pian entisen oviaukon kohdalle naputellaan hyllylevyjä. Kuvia ei vieläkään tohtinut ottaa, mutta projekti selkeästi etenee...

Myö mehtäläiset möyrittiin sitten loppuviikko metsää raivaten ja ruumiilliseen työhön tottumattomat jäsenemme saivat huomata sisältävänsä ennenlöytämättömiä lihaksia :) Jalat ovat mustelmilla ja maitopurkkiakaan ei meinaa saada vielä auki, mutta kummasti se metsä vesurien ja raivaussahojen avulla harveni. Sain itsekin toimia metsurina ihan todenteolla ja kylläpä siitä tulikin miehekäs olo!!

Matkan varrella pistäydyimme Adan kanssa kurkkaamassa Marin puotia ja onneksi ihanainen Mari olikin itse tiskin takana. Oli mukava tavata ja jutella pikkuinen tovi ihan kasvotusten. Lapsenikin esitti parhaita piirteitään pyöriskelemällä lattialla pötköllään (oli kuulemma niin väsynyt) ja muutoinkin tuomalla kauniiseen puotiin pienen katastrofiuhan :)

Mummolan vintiltä toin tullessani tämän kuvissa esiintyvän ikkunavanhuksen, joka kestää mielestäni esittelyn, vaikka se jonkun mielestä voi näyttää hieman elähtäneeltä, mutta minusta se on hyvä juuri tuollaisena. Toistaiseksi se saa nojailla yläkerran aulan tietokonepöytään, koska katselen paljon mieluummin sitä kuin kaikenmaailman sähköhärpäkkeitä. Onkohan muiden perheissä tätä ainaista keskustelua näiden tekniikkamötisköjen kohtalosta??

Kävimme muuten tulomatkalla Hämeenlinnassa Aulangon vieressä sijaitsevassa Metsäkylän navetassa, jossa myydään jos vaikka mitä vanhoja rakennustarvikkeita. Niitä räppänöitä, mitä olimme etsimässä, emme löytäneet, mutta paljon silmänruokaa kylläkin. Päiväkahvit maistuivat myöskin aivan hurmaavilta Leivintuvan kahviossa, jossa tunnelma oli pysähtynyt jonnekkin kaukaisille vuosikymmenille.

Nyt on hyvä aloittaa oikeat työt, kun tekemättömien töiden määrä on täällä vapaa-ajalla taas hieman vähentynyt. Ja kyllähän sitä sieltä oikeista töistä taas löytyikin yhtä jos toistakin...

Aurinkoa alkavaan viikkoosi <3

hUoH

2008-10-13T18:20:00.006+03:00

Huisketta ja hulinaa. Vietämme parhaillaan kesäloman viimeistä viikkoa ja kiire on sen mukainen :) Aikamoinen määrä oli töitä tehtävä (siellä oikeissa töissä), jotta lomalle pystyi lähtemään ja siltikin työasiat tuppaavat alitajunnassa pörräämään. Eiköhän tämä loppuviikkoon mennessä helpota...

Viikonloppuna pirttimme sai kestittäväkseen vieraita oikein roppakaupalla ja puheensorinaa, naurun helinää ja askelten töminää ei ole puuttunut. Aivan pökerryksissä suorastaan olemme olleet. Tänä aamuna, kun pirtti oli vieraista tyhjentynyt, päätin sitten köllötellä peiton alla tavallista pitempään. Aamukahvia tukkapystyssä keittäessäni puhelin pärähti soimaan ja Adan hoitotäti soitti olevansa pian pihassa, kun hänen oli määrä hakea Ada mukaan valokuvaukseen. Tajusin sen kyllä siinä samassa silmänräpäyksessä, kun puhelimen ruutuun vilkaisin ja näin, kuka soitaa.. Vastasinkin viehättävästi: "HERRANJUUKELIS!! EnHäN mInÄ mUiStAnUt!!! Ja kolmessa minuutissa lapsi oli sullottu sukkahousuihin ja mekkoon ja mahtuipa tuohon aikaan vielä takkukasan selvittely hiuksista ja kauniin kampauksen väsäysyritys, joka kyllä hyvin pian vaihtui pinnin napsautukseen. Hoitotäti oli kyllä hiukka ihmeissään, kun yleensä on tottunut korkokengissä ja hieman virallisemmissa asusteissa tämän äityliinin näkemään... Tänään hän sai todistaa sen todellisen aamulookkini maalisissa kalsareissani, villatakin reuhkassani ja tukka päälaella ponnarilla sökötettynä, ei järin viehättävää... Ai jestas sentään.

Tänään ohjelmassa on ollut listoitusta, askartelua, ompelua ja kun tuon lapsen saan unten maille, aion maalata nuo portaikon pylväät. Huomenna suunnistamme taas rautakauppaan hakemaan hieman tarvikkeita, jotta remontti voipi jatkua. Loppuviikosta matkaammekin sitten pohjoiseen Keski-Suomeen, mummoni luokse ja aiomme osallistua metsänharvennustalkoisiin. Tarkoituksena olisi pätkiä ensi vuoden polttopuut myös tänne Metsäpirtin tarpeisiin.

kyllä tämä loma tuli tarpeeseen!!

saunatonttu

2008-10-06T18:53:00.004+03:00

Metsäpirtin pihamaalla seisoa tönöttää kaikessa rauhassa, tosin hieman vinossa, vanha pihasauna. Kesällä sen savupiipusta on kohonnut savu lähes joka päivä, mutta syksyn ja pimeän hiivittyä tänne Pohjolaan, savupiippu on saanut huilailla arkipäivinä ja vain viikonloppuisin pirtin asukkaat ovat kömpineet saunan lauteille lämmittelemään ja rentoutumaan.

Sauna on ollut aikoinaan hyvin suosittu kyläläisten keskuudessa, kenties sen pitkien lauteiden ja pehmeiden löylyjen ansiosta ja lauantaisin pitkänkin matkan takaa tänne kokoonnuttiin puhdistautumaan ja rentoutumaan. Seinät huokuvat tarinoita ja niinpä mekään, pirtin uudet asukkaat emme ole tohtineet muuttaa olemassa olevaa tunnelmaa. Saunavastat, tervan tuoksu, kynttilän loimotus ja rätisevä tuli kamiinassa ovat osa saunan tunnelmaa.

Kesän aikana sahan suhinaa ja vasaran pauketta ei ole näiden seinien sisältä kuitenkaan puuttunut. Saunatupa on saanut uuden puulattian, joka on lakattu mustaksi. Harmaantuneita raakalautaseiniä on jatkettu ja paikkailtu ja kokonainen uusi seinäkin on vajan ja tuvan välille rakentunut. Saunasupia on huiskittu sekä saunan että tuvan puolelle, sähköjä, listoja, peltejä, hyllyjä ja ikkunanpokia on väkerretty, muuria on rapattu ja vanhoja tiilenpäitä paljastettu. Työtunteja tupanen on saanut osakseen lukemattomia, mutta tuloksena on syntynyt paikka, jossa huolet ja murheet voi jättää oven taakse.

Olemmekin sopineet, että oven taakse jäävät myös paha mieli, kiukuttelu, mökötys, kolotus ja kaikkinainen hermojen kiristys. Tästä pitää osaltaan huolta myös saunan ikiaikainen saunatonttu, joka myös eilen illalla kävi kolkuttamassa oven takana, kun häiritsimme sen rauhaa tarpeettoman kovaäänisesti. Tuota kolkutusta kukaan perheenjäsenistämme ei tohdi olla tottelematta. Ja niin rauha laskeutui taas saunatupaan ja saunojien mieliin.

pukeutumisasiaa

2008-10-04T16:03:00.004+03:00

Minä en taida olla mikään pukeutujatyyppi, vaikka vaatekaappini tur-su-aa-kin! Pääasiallinen väri siellä on musta ja useimmiten sieltä ei löydy mitään sopivaa päällelaitettavaa. Aamulla silmät ristissä riipaisen jonkin ensimmäisen käteen osuvan tekeleen ja yritän välttää eteisen kokovartalopeiliä viimeiseen asti. Kaulasta ylöspäin ulottuva ruumiinosa saa aamutohinassa eniten käsittelyä osakseen. Olisin ehdottomasti tyylikoulun tarpeessa. Vartalonmutkiini ei mikään oikein asetu suosiolla.

Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en pitäisi kauniista vaatteista, päinvastoin! Ehkä se on vain sitä, että itseään ei (Luojan kiitos) tarvitse katsella. Tuon kaiken irtoavan vaateinnostukseni olen suunnannut lapseni hyväksi. Seuraavan päivän asu suunnitellaan hiuspompulaa myöten etukäteen, useimmiten Adan kanssa yhdessä, ettei sitten aamulla tarvitsisi ruveta kehittämään mitään tiukkoja liikeneuvotteluja pukeutumisen suhteen. Usein tuohon keskusteluun kuitenkin ajaudutaan ja tuo kolmevuotias tyylitaituri tietää kyllä tarkalleen, mihin prinsessakostyymiin hän kulloinkin haluaisi verhoutua. Siinä saa äitikin kuulla omat tyylirikkeensä ja ne harvat onnistumisen hetket pukeutumisen suhteen. Tuo yhden naisen raati on armoton. Iskä ei onnistu koskaan...

Tänään lähdimme taas tekemään hankintoja lähimpään kaupunkiin, lähinnä lähestyvää talvikautta silmälläpitäen. Onneksi mukanamme oli myös yökylässä ollut isäni, Adan pappa-kulta, joka piti seuraa tuolle niiiiin vilkaalle neitokaiselle. Minä kun tarvitsisin kaiken lisäksi aina tuhottomasti aikaa valintoja tehdessäni ja useimmiten se ei lapsen kanssa ole mahdollista. Nyt siis papan ansiosta saimme hankittua kahdet uudet talvikengät, yhdet tarhaan sekä nuo kuvassa olevat hieman parempaan käyttöön. Lämpöisiä hanskoja sekä hattu on nyt myös ostettu, joten talventulo ei meitä hirvitä. Paitsi ehkä minua, joka en taaskaan löytänyt itselleni yhtikäs mitään.

paitsi kynttilöitä, lämmittäähän nekin. Ainakin mieltäni.

näkymiä..

2008-10-02T18:25:00.009+03:00

...ikkunoistamme. Kovin on syksyistä. Värit pakenevat, vaikka hetken vielä leikkivätkin muuttumisleikkiään. Talvi peittää ne lopulta alleen ja nyt onkin viimeiset hetket kerätä muistilokeroihin tuota hehkua ja aloittaa valmistautuminen harmauden kohtaamiseen. Jos oikein osaa tarkastella, harmauskin voi olla kaunista. On lupa sytytellä kynttilöitä ja kenties hellittää hieman vauhtia. On mahdollisuus hiljentyä ja käpertyä kuulostelemaan itseään ja lähellä oleviaan. Ja jos sitä harmautta ei välillä olisi, ei heräävistä väreistäkään osaisi varmaan nauttia niin paljon keväällä.

Ja tämänpäiväisten ajatusten jälkeen siirrynkin vastaamaan Marilta saamaani haasteeseen, jossa viimeisetkin salaisuudet tulevat julki ;)

VIISI ASIAA PAKASTIMESSANI

1. marjoja
2. omenoita kaikissa mahdollisissa olomuodoissa
3. suppilovahveroita
4. leipää
5. juureskuutioita

VIISI ASIAA VAATEKOMEROSSANI

1. paljon yritystä järjestyksen ylläpitämiseksi (ainakin kaikenmaailman härvelit sitä varten on hankittu...)
2. turkasen paljon vaatteita, vaikka mitään päällepantavaa sieltä ei koskaan löydykään
3. pyhäkenkiä
4. lahjoja ja yllätyksiä erinäisiä tilanteita varten. Ostan niitä aina, kun sopiva tulee vastaan (tässä syy viimeisen kysymyksen ensimmäiseen kohtaan..)
5. hillitön pino sisustuslehtiä (mitä ihmettä ne vaatekaapissa tekee??)

VIISI ASIAA AUTOSSANI

1. isoja vikoja
2. pieniä vikoja
3. mittari pullollaan päivittäin kertyviä kilometrejä
4. Adan rusinoita löytyy joka väliköstä
5. ja sitten vielä keskikokoisia vikoja

VIISI ASIAA KÄSILAUKUSSANI

1. lompstuuki, joka on pullollaan kuitteja, rahasta ei tietoakaan..
2. suuri meikkipussi
3. avaimet
4. purkkaa
5. kännykkä ja paljon paljon muuta, mitäpä sieltä ei löytyisi...

Poimi tämä haaste itsellesi, mikäli et ole niin jo aiemmin tehnyt. Mikään ei ole enää salaista ;)

pieniä asioita

2008-09-29T18:09:00.007+03:00

Pieniä asioita on sunnuntaina ilmestynyt sulostuttamaan arkeamme. Lyhtyjä on taas hieman lisäilty, jotta pimeä ei pääse hiipimään ainakaan ihan sisimpään asti.

ovenpielikin on saanut kaverikseen syyskukkaset

Laventelitkin pääsivät vihdoin sisälle lämmittelemään. Minulla ei ole aavistustakaan, kestävätkö ne talven yli ulkona, joten olkoonpa nyt tuossa kuistin lattialla ottamassa sisääntulijat vastaan.

Kaunista alkavaa viikkoa Sinulle

p.s. olisin iloinen, jos jokaisesta käynnistä jäisi muistoksi pienen pieni merkki. Olisi mukava nähdä, kuka pirttiimme kurkistelee. Saattaisinhan siten löytää uusia ihastuttavia tuttavuuksiakin :)

kiva päivä

2008-09-27T18:53:00.005+03:00

odottelimme ystäviämme kirkon pihamaalla

Kaunis lauantainen päivä. Tänään päätimme Adan kanssa viettää kivan päivän ja unohtaa tiskien, pyykkien ja kaikenmaailman imuri-toosakkeiden olemassaolon. Soitin ja pyysin ystävämme lapsineen mukaamme Nurmijärvelle, jonne olenkin jo pitkään halunnut päästä kurkistamaan sisustuspuoti Wanilla Roseen. Päätimme lähteä matkaan, vaikkakin ystävillämme oli hieman kiireellinen aikataulu. Kun tutkimusmatkamme tuossa ihanassa aarreaitassa kuitenkin hieman venähti, päätimme heittää aikataulut mielistämme ja tuumasimme, että pitäähän päivän olla myös lapsille kiva. Ehkä sisustuspuoti ei kahdelle vilkkaansorttiselle lapselle ole kuitenkaan se unelmien ajanviettopaikka...

Käänsimme auton rattia Espoon suuntaan ja pysäköimme sen lasten seikkailupuisto -HopLopin pihaan. Riemu oli rajaton, kun konttasimme, ryömimme ja laskimme liukumäkeä suuren suuressa kiipeilytelineessä koko porukka. Kerrankin äideilläkin oli mahdollisuus unohtaa kammottavat ikänsä ja painavat velvollisuutensa ja heittäytyä täysillä lasten maailmaan. Ja kyllä meillä olikin hauskaa; nauroimme ja kikatimme vedet silmissä.

Kun virta alkoi hiipua ja tuli aika lähteä, päätimme poiketa vielä matkan varrella Plantagenissa ja kyllähän sieltä taas löytyi yhtä jos toistakin, kuten muuten sieltä Wanilla Rosestakin. Shh... näistä ei sitten puhuta miesväelle...

Huomiseksi taitaakin olla luvassa puutarhan somistusta

sotaleskeyttä

2008-09-26T21:21:00.004+03:00

Tämän viikonlopun ajaksi remontti taukoaa pirtissämme, sillä perheemme luutnantti on kertaamassa opintojaan. Uudet ikkunalaudat ehdin saada juuri ennen sotaleskeksi joutumistani niiden vinksottavien hirvitysten tilalle, vuorilaudatkin ovat jo maalattuina paikoillaan, mutta vielä joutuvat ikkunat sekä makkarissa että olohuoneessa hetkisen odottamaan verhoja ylleen. Laskosverhot ovat kyllä olleet valmiina jo kuukausitolkulla, mutta vielä ne joutuvat suojapusseissaan viettämään tovin, sillä niiden asentaminen vaatii poraamista, enkä minä kyllä uskalla siihen vekottimeen koskea ja pilata juuri tapetoitua seinää. Siitähän voisi saada rangaistukseksi vaikka perunateatteria. Tai eihän se kyllä mitenkään normaalista poikkeaisi...

Onneksi me naiset saimme sentään suojaksemme täksi ajaksi sisareni suuren ja pelottavan hauveliinin, Chihuahuan koko suuressa komeudessaan. Iloinen hännänheilutus oli vastassa, kun Adan kanssa kotiuduimme töistä ja tarhasta ja tunsimme suorastaan olevamme varsin odotettuja henkilöitä :) Lähdimme sitten reippaasti yhdessä metsään ihastelemaan värejä, jotka kasveista pois paetessaan näyttäytyvät hetken kauneimmillaan.

Illalla pyykin- ja astianpesukoneiden ahkeroidessa me uppouduimme kolmisin sohvalle vilttien syleilyyn jäätelökupit seuranamme. Olimme kerrankin tekemättä sen suurempia voimanponnisteluja vaativia toimenpiteitä ja nautimme tästä harvinaisesta yhdessäolosta.

Hetkinen, sain juuri puhelun tuolta mainitsemaltani luutnantilta ja hän pyysi lämmittämään saunan, koska on tulossa yöksi kotiin.. Mitäs ihmeen armeijankäyntiä se tällainen on olevinaan? Eikö tässä saa sotaleski edes joutua ikävöimään? Vielä en nimittäin ehtinyt.

Iltatunnelmia

2008-09-24T19:29:00.005+03:00

Ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä. Koko perheemme suurimmasta pienimpään on ollut aurinkoisella ja hyvällä mielellä aamusta alkaen. Tulin juuri jumpasta ja valtavasti kiinteytyneenä ja suihkusta pyyhältäneenä räpsin muutaman kuvan pirttimme iltatunnelmasta. Yöt ovat jo kylmentyneet siinä määrin, että joka toinen päivä meillä lämpiää sekä leivinuuni että pönttöuuni. Niiden lämpö onkin vallan suloista. Olipa ihana palata kotiin, kun tulet loimusivat tunnelmallisesti.

Nappasin muutamia kuvia myös eteisestä ja esittelen sen teille tässä vaiheessa. Yksi seinä on saanut tumman raakalautaseinän ja mäntyiset seinäpäneelit olen maalannut valkoiseksi. Portaat aioin vielä käsitellä luultavasti valkoisiksi, vaikka tummaa lakkaakin olen pyöritetellyt mielessä, mutta katsellaan, muutama projektin puolikas on ennen sitä. Kypsyköön siis se ajatus.

Olkkarista eteiseen päin kurkatessa meillä näyttää tällaiselta. Nuo lattiat haluaisin vaihtaa tummemman, ehkä pähkinän sävyisiksi...

Ja räpsäytinpä tästäkin vinkkelistä vielä portaista kuvan. Juu kyllä, käsittelyn tarpeessa ovat. Meillä kyllä sattuu olemaan tuossa olohuoneessa täsmälleen portaiden värinen pianokin, voikohan sitä maalata...? Ja kynttilöitä pitää olla joka lähtöön, eihän illat ole mitään ilman niitä. Taidankin lähteä sytyttelemään niitä ja laulamaan sitten lapsukaiselle tuutulauluja.

Tunnelmallista iltaa

viimeistä viedään

2008-09-21T15:42:00.005+03:00

Yksi vuosi kului taas eilen loppuun oman ajanlaskuni mukaan. Kolmenkymmenen vuoden raja kurkkii jo vajaan vuoden päässä. Koskaan en uskonut minkään sortin kriisin voivan hyökätä minun kimppuuni, mutta tämä viimeisin kulunut vuosi on ollut niin täynnä suuria haasteita ja elämänmullistuksia, että välillä on joutunut pysähtymään omien surkuhupaisien ajatusten kolkutteluun. Oma riittämättömyyden tunne, haaveiden täyttymiset ja täyttymättä jäämiset ovat kummasti myllertäneet mielessä ja oman elämän rajallisuus on putkahdellut mieleen useammin kuin aikaisemmin. Elän varmasti parhaillaan sitä elämäni parasta ja kiireisintä aikaa. Koulut on käyty, työpaikka hankittu, auto ja oma koti löytyy ja yksi lapsikin on elämään ilmestynyt. Kaikki on juuri niinkuin olen kuvitellutkin sen tässä vaiheessa elämää olevan.

Osaankohan varmasti nauttia kaikesta niin paljon kuin pitäisi? Useamminkin varmasti pitäisi kuulostella ja katsella ympärilleen ja huomata kauniita ja ihania asioita ympärillään. Onnellisuus koostuu niin pienistä yksittäisistä murusista, että jos niitä ei välillä tutkaile hieman tarkemmin ne voivat jäädä huomaamatta.

melkoista höpinää, mutinaa, jupinaa ja löpinää tänään... joka tapauksessa, ainakin naamarin ja pursuilevien vartalonmutkien silotteluun on otettava järeämmät otteet...

lämpöä vilpoisiin iltoihin

2008-09-16T19:17:00.004+03:00

Olen vilukissa, joka pukeutuu kotona ja etenkin yötä varten viehättävästi väljähtäneisiin sarkahousuihin, kulahtaneisiin säärystimiin ja ränsistyneisiin villaisiin tossukoihin. Pyydän anteeksi lähiympäristöltäni :) Tähän on luvassa pientä parannusta, sillä Marin puodista tilaamani paketti sisälti ensiaputarvikkeita palelevaisille jaloilleni. Kaunis kuumavesipullo ja viehättävät tossukaiset, jotka kyllä kotona ystävällisesti teilattiin jo mummomaisiksi, mutta minkäs luonnolleni voin; mummo mikä mummo :)

Kauniista puketista löytyi myös yllätyksenä kaunis rasiallinen tulitikkuja, jotka houkuttelivat sytyttelemään kynttilöitä sekä herkullisen näköiset karamellitangot. Kiitos Mari. Maltammekohan Adan kanssa mielemme karkkipäivään asti... Onneksi miesväki ei meillä niin makeisista välitä.

lämpöisiä ajatuksia Sinulle

hassuttelua

2008-09-16T07:41:00.017+03:00

Törmäsin Elsan sivuilla kivaan ja hassunhauskaan haasteeseen ja päätin kokeilla, tässä tulos:

Haasteen ohjeet ovat seuraavat:
1. Vastaa kysymyksiin etsien vastaukset Googlen kuvahaun avulla
2. Valitse kuva kuvahaun ensimmäisiltä sivuilta.

1.Ikäsi seuraavana syntymäpäivänä?

2. Minne haluaisit matkustaa?

3. Lempipaikkasi?

4. Lempitavarasi?

5. Lempiruokasi?

6. Lempieläimesi?

7. Lempivärisi?

8. Kulkuneuvosi?

9. Mitä teit viime lauantaina?

10. Mitä teit viime sunnuntaina?

11. Keneltä näytät?

Haastan mukaan myös Sinut :)

v a l m i s t a u t u m i s t a

2008-09-13T14:54:00.007+03:00

Syksyn ja yöpakkasten tultua ikkunalaudat ja kukkapurnukat ovat täyttyneet murateilla ja muilla vihertävillä kasveilla. Kellari pursuaa pelargonioita.

Puutarha ja Metsäpirtin väki valmistautuu jo talven tuloon. Purnukat ovat ulkona täyttyneet callunoilla, sammalilla, katajan oksilla ja tuijilla. Lyhtyjä on viritetty pimenevien iltojen varalle ja kesän ulkona kuivumassa olleet koivuhalot on kannettu liiteriin talvipakkasia odottelemaan.

Ryytimaan pikkuruinen sato on kerätty kuivumaan ja kesän viimeiset kukkaset on noukittu maljakkoon mieltä ilostuttamaan.

syksy saa tulla

ihanimmat

2008-09-11T17:24:00.004+03:00

Voi huushollia ja ainaista vallitsevaa kaaostilaa. Koti on myllätty ylösalaisin ja tämä pieni pintaremontti vain jatkuu ja jatkuu ja..., eikä yksikään kohta ole vielä niinkuin pitäisi. Niin mieluusti kuvailisin ja esittelisin valmiita sisustushommeleita, mutta ei vaan pysty eikä kykene. Onneksi Peikonlehti haastoi kertomaan ja esittelemään ihanimman e s i n e e n, joten pääsen pälkähästä. Minulla on kylläkin kaksi esinettä, joista en voisi ikinä luopua. Tarkoitan sitä todella, vaikka yleensä esineet ovatkin minulle vain esineitä, niitä tulee ja menee, mutta kaipa se on se tunne, mikä näissä on niin tärkeää.

Aikaisemminkin olen vilauttanut tätä tai siis näitä tuolivanhuksia, jotka kuuluivat äitini papalle, rakkaalle ukkipapalleni, jonka kyllä piti elää yli sata-vuotiaaksi, mutta ei ihan ylttänytkään sinne asti. Pelastin tuolit siis ladosta kymmenisen vuotta sitten ja toin ne tänne Metsäpirtin kuistin somistukseksi. Ränsistyneet , kulahtaneet, mutta...

Toinen on se keittokirja, jota olen aikaisemminkin vilauttanut sanallisessa muodossa. Muistoksi ukkipapasta valitsin itselleni tämän kirjan ja se kantaakin mukanaan paljon lämpöä ja monta mukavaa hymyä, tarinaa. Sivujen väliin on myös unohtunut aarteita, joilla jokaisella on oma tarinansa kerrottavanaan, esimerkkeinä maitoauton tilauskortti ja hyväksi havaittu siirappikakkujen ohje. Ja täältä olisi näköjään löytynyt ohje sille 1. asteen sokeriliemellekin, jos olisin vain malttanut selailla... Ei ehkä käytännöllisin opus, mutta silti...

Mikä on Sinun ihanin esineesi?

puutarhan syyspäivityksiä

2008-09-07T18:09:00.010+03:00

Syksy on saapunut puutarhaamme. Pelargoniat on kiikutettu kellariin talvehtimaan, muratit istutettu uusiin ruukkuihin ja ne ovat saaneet uudet paikat sisätiloista. Muratit ovat kyllä jo aika karaistuneita, sillä viime helmikuisen muuton vuoksi ne saivat olla talven armoilla niine hyvineen ja kuin ihmeen kaupalla, ne alkoivat keväällä virkoamaan ja ovatkin nyt kovin suuria ja hyvinvoivia. Varaudutaan nyt kuitenkin ensi talvea varten, jos vaikka pakkasiakin saataisiin kokea.

Metsän aarteita olemme keränneet Adan kanssa sekä puutarhan koristuksiksi että jouluaskarteluja varten. Olen vallan innostunut näistä metsän antimista sillä kaupungissa asuessa ne eivät olleetkaan niin helposti saatavissa, itseasiassa ne olivat saa-vut-ta-mat-to-mis-sa. Voitte siis uskoa, että nautin täysin siemauksin saadessani väkertää kransseja kanervista ja puolukanvarvuista, kerätessäni sammalta ruukkujen kaunistukseksi, risuja muratin tueksi ja käpyjä muuten vaan somisteeksi.

Ja sitten kiitoksiin. Essun-taskusta saapui yllätyksenä tällainen hienon hieno plakaatti. Kylläpäs tätä äityliiniä nyt ilostutetaan. Olen aivan hämilläni ja lähestulkoon sanaton, vain sana Kiitos on nyt mielessäni.

On niin monta toinen toisiaan kauniimpia sivustoja, joita niin mielelläni käyn kurkistelemassa ja iloa niistä itselleni ammentamassa. Valitsen näiden lukuisten joukosta kaksi, joille tämän haluan eteenpäin ojentaa:

Björkbackan Leena, sinun kuvissasi on jotain hyvin herkkää ja kaunista. Osaat ikuistaa arkeasi hienosti ja huomaat pienen pieniä kauniita asioita ympärilläsi.

Wanhattaren Mari, ilostutat minua, kun saan kurkistaa kauniiseen kotiinne ja jaat kaunista arkea lapsosiesi kanssa. Aidot asiat ilostuttavat minua!

vielä yksi kuva omenoista...

karhunpoika sairastaa...

2008-09-06T10:37:00.003+03:00

häntä hellikäämme.... Mistähän meille pörhälti joku vatsapöpöläinen, joka myllertää pienen vatsassa, kivistää pienoista päätä ja nostaa kovan kuumeen? Lapsi kaipaa silitystä, halimista, laulua ja taas halimista. Äitinä sitä toivoo, että voisi edes osan ottaa tuosta kivusta itselleen. Mutta ei auta, kuin parhaansa mukaan suoda hellyyttä tuolle voimattomalle olennolle. Ei kai tässä muukaan auta, niin paitsi tietysti mummon tekemä mustaherukkamehu.

meillä lauletaan

2008-09-03T18:51:00.006+03:00

Kun olin aivan pikkuruinen, äitini teki minulle aivan ihka oman laulukirjan. Siitä on kohta jo kolmekymmentä vuotta aikaa ja kyllä näitä sivuja onkin selattu ahkerasti. Omalle lapselleni olen laulanut myös aivan pienestä pitäen ja yhäkin Ada kaivaa usein kirjan esiin ja se on aina kahlattava kannesta kanteen. Hämmästyttävän hyvin hän osaa ne myös itse ulkoa, vaikka ei tietenkään vielä lukea osaakaan. Kuvat auttavat muistamaan, mikä laulu milloinkin on vuorossa.

Ja mikä turvallinen tunne tulikaan, kun aukaisin Adan kastelahjaksi saaman laulukirjan, jossa kuvituksena oli käytetty tismalleen samoja kiiltokuvia, kuin silloin kauan kauan sitten Iloisen vesselin laulukirjassa.

iloisia sattumia

Lopuksi kiitän Wanhattaren Maria iloisesta yllätyksestä. Lähetän Mari oitis sen sinulle takaisin :) Koska säännöissä sanotaan, että tunnustuksen voi jakaa joko yhdelle tai sadalle, päädyn siihen yhteen. Essun Taskussa asusteleva Katinkainen ilostuttaa minua ja saa aina hymyn huulilleni sekä vekkuleilla sanoillaan, kauniilla ajatuksillaan että ihastuttavilla kuvillaan. Hänelle siis haluan tämän ojentaa ja rutistaa hellästi :)

Purpose of the award:To send love and acknowledgement to women who brightenyour day, teach you new things and live their livesfully with generosity and joy!Here are the rules:1. you can give it to one or one hundred or any number in between -it's up to you. make sure you link to their site in your post.2. link back to this blogsite,http://www.tammyvitale.com/so she can go visit all these wonderful women.

syksyn ihanuutta

2008-09-01T18:22:00.003+03:00

Olenkohan muistanut tarpeeksi usein kuvata näitä omenoita ja tätä pyörävanhusta? Yritän keksiä jotain uusia kuvauskohteita, mutta olen vain niin hurjan ihastunut tähän elämäni ensimmäiseen oman sadon korjuuseen, että se nyt näköjänsä pitää ikuistaa joka kantilta... Omenat ovat mielestäni vain niin kauniita ja herkullisia. Olenkin suunnitellut tekeväni vaikka mitä omenaherkkuja itselle ja viemiseksi. Jos jostain aarteistosta löytyisi muutama resepti jaettavaksi, ottaisin mieluusti vastaan. Keräsimme Adan kanssa myös pikkuruisen korillisen omenoita hoitotädille viemisiksi ja pitihän siitä muistutus laittaa oven pieleen, etteivät vallan aamutohinassa unohdu :)

Ensimmäiset omenahillot on keitetty ja purkitettu. Reseptikirjallisuudestani löytyy ukkipapaltani peritty "Keittotaito" -kirja, jonka ohjeet yleensä soveltuvat minulle loistavasti suurpiirteisyytensä vuoksi, mutta kun omenahillokkeen kohdalla neuvottiin keittämään 1. asteen sokeriliemi, jouduin hetken silmiäni räpsyteltyäni tyytymään tyypilliseen tapaani pyöritellä sekaisin sitä, tätä ja tuota. Päädyin ripsauttamaan sekaan myös tömpsäyksen kanelia ja tujauksen kardemummaa. Tuoksu ainakin oli herkullinen. Nämä taitavat päätyä viemisiksi. Yksi purkki toki maistellaan ensin itse, jotta tohditaan tuliaisiksi ojentaa.

Syksyä on ilmassa

päivä kaupungilla

2008-08-30T19:31:00.003+03:00

Tänään vietimme tyttöjen hurvittelupäivän kaupungilla. Ada sai entisestä päiväkodistaan sydänystäväkseen Sofian ja iloksemme perheemme viihtyvät yhdessä mitä parhaimmin. Olemmekin saaneet sydänystäviä kokonaisen perheen verran. Tänään siis Ada, Sofia ja me äidit suuntasimme kohti kaupunkia. Vietimme aikaa kauppatorilla, kahvilassa ja putiikeissa. Nauroimme, höpötimme, kiukuttelimme ja kaikkia ihan tosissaan. Sen verran rakkaita ovat nuo naiset, että tunteita käydään läpi laidasta laitaan. Se on oikeaa ystävyyttä.

Tuliasina toimme kotiin auringonkukkia, kanttarelleja, ulkosaunaan tervantuoksuisia tuulahduksia, Adalle tyttöjen ihanuuksia ja minä sain uuden pellavaisen huivin.

Päivä oli ihastuttava, mutta vei ainakin meistä äideistä mehut aivan tyystin. Päivästä puhutaan varmasti pitkään ja sen voimin jaksetaan taas seuraavaan tapaamiseen asti. Kohta aion laulaa lapsukaiselleni tuutulauluja, sytyttää sitten nämä oranssinkaipuuseeni ostamat kynttilät (kynttelikkö on hieman jouluasetuksilla koristeltu, mutta en anna sen nyt häiritä... ja katsopas, kun ikkunastakin vielä iloisesti puuttuu vuorilaudat ja pokat, noh... väliäkö tuolla), ja uskoisinpa suovani itselleni lasillisen punaviiniäkin. Unta ei varmasti tarvitse pitkään odotella.

kauniita unia Sinulle

metsäretki

2008-08-27T19:27:00.006+03:00

Adan ja Pilkko-mummon kanssa pakkasimme korin täyteen eväitä ja lähdimme takapihaltamme alkavaan metsään. Nautimme hiljaisuudesta, tutkimme metsän ihmeitä ja söimme sitten tietysti ne eväät.

Ihastelimme karua kauneutta ja poimimme mukaamme kanervia. Löysimme myös runsaan mustikkamättään sekä hirmuisesti puolukoita. Keräsimme tyhjentyneet eväsrasiat täyteen marjoja, joista pyöräytämme huomenissa piirakan. Tänään emme enää jaksa, sillä metsä uuvutti meidät niin, että taidamme hipsiä tästä peiton alle huilailemaan.

pitsiä ja pilkkuja postista

2008-08-25T19:10:00.008+03:00

Voi mikä ihana päivä. Postipoika oli piipahtanut kylän postitoimistossa ja siellä odotti Ihan pienestä putiikista saapunut paketti. Jotain tarpeellista, kaunista ja ihanaa mielen virkistykseksi paketista löytyikin. Kaunista pistiä hurmaavassa puisessa rullassa. Tästä rullasta tulee varmasti ompelupöytäni kaunistus. Ja sitten ensi kevättä jo ajatellen; yrttitikkuja. Jospa nämä saisivat minut sitten heräämään ajoissa kylvöpuuhiin...

pitäisikö tätä hennoa leikatakin?

Ensimmäinen paikka pitsille on tässä. Yläkerran aulassa olevat lasitiiliviritykset ovat jotenkin aika kauhistuttavat, etenkin tuo kuplainen pintakuvio. Mutta koska remonttivarallisuutemme käsittää vain muutaman hassun roposen, saa tämä ihanainen pitsi risukranssin kera kaunistaa tätä nurkkausta. Jos jostain löydän sellaista mattapintaista lasiteippiä, jolla nuo kuplat voisi peittää, laitan ne viimeiset hiluseni välittömästi likoon.

Verhot eivät muuten vieläkään ole ikkunassa. Odottavat nähkääs ikkunanpokia.

Ja mitäs paketista sitten löytyikään? Ada sai uuden kerhokassin ja sitten yllätykseksi putiikin Mailta syntymäpäivälahjan ja tietysti pilkkuihin käärittynä. Paketti sai välittömästi kyytiä innokkaan neitokaisen käsittelyssä. Yritin kyllä kovasti kyhätä paketin uudestaan kokoon kuvausta varten, mutta ei siitä ihan yhtä sievää tullut kuin se Main paketoimana alunperin oli. Kahvikekkerit laitettiin pystyyn ja ihan piparien kera. (Leivottiin Adan kanssa viikonloppuna pahvista) Kiitos Mai, olet kyllä ihana :) Se sateenvarjo on muuten myös jo kovassa käytössä prinsessaleikissä.

Kaunista arkea

lauantaitunnelmia

2008-08-23T18:27:00.006+03:00

Ihanainen auringonpaiste sai hymyn huulille. Kurkistus omenatarhaan; jokohan olisivat kypsiä nuo kaunottaret. Aika happamilta vielä maistuivat, mutta kyllä ne jo koristeeksi kelpaavat. Koitan malttaa vielä mieleni, ennenkuin alan hilloa keittelemään.

Ruoan katoin elokuisen kauniin lauantain kunniaksi terassille orapihlajan alle. Hyvältä maistui.

Mansikkamaa on alkanut tuottaa satoa elokuun loppupuolella. Hyvältä nekin näyttävät maistuvan, vaikka hieman myöhässä ovatkin.

Sisällä jatkui tapetointi, makuuhuone oli vuorossa tänään. Minä kannoin omenapuun alle korituoliin viltin ja tyynyn siinä uskossa, että ehtisin hetkisen siinä istuskella. Vielä en ole ehtinyt, sillä huiskin saunatuvalla pensselin kanssa harmaata saunasupia seinien suojaksi ja kaunistukseksi. Jos en tänä iltana istu tässä, niin huomenna nyt ainakin.

Kaunista lauantaiehtoota

mausteita, kurkkuja ja purkkeja

2008-08-21T19:41:00.003+03:00

Miehen ähkiessä olohuoneen tapettien kanssa, me naiset olemme pyrkineet olemaan poissa jaloista ja suorittamaan kotitaloustöitä. Eilinen huhkittiin puutarhan kimpussa ja tänään säilöimme kurkkuja, tosin kaupasta ostettuja, mutta kuitenkin (voi kunpa jonain päivänä omistaisin sellaisen kauniin vanhoista ikkunoista kasatun kasvihuoneen). Kuten on tullut sanottua, reseptit ovat aina kadoksissa, mutta suurin piirtein jostain muistilokeroista suuntaviivoja hakien, seuraavan ohjeen mukaan kurkut purkkehin päätyivät:

1 kg avomaan kurkkuja
tilliä
sinapin siemeniä
kokonaisia pippureita
valkosipulia
mustaherukan lehtiä

mausteliemi:

6 dl vettä
2,5 dl etikkaa
2 dl sokeria
3 rkl suolaa

ainekset pinotaan sulassa sovussa kauniisiin purkkeihin, mausteliemi kiehautellaan ja kaadetaan kurkkujen päälle. Purkit kiikutetaan kellariin ja koitetaan malttaa ainakin viikon verran pysytellä sieltä pois. Yrtitetään, muistaakseni vielä koskaan ei olla tässä viimeisessä kohdassa onnistuttu..

mielenmyllerrystä

2008-08-19T18:42:00.002+03:00

Ikäänkuin aikainen aamuherätys, kiukkuisen lapsen vieminen hoitoon ja kiireinen työpäivä ei olisi ollut tarpeeksi. Ilmeisesti ei, sillä sen lisäksi kotimatkaani tuhrautui kokonaista kaksi tuntia, normaalin tunnin sijaan. Vaikka kuinka yritin pääkaupunkimme ruuhkassa säilyttää mielenrauhani lauleskellen ja hymyillen, en tällä kertaa onnistunut. Autojono, joka ei liikkunut eteen eikä taakse, onnistui tänään viemään tuon viidenkymmenen kilometrin matkalla hermojeni viimeisenkin säikeen. Edes lähikaupasta ostettu lakritsijäätelö ei onnistunut ainakaan toistaiseksi palauttamaan sydämeni lyöntitiheyttä normalille tasolle. Väitän, että liikenneruuhkassa ihminen voi vanhentua ennenaikaisesti. Minulta hupeni tänään ainakin muutama kuukausi.

lisää keittiöunelmia

2008-08-16T11:24:00.005+03:00

Naisellisen nikkaroinnin tuloksena syntyneet hyllyt löysivät tänään paikkansa Adan kyökistä. Kipot ja kupit saivat vihdoinkin paikkansa ja kenties keittiöleikit muistuvat nyt useammin mieleen. Pikku-apulainen kun tykkää mielummin levitellä äidin keittiön kihvelit ja kahvelit ympäriinsä ja avustaa muutoinkin keittiöhommissa niin, että siinä meinaa vallan jäädä jalkoihin. Ilmeisesti kaksi näin voimakastahtoista emäntää ei saman hellan ääreen mahdu. Onneksi molemmilla on nyt omansa :)

Heti alkoi kahvipannu porisemaan ja makaloonit kastikkeineen muhimaan

Kotileikkiä on luvassa sekä äidillä että tyttärellä tänä sateisena lauantaina. Huusholli on kääräistävä kokoon, vaikka kuinka laiskottaisi. Maalipönttökin jo huhuilee olohuoneen nurkasta ja seinä kaipailee maalaajaa... Ei kai siinä muukaan auta.

nauloja, maalia, saippuaa ja rautalankaa..

2008-08-11T08:48:00.017+03:00

...kaikkia näitä tarvittiin kuluneena viikonloppuna. Ohjelmassa oli remontointia, nikkarointia, pyykkäystä. Saunatuvalla miesten ahkeroinnin tuloksena on uusi väliseinä. Me naiset keskityimme pienen nikkaroinnin ohessa (naulakon maalaus, parin hyllyn nikkarointi, paklaus ja maalaus) huushollin pyörittämiseen; pyykkihuoltoon, yleiseen kaaoksen hallintaan ja muonitukseen.

Päiväkahvit saunatuvalla saivat kuitenkin odottamattoman käänteen, kun Ada-apulainen paiskasi ulko-oven kiinni, niin että pysyy. Ja pysyihän se, kun kukaan meistä ei ollut äkännyt kanniskella avaimia mukanaan. Saimme testata murtovarkaana oloa, kun yritimme keplotella itseämme sisälle. Ulommainen ikkuna aukesikin rautalankaa hyväksikäyttämällä, mutta vaikka yritimme irrottaa ikkunaa pokineen kaikkineen, se ei hievahtanutkaan. Ei auttanut kuin käyttää väkivaltaa ja hajottaa ikkuna. Onneksi sentään tämän kohtalon koki uusi ikkunalasi, joka oli helpostikin korjattavissa ystävällisen paikallisen lasitusliikkeen avulla. Positiivista tässä kaiketi on se, että syksyllä on yksi ikkunaklasi vähemmän pestävänä...

p.s. Sunnuntaina käväisimme myös markkinoilla ja teimme pieniä hankintoja adan siivousvälinetarvikkeistoon. Yritän kasvattaa tehokasta jälkipolvea...

pupu-kultarakasmussukka

2008-08-08T20:09:00.006+03:00

Tässä se on. Adan rakkain ja tärkein asia maailmassa; Pupu-kultarakasmussukka. Se on ollut perheessämme yhtä kauan kuin Ada, se on kulkenut jokaisessa reissussa, se on pesty varmaankin tuhat kertaa, se on nuhjuinen, pinttynyt ja virttynyt, mutta silti niin rakas. Pupu on se, mihin turvaudutaan silloin, kun pettymys ja paha mieli pääsee yllättämään. Sille myös kerrotaan tärkeimmät salaisuudet, sille lauletaan, sitä hoivataan ja välillä se tuodaan äidin luokse varahoitoon. Missään ei myöskään uni tule niin hyvin, kuin pupun vieressä. (Kuinkahan monta tuntia onkaan vietetty pupun etsiskelyyn nukkumaanmenoajan lähestyessä?) Yön pimeinä tunteina pirtissämme usein herätään itkuun, kun pupu on loikkinut sängyn alle tai se on kaivautunut liian syvälle peiton uumeniin. Unenpöpperössä sitä sitten sängyn alta konttaillaan, jotta rauha taas laskeutuisi yöhön.

Ajattelin, että pupu on jo tullut niin isoksi, että tarvitsee ihan oman sängyn. Main putiikista tarkoitukseen löytyi juuri sopiva ja ommella surautin siihen petivaatteet. Kuin ihmeen kaupalla illalla pupu yhteistuumin peiteltiin sänkyynsä peiton alle ja koko pirtin väki nukkui rauhallisesti aivan aamuun asti. Toivottavasti ilmiö on pysyvää sorttia.

hyvää yötä

luvassa iltaan asti...

2008-08-07T20:46:00.004+03:00

...koleaa ja tuulista. Vilukissoja suositellaan pysymään sisätiloissa, sytyttämään tulet hellaan, kaivamaan huopatossut esiin ja kaivautumaan pehmoisten vilttien syleilyyn. Juuri näin toimin ja heti tuntui kotoisalta. Jopa siinä määrin, että suun ja etenkin mahan alkoi tehdä mieli jotain itsetehtyä lämpimäistä. Tuumasta toimeen siis.

Leivontani koostuu joukosta kokeiluja ja hetkittäisiä onnistumisia. Ohjeiden lukeminen on liian hidasta ja vaivalloista, joten olen päätynyt laittamaan leipomuksiini hieman sitä ja lisäämään himpun verran tuota ja kenties vielä hyppysellisen jotain kaapin perälle unohtunutta. Sitten vain pyörittelen ja taivuttelen ja lopuksi paistelen sopivaiseksi. Tavoitteena tehdä niin, että hyvää tulee. Ja silloin tällöin on tullutkin.

Kohoamista odotellessa onnistuin houkuttelemaan lapseni askartelupuuhiin, mies ähisikin jo oma-aloitteisesti remonttipuuhissa, joten käytin tämän pienen yksinäisen hetken salaa kahvikupposen ja postilaatikkoon ilmestyneen Avotakan parissa. Vaikka kesä näyttää ainakin pitävän taukoa, jos ei sitten jo kokonaan ole lähtenyt muille maille, on syksyn aloituksessakin jotain vallan suloista. Ainakin tänään Metsäpirtissä oli hyvä päivä.

sadonkorjuuta ryytimaalta?

2008-08-06T08:16:00.010+03:00

"Milloinkohan tämä kesä oikein alkaa?" sitä tuntuvat ihmettelevän asukkaat ryytimaallamme sekä kukkapurnukoissamme. Muiden kasvimailla kasvit kohisten tuottavat satoaan, mutta meidän ryytimaallamme tulos on jokseenkin vaisu. Perunan varret ovat noin metrin mittaisia, mutta maan alla oleskelevista ei oikein tohdi kehuskella. Herneistä löysin yhden pikkiriikkisen palkoa muistuttavan ilmestyksen ja sen kehittymistä jään jännityksellä odottamaan. Kaivoinkohan tuon poloisen kasvimaan jotenkin väärään kohtaan vai enkö heitellytkään sitä kanan kakkelia tarpeeksi rennolla ranteella? Puutarhurin taitoni taitavat olla hieman ruosteessa pitkän kerrostaloelämän jäljiltä. Positiivista tässä kaiketi on kuitenkin kehittymisen mahdollisuus. Ensi kesänä aion kyllä herätä puuhaan aikaisemmin, tehokkaammin ja taidokkaammin.

Tänä kesänä istuttamani mansikantaimet ovat tuottaneet kyllä kymmeniä raakileita, mutta vain yksi niistä poloisista on hieman alkanut punastelemaan. Toivon, ettei pakkanen ihan vielä tulisi vierailemaan. Vadelmia, tai kuten Muumimamma sanoo; vaapukoita olemme saaneet muutamia maisteltavaksemme. Sadosta, josta jokunen marja päätyisi ihan pakastimeen asti joudun toistaiseksi vain uneksimaan.

Nämä kaunokaisetkin antoivat odottaa itseään, mutta olenpas minä ylpeä, kun ne kasvoivat niistä pikkuruisista siemenistä näin hienoiksi yksilöiksi.

vihdoinkin saunan akkunallakin kukkii

Lopuksi kaunis kiitos Wanhattarelle, jolta olen saanut hienon tunnustuksen. Olen aivan hämilläni, että pikkuruinen pirttimme on huomioitu, kiitos.

On niin monta, kenelle tämän tunnustuksen voisin antaa. Säännöissä mainitaan, että sen saajan pitäisi olla tämän blogin lukija. Kun olen niin kovin vähän aikaa tämän harrastuksen omannut, toivoisin jokaiselta vieraalta pienen pientä merkkiä itsestään, jotta voin jakaa iloa eteenpäin sääntöjä noudattaen. Kenties odotan hieman... :)

p.s. tänään aamutohinassa kuulin sen kommentin, josta teille mainitsin heinäkuun viimeisenä päivänä... arvasinhan minä :)

kotiinpaluu

2008-08-04T20:12:00.005+03:00

Kesän aikana olemme kuluttaneet valtakunnan tieverkkoa eteläisessä ja keskisessä Suomessa ristiin rastiin. Sukujuhlia on riittänyt usealle viikonlopulle ja kaunista maatamme olemme saaneet ihastella matkan varrella. Tämä Viimeisin viikonloppu juhlittiin rakkaan mumpskelini 80-vuotis juhlia mummolan pihapiirissä, näissä maisemissa. Voi kunpa ne olisivat hieman lähempänä. Kenenköhän idea oli muuttaa niin kauas, kysyn vaan.. Taisin olla osallisena tuossa päähänpistossa.

Tämä Wilho-kisuliini ei ollut päivänsankari, mutta taisi nauttia vähintään yhtä suurta suosiota.

Kotiin on kuitenkin aina hyvä palata, onneksi on niin. Vaikka muualla olisi miten kaunista ja ihanaa hyvänsä, ei missään ole sitä tuoksua ja tunnelmaa, kuin kotona. Joku viisas on sanonut, että "koti on siellä, missä sydän on onnellinen", niinhän se taitaa olla.

Rippunen mummolan viljapeltoa oli kuitenkin napattava mukaan.

mieluisaa postia

2008-07-31T20:21:00.009+03:00

Tänään postiauto toi mieluisan paketin Kauppa 21:stä. Paketissa oli puinen kukkalaatikko ja tuollainen rautalankahäkkyrä, jota olin ajatellut kiinnitettäväksi porttiin kukkasien kera. Kurvaus puutarhan kautta kotiin ja sitten pääsinkin lempipuuhaani, eli kukkien istuttamiseen. (Niitä alkaa yhden perheenjäsenemme mielestä olemaan jo aivan tarpeeksi..) No mutta kyllä kai pari pikkuruista istutusta vielä sekaan mahtuu? Kaivon taakse olen kyhännyt tuollaisen pöydän tapaisen, jossa ruukuttaminen suoritetaan. (Tätä paikkaa aion kyllä ehostaa, heti kun muilta kiiruilta joudan.. )

Näyttää yhtä kivalta kuin olin ajatellutkin. Aita toki kaipaa sitä maalausta edelleenkin, mutta siitä myöhemmin.. Nyt jään vain odottamaan sitä kommenttia ahtaaksi käyneestä kulkutiestä.. Siihen ei varmasti mene kauan, mikäli olen yhtään puoliskoani tässä vuosien varrella oppinut tuntemaan :) Kerron teille heti, kun se ilmoille pääsee. (Olenpas minä tänään posititiivinen..) Mikähän nakupelle muuten tuolla portin takana kurkkii.. taitaa olla se samainen neitokainen, joka juuri ilakoi ulos kannetussa ammeessaan. Kesäisiä ilon hetkiä!

Ja suuren omenapuun juurella kököttävä fillari sai marketat seurakseen. Tuonne pusikkoon olen ajatellut raivata itselleni piilopaikan ja laittaa sinne sellaiset elämää nähneet rautakalusteet. Sitten voin joskus salaa hipsiä sinne kahvikuppini kanssa muutamaksi minuutiksi huilimaan ja mietiskelemään.

aika söpö